Vanhemmat yrittää tappaa.
Miks mun elämästä yritetään tehä vaikeeta, ahistavaa ja elämiskelvotonta? Miks mun ei anneta kuolla pois ja syntyy sitte jonnekki muualle, voin melkee lyödä vetoa, että siellä olisi mukavampaa elää kun täällä. Eihän täällä saa edes elää, en tunne eläväni, mää vaan oon täällä. Mulla ei oo mitään syytä olla täällä, miks sitte jäisin tänne? Vihaan elämääni, vihaan äitiä, vihaan isääni, vihaan paikkaa jossa joudun asumaan.
Luuleeko mun porukat tosiaan, jos ne ei anna mulle vapautta ja tilaa, että olisin täällä maanpinnal viel 5vuoden päästä. NO EN TOSIAAN ! Vihaan tätä paskaa niin paljon, että voisin vaan lähteä pois enkä tulis koskaan takasin. Kuolla RAUHASSA ja VAAPAANA tuonne jonnekkin. Kukaan ei estäis, rajottais, painostais, saisin vaan olla, elää edes sen pienen hetken ennen kun elämä kaikkoaa pois mun ruumiista.
Miks mun vanhemmat haluaa tappaa mut niiden omalla käytöksellä? Miks ne tekee mun yhestä ainoasta elämästä, minkä tuun koskaan saamaan helvettiä? Miks ne ahistaa mua tahallaan? Painostaa koulussa? Eikö ne vittu tajua että mulla on niitten takia paha olla ja en halua elää!?
Miks ne ei ymmärrä mua vaikka sanon niille lähes päivittäin, että halua elää, edes pienen hetken kunnes palaan takasin tähän helvettiin. Antais mun mennä ja olla edes sen hetken vapaa, olisin sen pienen ajan oman onneni seppä.
Tuntuu niin pahalta elää näin eristettynä iloisesta elämästä, hetkellisistä vapauden tunteesta, hymystä ja naurusta !
En yhtään tulis ihmettelemään, jos joku päivä mua kiikutetaan mielisairaalaan, koska oon flipannu. Mää sekoon ihan oikeesti kohta, jos en saa pikkuhiljaa vapautta alkaa elämään. HALUUN OLLA ILONEN JA ONNELLINEN, miks mun vanhemmat ei tajua sitä !? Miks ne haluu eristää mut yhteikunnasta?
Hei, en tunne vanhempiasi mutta nsonohjuksena tunnen nuoren sielunelämää kontra vanhusten siinä määrin, että heidän tarkotusperät on sinua suojelevat.
heillä on kenties omia kokemuksia joilta he yrittävät sinua säästää?
ettei sinun tartteisi samoja umpisolmuja mennä läpi?
totta on tuo, että halua mennä on SUURI varsinkin jos on alle laillisuus-iän(18v).
ajattelehan sitä, että muinoin ikä on ollut 21v!
Sinun paras on tavoitteena vaikka se tuskin sinusta aina siltä tuntuu.
Älä välitä siitä vaan keksi jotain mielekästä touhua,
ota joku hankala haaste johon upotat sun patoutumat ja raivot.
Kannattaa kypsyä rauhassa, elämä ei karkaa mihinkään vaikka ei syystä tai toisesta voi osallistua toisten rientoihin.
Ymmärrän tunteesi täysin, koska itse jouduin elämään lapsuuteni ja nuoruuteni hyvin ahdasmielisessä uskovaisessa kodissa. En saanut kuunnella rock musiikkia, en käydä discoissa, en meikata, en juoda alkoholia, en polttaa tupakkaa enkä tehdä oikeastaan mitään mikä oli hauskaa. Isäni oli aikaisemmin alkoholisti ja sitten tuli uskoon. Yksi riippuvuus vaihtui toiseen. Äitini oli ylipainoinen itsekäs työssä käyvä nainen. Muistan kun yritin hänelle kertoa jotain omia asioitani hän ei kuunnellut. Oli kyllä paikalla mutta ei läsnä. Vielä tänä päivänäkin asiat ovat samalla lailla. En pysty keskustelemaan äitini kanssa mistään asioista niin että hän kuuntelisi. Onneksi tapaan heitä vain harvoin, koska muutin heti 18 v täytettyäni kauas kotoani.
Monesti ajattelin nuorena että tapan itseni että pääsen siitä helvetistä mitä elämäni oli, mutta en keksinyt sellaista tapaa millä sen tekisin. Minulla ei ollut kuin muutama kaveri. Muut haukkuivat minua uskovaisten vanhempieni takia. Häpesin vanhempiani ja vihasinkin heitä. Ainoa tapa millä pääsin heistä oli muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Nytkin yli 40 vuotiaana minusta tuntuu että jotain asioita jäi elämässä kokematta juuri tuon vanhempien ahdasmielisyyden ja rajoittamisen takia. Olisi kiva jos olisin saanut elää tavallista nuoren elämää. Nyt yritän omien lapsieni kanssa tehdä toisin. Annan heidän kokea asioita ja tehdä virheitä joista toivottavasti oppivat.
Toivon että saat asiasi kuntoon ja voit joskus nauttia elämästäsi. 🙂👍
Tuli mieleen, että
tuo vanhempiesi tapa ylisuojella elämääsi
voi nousta heidän omasta elämänpelostaan
(kenties ovat eläneet itse 'ylisuojellun' elämän)?
Omien pelkojensa vuoksi
(tärkein voi olla sinun menettämisesi pelko)
haluaa lapselleen parempaa kuin itse on saanut,
mutta ei osaa antaa omalleen luottamusta jos itse ei sitä ole itseään kohden elämässä samanikäisenä ollessaan saanut?