vanhemmat ei välitä
Moikka! Oon urheilullinen lukiolaistyttö ja masentunut mun elämään ja tosi paha olla 😭 mulla on vanhemmat, jotka kovasti toivoisivat, että menestyisin urheilussa. Vuosi sitten olin myös masentunut ja halusin lopettaa kilpaurheilun, koska se vei niin paljon voimia, stressasi, ahdisti ja väsytti kokoajan. Keräsin silloin rohkeutta ja kerroin suoraan heille miltä musta tuntuu ja haluan lopettaa. He eivät kuitenkaan välittäneet vaan painostivat jatkamaan. Itkin monena monena iltana ja sanoin pysyvän päätöksessä ja lopetan kisailun. äiti huusi minulle ja sanoi että luuli minua vastuuntuntoiseksi nuoreksi, samoin isä huusi eivätkä he mitenkään ymmärtäneet tai osanneet asettua mun tilanteeseen. He eivät siis kunnioittaneet minua itseäni vaan sitä minää joka urheilee ja menestyy. Tämän takia minun oli pakko jatkaa, tuntui ettei minua muuten oltaisi hyväksytty perheessä. Tilannetta pahensi se että kävin ahkerasti seurakunnan toiminnassa mukana ja vanhemmat luulivat, että sen takia olen vain allapäin ja en halua jatkaa urheilua vaan tyyliin ”rukoilla ja käydä kirkossa vaan”. Tuon kyseisen kilpailukauden jälkeen en uskaltanut lopettaa koska mua ei ois muuten arvostettu edelleenkään. Nyt on sama tilanne ja ahdistaa kauheasti. Tuntuu, etten millään selviä tästä kaudesta. Monet saattavat ajatella että lopeta nyt vain, mutta tilanne ei ole niin helppo: olen koko kesän treenannut ja vanhemmat ovat paljon laittaneet harrastukseen rahaa (en ole edes mistään rikkaasta perheestä) ja samoin valmentaja nähnyt vaivaa. En haluaisi kenellekää tuottaa pettymystä. Lopettaminen onnistuu ehkä vasta talven eli kisakauden jälkeenn mutta en tiedä jaksanko siihen asti 😞 monen on varmasti vaikea ymmärtää tilannetta ja samaistua mutta olisin todella kiitollinen jos osaisitte vastata jotain ja auttaa. Kiitos jos jaksoitte lukea! 😯🗯️
Moikka! Mää en taida osata auttaa mutta haluan jotain sulle vastata silti.
Sinä oot vähän niinku pattitilanteessa. Tuntuu ettei vaan jaksa, mutta kuitenki on pakko jaksaa. Tiiän miltä se tuntuu, oon ite ollu samassa jamassa ja kun en ajoissa saanu apua niin se ajo mut itsemurhan partaalle ja kerran oon ottanutkin yliannostuksen lääkkeitä. En tarkota että se sun tilanteessa johtais siihe, en todellakaan tarkota. Mutta tiiän kuinka stressaava, kuluttava, väsyttävä ja epätoivoinen se tilanne voi olla. Mulla ei ollu sillain sama tilanne että oisin urheilija, mutta muuten sama asetelma. Onko sulla ihan ketään kelle puhua? Tämmönen pattitilanne on niin vaikee ja sitä ei jaksa kauan. Oisko ketään aikusta joka vois yrittää sun vanhemmille puhua? Parashan tietysti ois jos voisit lopettaa mutta ymmärrän ettei se tunnu vaihtoehdolta.
Tsemppiä ihan mielettömän paljon!!☺️❤️
Sinun pitää puhua valmentajallesi ja kysyä voisitko jättää väliin jonkun kilpailun ja levätä.
Ei sun kokonaan tosiaan kannata jättää kilpailuja, jos olet paljon harjoitellut. Voi ihan olla, että pieni lepo auttaisi. Monet ihan huippu-urheilijatkin myöntävät ettei nyt just jaksa ja pitävät taukoa.
Jos ole varma, ettet enää halua kilpailla, niin ilmoita se jo nyt kaikille, että tämä on viimeinen kautesi.
Tiedätkö, olen ollut samassa tilanteessa. Kesä treenattiin talvea varten ja koko perhe harrasti tämän harrastuksen parissa. 16-vuotiaana masennuin tosi pahasti enkä pystynyt kuvitteleen että jaksaisin jatkaa tätä urheilua, tuntu että uskallanko kertoa tästä kenellekään, mutta oli pakko kun en vaan enää jaksanut. Pitkän tovin jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja kerroin perheelleni etten aio jatkaa tämän harrastuksen parissa. Olin itseeni pettynyt, miksi en jatka ? - koska en jaksa. Aluksi perhe oli yllättynyt ja hämillään ja pettynyt. Mut ku en vaan jatkanu urheilua heidän oli tyydyttävä tähän mitä on. Aina ei tarvi jaksaa. Kuuntele nyt itseäsi ja kerro ettet enää pysty siihen.
Tsemppiä hirveesti ☺️❤️