Väsynyt tähän sairauteen
Moi! Mä sairastuin tammikuussa anoreksiaan ja sain keväällä siihen hoitoa. Nyt mun elämä on sillee jo tavallista käyn koulua yms. mut mulla on ruokasuunnitelma jossa on tarkasti mitä pitää syödä. Oon jo lähellä mun normaalipainoa ja alkaa tuo ruokasuunnitelma kyllästyttää ku tiedän ite etten oo enää sairas ja olisin valmis ” vapaaseen” syömiseen. Ongelma on että mun vanhemmat ei usko mua enkä enää vaa jaksa. Kaikki mitä sanon, teen jne. liittyy aina jotenki mun sairautee vaikka niin ei ole! Kohta mulla on lääkärin ja vanhempien kaa hoitoneuvottelu jossa puhutaa kaikkee ja kukaan siellä ei oo mun puolella ja äiti jopa uhkaili et joudun hoitoon taas ens kesänä ja mä vaikka kuolen ennemmin ku meen sinne koska mä oikeesti tunnen sen että oon terve. Mitä mun pitäis tehä?
Moi.
Pystyisitkö puhumaan vanhempiesi kanssa siten, että he eivät heti keskittyisi sairauteen, vaan kuuntelisivat miltä susta oikeasti tuntuu? Ilman muuta sua pitää kuunnella tässä asiassa. Samalla toki voit olla diplomaattinen vanhempiasi kohtaan ja pyrkiä ymmärtämään heitä, mutta kuitenkin omassa mielipiteessäsi pysyen.
Tosi hienoa, että olet päässyt noin pitkälle ja voittanut syömishäiriön! Tästä puhuessa voit myös viitata tuohon normaalipainoon ja perustella sitä, miksi voisit saada enemmän vapauksia. Toki siinä varmaan kannattaa olla varovainen, ettei liian nopeasti etene. Mutta pitkälle olet kyllä päässyt 🙂
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️