Eräs ystäväni sanoi, että masennuksesta kärsivän läheiset ihmiset rakastavat häntä liikaa sanoakseen asiat asiallisesti. He eivät pysty hyväksymään sitä, että heidän rakkaallaan ei ole kaikki kunnossa. Eihän se tietenkään ole mukavaa masentuneelle ihmiselle, mutta vanhempasi haluavat vain sinun parastasi. He eivät vain osaa ilmaista sitä niinkuin pitäisi. En nyt tiedä miten tämä auttaa mihinkään, mutta kuitenkin.

Jos sulla on jatkuvaa henkistä väkivaltaa kotona, niin pyydä, että saa muuttaa pois kotoa. Vaikka johonkin perhekotiin tai muuhun vastaavaa paikkaa. Ala puhumaa ettet enää jaksa vanhempiasi, ei niitä ole pakko jaksaa, jos ei jaksa.

Hei kuule, mulla on vähän sama ongelma. Kun koitin vakavasti puhua parivuotta sitten mun silloiselle poikaystävälleni masennuksestani, niin se vaan nauro ja sano ettei sulle ny mitään ole.

Se sattu.

Ja vielä pahempi oli, että kun kerroin asiasta isälleni, niin sekin nauro. Ja koitin oikeesti vakavasti puhua asiasta.

Se sattui vielä pahemmin. Sen jälkeen en ole uskaltanut kenellekkään avautua, paitsi mun nykyiselle poikaystävälleni joka onkin auttanu mua ja ottanu tosissaan mun ongelman. Tai ainakin se niin oli joskus.

Vanhemmat rakastaa usein lastaan niin paljon, että menee shokkiin kun kuulee moisesta asiasta, onhan se kummiskin vakava ja iso asia. Ne ajattelee että eihän nyt meijän lapsella voi mitään semmosta olla. Varmasti ne ei tahtois asiasta mitään riitaa aiheuttaa, eihän se tee hyvää kenellekkään. Eikä riita johda mihinkään. Asiata pitäiskin puhua rauhallisesti ja kaikkia osapuolia pitäis kuunnella ja tukea parhaansa mukaan. Joillakin vanhemmilla on semmonen luonne että ne ei vaan osaa auttaa tai halua kuulla tämmösiä asioita. Sillon on hyvä jättää vanhemmat rauhaan ja keskittyä vaan itteensä. Sun hyvinvoinnista tässä on kyse! Hyvä että juttelet jollekkin muulle, kuten psykiatrille. Se varmasti auttaa.

Kuinka vanha olet? Voithan toki muuttaa jo omaan asuntoon, jos olet 17v, sillon saat asumistukea ja opintotukea. Tai jos sulla on sukulaisia siellä lähellä, niin muuta niiden luokse!

Kannattaa jutella vanhemmille että et jaksa niiden riitaa ja välinpitämättömyyttä. Voit myös kirjottaa kirjeen, sillon sun ei tarvi olla kuuntelemassa jos ne alkaa riiteleen.

Tästä ny varmaan mitään apua ollu, yritys hyvä kummiskis 😳

Joo, pari vuotta on kaikki koittanu puhua vanhemmille, mutta se nyt on niin, ettei minussa voi olla mitään vikaa. Nyt ne on kieltäny jo mun astmankin...
Saisin muuttaa kummitädin luokse, mutta äitini vihaa häntä. Elän niin ristiriitaisessa ympäristössä, etten tiedä mikä on totta ja mitä pitäisi tehdä...

Näinhän se menee, vanhemmat rakastavat lastaan kovin ja tämän rakkaan lapsen pahoinvointi voikin olla vanhemmille erittäin kova paikka, mahdollisesti vanhempasi jopa syyttää asiasta itseään. Vanhemmat kokevat pahaa oloa lapsensa pahasta olosta ja hölmöllä tapaa purkaavat sen siihen lapseen tarkoittaen kuitenkin ehkä ihan hyvää...Ottaa sitten tuostakin selvää.🙄

Riippuen siitä minkä ikäinen olet, niin todellakin se omilleen muutto on ihan hyvä vaihtoehto, voi myös olla että asiat muuttuvat siitä parempaan suuntaan vanhempiesi kanssa. Ja sitten on olemassa toki näitä väliaikasia ratkaisujakin, jos vaikka oloa helpottaisi jos muutamaksi kuukaudeksi muuttaisi muualle asumaan...
Oletteko koittaneet käydä yhdessä perheesi kanssa psykologinluona tai psykiatrin luona (tukiverkkosi, keitä siihen kuuluukaan) tai sitten ihan perheterapiaa jossa saisitte puhua tunteistanne perheenkesken avoimesti. "ylimääräisen" ja vieraan ihmisen läsnäolo auttaa asian kulussa eteenpäin sekä sen avulla mahdolliset riidat perjeenjäsenten avulla saadaan vältettyä. Kukaan kuitenkaan ei ole syyllinen mihinkään teistä, kaikista vähiten sinä itse.

Toivottavasti saatte välinne paremmiksi ja kotitilanteen rauhoitettua! Ei ole ollenkaan noloa puhua asiasta tai hakea apua, jos tuntuu siltä ettei kotona voi olla. Toivotan voimia sinulle ja koko perheellesi. Asioilla on tapana järjestyä!🙂👍

Kyllähän puhumista on yritetty. Vanhemmat kuvaavat tilannettani sanoin: "Hyväksikäytät yhteiskunnan varoja", "Olet itsekäs", "Olet haitaksi muiden hoidolle", "Meidän perheessä ei ole mitään vikaa"