Voin olla ylpeä itsestäni
Olin rohkea ja menin tänään vihdoin ja viimein viikkojen pähkäilyn jälkeen terkalle puhumaan masennuksestani. Terkkari oli ihmeen ymmärtäväinen ja mukava, mitä hän ei yleensä ole, mutta nyt oli. Hän koittaa varata minulle mahdollisimman pian ajan jostain nuorten asemalta vai mikä olikaan, kuitenkin, olen hyvin iloinen ja toki hyvin ihmeissäni että tosiaan tein sen…
Eka ajatus kun pääsin koulusta kotiin oli että nyt äiti varmasti on minusta ylpeä ja katselee minua kyynel silmä kulmassa pilven reunalla ja kuiskaa hiljaa että kyllä hän tiesi että olen vahvempi kuin itse uskoinkaan. Oikeassa olit äiti. 🙂
Tästä vaan kohti parempaa. Halusin vaan jakaa tän ilouutisen teijän kaikkien kanssa ja sanoa että vaikka avunhakemisen kynnys on joillakin korkea, se todella kannattaa ja helpottaa omaa oloa. Haleja kaikille! <3