Eli mulla on lievä CP-vamma, ja huono itsetunto sen takia. Mietin myös tosi paljon asioita ennen nukkumaan menoa, ja se vaikuttaa siihen, että en saa unta. Mun kavereiden mielestä on epäreilua jos, vaikka koulussa retkillä on pyörätuoli ja saan istua. (Kävelen siis muuten kyynersauvoilla)
Käyn/olen käynyt koulukuraattorilla, mutta vanhempani eivät tiedä siitä mitään. On raskasta salailla.☹️
Kaipaisin vertaistukea ja neuvoja!
Voi, ihan kun omaa tekstiä ois lukenut! Tosin siitä on 7 vuotta aikaa. Ja mulla ei ole vammaa, ihan vaan fyysinen sairaus, joka vaikuttaa kaikkeen.
Tiedän, että on raskasta salailla. Itse en vieläkään kunnolla pysty avautumaan vanhemmille, ulkopuoliselle on helpompaa. Rohkaisen silti sua! Se helpottaa vähän sun oloa. Eikä kaikkee tarvi kertoo heti, yksi asia riittää. Vaikka se kuraattorilla käyminen. Vanhemmat kyllä ymmärtää että se on sulle raskas asia jos tämän kerrot.
Ja jos kasvotusten on hankala puhua, voit kirjoittaa kirjeen tai vaikka soittaa jostain muualta. Itselle soittaminen helpompaa sillä asun jo omillaan.
Toivottavasti tästä oli edes hitusen apua, ainakin rohkaisua 🙂 Toivon että olet järkevämpi kuin mä ja puhut asiasta, se auttaa tulevaisuutta varten.
Kirjoittelethan lisää tänne! Hyvää kesää sulle 🌻🙂🌻: