Väsynyt, turhautunut, yksinäinen...
Kaikki alko mennä alamäkeen melkein vuosi sitten kun lopetin 2vuotisen Catering alan kesken, tapahtumien syystä joita opettajat/kaverit eivät pitäneen vakavana.
Tuli paniikki, mitä sitten? hain nopeasti kouluun vaatetuspuolelle, en väitä ettei täällä olisi ollut mukavaa mutta into lopahtaa ennen kesälomaa..
poissaolot kasvaa, jälkeen jäänti on taattu, se inspiraatio on kadonnut mikä ennen oli.
Olen väsyneempi, haluan olla yksin ja itsetuntoni on kärsinyt. Kuraattoreista huonot kokemukset ovat johtaneet siihen etten uskalla enää hakea apua itselleni mielummin käperryn omaan kuoreeni kuin sysään ihmisille murheitani joita ei välttämättä kiinnosta ollenkaan.
Puolenvuoden aikana olen muuttanut 3kertaa, ensimäinen oli väliaikainen asumus, toisessa oloni vain kurjeni entisestään, kolmannessa on jo parempi olla mutta silti tulee näitä päiviä kun ei jaksaisi tehdä mitään.
Olen ollut itsetuhoinen yläasteesta lähtien, kirjoittelin monet itsemurha kirjeet, mutta se oli ennemmin sielunpuhdistamista kuin aikomusta toteuttaa.
Silti en tunnu löytävän elämän tarkoitusta, en tiedä mitä teen täällä, en vain löydä sitä punaista lankaa…
Olen halunnutharrastaa viulunsoittoa koko pienen ikäni, mutta hinnat tulevat vastaan joten sekään ei ole mahdollista.
Olen hakenut puolenvuoden aikana yli 150 työpaikaan tuloksetta, kuka nyt haluaisi töihin koulun keskeyttäjän, kesäloma tulee ilman töitä todennäköisesti lennän ulos kämpästäni ja mitä sitten…
Kaikki tuntuu vain niin turharta! 😯🗯️