Vihaisuus/aggressiivisuus/apua?
Mua on vaivannut paljon tämän vuoden puolella aggressiivisuus ja heittelevät mielialat. Tuntuu että suutun tyhjästä ja koko keho kuplii. Melkein joka päivä saan jonkin asteisen vihanpuuskan, jota saatan purkaa ihmisiin mököttämällä (koska en sentään aina viitsi huutaa ja vittuilla, onneksi..) tai heittelemällä tavaroita seinään kotona ja lyömällä kaapinovia, pöytää, jalkoja yms.
Äsken paiskomisen ja vääntelyn jälkeen laitoin kaikki musiikit pois ja menin makaamaan lattialle kädet levälleen. Suljin silmät ja kuuntelin kellon tikitystä. Rauhoituin, mutta olen nyt koko ajan varuillani ja yritän toimia mahdollisimman hitain liikkein, etten laukaise vihaa uudelleen vaikka tiputtamalla jonkin esineen vahinhossa maahan. Tuntuu et tää lähtee käsistä ihan tyhjästä.
En ymmärrä mistä johtuu tai mistä tää ”kausi” yhtäkkiä, en ole ennen ollut kovin aggressiivinen, ainakaan näin näkyvästi ja melkein ilman syytä. Tää vaivaa mua ihan hirmu paljon, tuntuu etten saa taltutettua vihaa, en hallitse tunnetilaa miltein ollenkaan. Mistä apua, mitä apua, miten voisi itse vaikuttaa ja rauhoittaa nämä tunteet D: Mitä tää on.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Hei pesco!
Aggressiivisuutta ja raivostumista on mahdollista hoitaa ja hallita. Asiasta kannattaisi puhua esimerkiksi terveydenhoitajalle tai kuraattorille, jotka voisivat neuvoa ja tarvittaessa auttaa eteenpäin. Kerroit rauhoittaneesi itsesi hiljentymällä lattialle, mikä on hienoa. Voisiko tämä toimia jatkossa? Sen sijaan että huutaisit tai paiskoisit, jähmettyisitkin paikoillesi. Laskisit hiljaa mielessäsi kymmeneen. Antaisit vihan laantua, sillä usein tuollainen äkkipurkaus voi kadotakin nopeasti. Sulkisit vaikka silmäsi ja nojaisit seinään, istuisit, olisit aivan tekemättä mitään ja reagoimatta mihinkään. Vetäytyisit hetkeksi omaan rauhaasi, etkä antaisi ulkomaailman ärsykkeiden häiritä. Sitten kun mielesi olisi jo rauhoittunut, voisit hiljalleen taas jatkaa sitä, mitä olit tekemässä. Seuraavalla kerralla sama juttu - hiljaa paikallaan, mielessä lasku kymmeneen, ei mitään ylimääräistä. Tämä voi alussa varsinkin vaatia tahdonvoimaa, mutta siitä voi saada hyvin toimivan konstin itselleen ja välttää monta raivonpurkausta.
Terveydenhoitaja tai kuraattori voi antaa asiantuntevia neuvoja, sillä he ovat ammattilaisia, ja heille voi puhua tällaisistakin asioista. Tsemppiä sulle! 🙂🌻