Hei vaan kaikille. En tiedä yhtään miten aloittaa tai mitä sanoa, enkä ole koskaan liittynyt tällaisille sivustoille. Päätin nyt kokeilla, sillä olen todella voimaton ja epävarma tällä hetkellä.
Eli siis. Olen todella masentunut ja alakuloinen tällä hetkellä. Minulla on selvät itsemurhasuunnitelmat mielessä, ja ajattelen viiltelyä joka päivä. En ole kuukauden sisällä viillellyt enempää kuin kerran, sillä en halua jäädä kiinni psykiatrilleni. Vietin juuri melkein vuoden huostaanotossa, ja siitä jäi syvä pelko. En kerro kenellekään olevani edelleen yhtä surullinen, yhtä ahdistunut ja itsetuhoinen kuin ennenkin, sillä en halua joutua uudestaan pois kotoa. Kaikista pahinta on se, että joka kerta peiliin katsoessa tunnen aina vain syvempää ja vahvempaa halua kuolla. En voi sietää itseäni. Olen aina miettinyt että jos olisin kaunis, enkä koskaan olisi leikannut tukkaani lyhyeksi (pisimmästä kohtaa ehkä 5 senttiä pitkät..), tykättäisiinkö minusta sitten. Olen aina halunnut läheisen ystävän joka on poika. Pitkään olen myös toivonut poikaystävää, mutta pojat eivät edes huomaa minua. Näytän hyvin paljon pojalta itsekin, enkä ole mitenkään kaunis muihin tyttöihin verrattuna. Asiaan vaikuttaa sekin, että koska olen yläasteen aikana (olen tällä hetkellä 9 luokalla) seurustellut vain tyttöjen kanssa syystä että tytöt ns. ”huolivat” minut mutta pojat ei. Pojat haluavat tyttömäisen tytön, kauniin ja pitkätukkaisen. Olen aloittanut kasvattaa tukkaa, mutta aika kuluu liian hitaasti. Olen epätoivon partaalla, en osaa sanoin kuvailla millaista tuskaa jokainen päiväni on täynnä. Minulla ei muutenkaan ole kuin yksi ystävä jota näen ainoastaan koulussa, muuten olen aina yksin. Käyn psykiatrilla ja minulla on oma tukihenkilö. Heistä kumpikaan ei tiedä että mietin itsemurhaa ja itseni vahingoittamista. Minulla on sosiaalinen fobia, joka pahenee hetki hetkeltä, mutta kukaan ei ole asiaan puuttunut vaikka olen monesti siitä puhunut. Pian saan kuitenkin ehkä toivotut ahdistukseen/paniikkiin/pelkoon tarkoitetut lääkkeet, masennuslääkkeitä käytin ennen mutta lopetin salaa, jolloin ne lopetettiin. Kaduttaa, sillä ehkä olisin sittenkin tarvinnut niitä. En tiedä yhtään mitä tehdä, enkä tiedä oliko tekstissäni järjen häivää, mutta toivon että joku voisi auttaa.