Olen 24 vuotias nuori nainen, ja olen tällä hetkellä avovankilassa. Olen viimeiset kaksi vuotta ollut suljetussa, ns. ”kivitalossa”, rikoksen takia jonka tein alkoholin + rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Väkivaltaiseksihan sitä sitten alkoi, ja linnaa tuli. Minulla on vakava masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko sekä sekamuotoinen persoonallisuushäiriö jossa asosiaalisia ja epävakaita piirteitä. Persoonallisuushäiriö minulle diagnosoitiin vankisairaalassa, noin vuosi sen jälkeen kun olin joutunut vankilaan.
Minulla on nyt ollut aikaa ajatella enemmän itseäni ja tutustua itseeni enemmän, osasyynä sekin että on ollut pakko olla selvinpäin. Olen ollut juomatta koko tuomioni ajan, vaikka välillä ollaankin heitetty vitsillä että laitetaanko juhannuskiljut käymään.. 😀 Ei laitettu! Haluaisin nyt sanoa sen verran kaikille ketkä lukevat tätä, että älkää hyvät ihmiset pöllöilkö niin että joudutte vankilaan. Tämä reissu ei muuta ole ollut kuin hukkaan heitettyjä vuosia ja vitutusta. Nyt on ollut hienoa kun pääsin avovankilaan, ja saan käyttää nettiä maksimissaan tunnin per pvä. Somesivut (facebook, twitter yms) ovat kiellettyjä, mutta minusta on aivan mahtavaa kahden vuoden jälkeen päästä nettiin ja vaikka lähettää sähköpostia!
Helppoa tämä ei vieläkään ole, ja odotan kauhunsekaisin tuntein sitä päivää kun vapaudun täältä. Siihen on enää pari kuukautta, ja toivon että pärjään hyvin ihmisten ilmoilla enkä vain jää kotiin nyhjöttämään! 🙂👍 Minulla on aikeena mennä töihin jonnekin jotta saan pidettyä arkirutiinit aikalailla samoina; täällä on tottunut heräämään ennen seitsemää jotta ehtii puoli kahdeksaksi aamulla töihin.
Sekin pelottaa että miten sen alkoholin kanssa käy.. 😟 Se meni vähän turhankin hyvin kurkusta alas aikaisemmin, ja olen kuitenkin helposti addiktoituvaa sorttia. Täytyy yrittää vaan tsempata ja pitää ittensä selvänä ettei tuu toista linnareissua. 😝
Mutta joo, olipahan avautuminen. Kiitos jos jaksoit lukea. ☺️❤️