Hei,haluaisin purkaa sydäntäni täällä. Ehkä en täysin osaa muotoilla tuntemuksiani kirjoitukseksi, mutta toivottavasti pääasia tulee ilmi. Minua on jäänyt ahdistamaan viime kesään liittyvät tapahtumat. Työskentelin eräässä palvelukodissa, jossa oli huolehdittavana liikuntavammaisia henkilöitä.

Kesällä aloin masentua ja turhautua, koska minulla oli silloin pakkoajatuksia (kävin kerran psykologilla juttelemassa kesällä/kesän tienoilla) ja työ oli minulle henkisesti raskasta, ajoittain fyysisestikin. Minua on jäänyt mietityttämään erään asukkaan kohdalla olenko toiminut väärin. Asukas ei ilmiselvästi oikein hyväksynyt minua työyhteisön jäsenenä ja puhui esimerkiksi eräälle hoitajalle, että ”kukaan ei tykkää siiitä hoitajasta” tai saattoi syyttää minua jostakin tai joku kerta kun ilmestyin niin hän saattoi sanoa ”sieltä se TAAS tulee”. Hänen käytöksensä aiheutti minulle mielipahaa ja ehkä en aina ollutkaan paras mahdollinen hoitaja.

Asukkaalla oli pitkään yskä ja jossain vaiheessa hänen tilansa huononi. Kerran kun hän oli huonossa kunnossa ja yski niin syötin hänelle puuroa/jotain ja kerran kun hän yski niin laitoin ruokaa hänelle samalla suuhun ja ajattelin että kuolisipa se ihminen. Melkein heti tajusin että olipa typerästi toimittu ja muistaakseni kannustin potilasta yskimään lisää ja tuskin se ruoka hänen keuhkoihinsa olisi mennyt. Myöhemmin samana päivänä potilaan kunto oli huonontunut ja hänet oli toimitettu sairaalaan. Sairaalassa ollessaan potilas oli vielä jutustellut.

Potilas oli jonkun aikaa sairaalassa ja kerran kun tulin iltavuoroon huomasin, että potilas oli päässyt sairaalasta. Tosin hänet oli ilmeisesti toimitettu liian aikaiseen pois sairaalasta, koska kunto ei vielä ollut tarpeeksi hyvä. Kuitenkin..iltavuorossa sillä palvelukodin puolella työskenteli minä ja toinen työntekijä. En enää tarkalleen muista kaikkia sen päivän tapahtumia ja esimerkiksi se ahdistaa minua. Olen miettinyt, että olenko esimerkiksi saattanut olla välinpitämätön ja lähteä paikalta, vaikka potilaan tila olisi ollut huono ja ajatella, että kuolkoonsa. Tosin en ole varma olenko ajatellut niin. Mutta pelkään vaan että ongelmat ko.henkilön kanssa olisi sumentanut järkeni. Lopulta kuitenkin työkaverini kanssa pohdimme henkilön tilaa ja päätimme että pitää ottaa yhteyttä päivystävään sairaanhoitajaan. Hän ei tullut paikalle vaan kehotti seurailemaan tilannetta. Myöhemmin asukas toimitettiin sairaalaan. Potilaalla jossain vaiheessa todettiin keuhkokuume ja aivoinfarkti. Kun lopetin työni potilas oli eri paikassa vuodepotilaana ja ilmeisesti ei puhunut eikä liikkunut.

Siis pelkään eniten että olisin jossain vaiheessa jättänyt auttamatta potilasta ennen kuin päivystävälle sairaanhoitajalle oli soitettu. Toisaalta potilas ei silloin puhunut ja kunnon huonomisen olisi ehkä saattanut tulkita väsymykseksi. Pelkään myös sitä, että olinko yleensä suorittanut potilaalle tarpeeksi hoitotoimenpiteitä.

Minua lähinnä syksyllä ahdisti se, että olisiko se huonoon aikaan syöttämiseni aiheuttanut potilaalle jotain ja poikaystäväni oli sitä mieltä että ei. Luulen, että olen kerännyt itselleni ehkä turhiakin? huolia ja viime aikoina esimerkiksi olen miettinyt, että olisinko voinut olla niin välinpitömätön että olisin jättänyt potilasta auttamatta jossain vaiheessa ennen päivystävälle sairaanhoitajalle soittamistasta, koska harkintakykyni olisi sumentunut. Muutenkin pelottaa se että olinko tarpeeksi hyvä hoitaja.

Olen jutellut asiaoita poikaystävälleni, jonka mielestä minun voisi olla syytä jatkaa elämää ilman turhia painolasteja. Potilas ei ole kuollut, mutta pelkään sitä pystyinkö aiheuttamaan hänelle lisävammoja niin, että hän nykyisin makaisi lähinnä vuoteen pohjalla eikä liikkuisi.

Viime kesän asiat vaivaavat usein mieltäni, ja jopa mietin että olisiko minun kuulunut saada joku rangaistus. Haluaisin hyviä vinkkejä, miten pääsisin asioista yli tai mitä voisin tehdä kyseisen asian suhteen.