Moi, oon 15v tyttö ja asun kotona äitin ja veljeni kanssa. Isoveljeni on väkivaltainen, pienenä on heitellyt mua mm. seinään ja töninyt ja potkinut lattialle, uhkailee, lyö. Nykyään hän on 25-vuotias ja asuu vieläkin kotona. Tosiaan ei yhtään auta kotona, sotkee eikä siivoa jälkiään. Meillä on myös kissa ja tälle hän huutaa raivostuessaan, on potkaissut sitä yms. Kissa juoksee karkuun sänkyni alle peloissaan. Se pelkää veljeäni. Äitini ei uskalla sanoa mitään veljelleni. Minä ja veljeni emme puhu keskenämme ikinä, osaksi syystä etten uskalla. Jos haluan sanoa jostakin, yleensä pyydän äitiäni sanomaan mutta jos se olisi jotain ns. negatiivista, äiti suuttuu minulle joten välillä laitan vaan lapulle pyyntöjä.

Viimeisin oli tänään, ku olin laittanut eilen lavuaarin yläpuolelle että ”siivoa jälkesi” kun hän oli tukkinut sen ruuantähteillä ja lavuaari oli ihan täynnä likavettä ja ruoan palasia. Seuraavana päivänä lappu löytyi rypistettynä kissanvessasta. Laitoin sen takaisin. Myöhemmin kun veli tämän näkee, hän alkaa huutamaan että ”älä vittu mulle uhoa, en siivoa niin älä vittu laita näitä lappuja” yms johon vastasi että ihan normaalia että ihmiset hei siivoaa omat jälkensä, ei kai niitä nyt voi aina olettaa että muut siivoaa ja se lavuaari on ihan täynnä likavettä että sitä ei voi käyttää.

Tästähän hän kilahti ja repi lapun raivokkaasti irti, lyö sen kädellä naamaani johon sanoin että ootko ihan sekasin, menisit vaikka vihanhallintaterapiaan (joo ei kaikista fiksuinta ehkä). Tähän sain kuulla että mene itse, älä mulle ala uhoomaan millään lappusilla. Sanoin etten kyllä uhonnut, haluaisin vain lavuaaria pystyä käyttämään? Veli iskee naamaani kovaa pari muutakin löytämäänsä esinettä, alkaa ”piiskaamaan” minua kissanlelulla ja lyö pari kertaa päähän. Vien kissan turvaan huoneeseeni, koska pelotti, että hän keksii alkaa sitä satuttamaan.

Mutta mitä voin tehdä? En jaksa tota ääliötä.. En tiiä mikä sillä napsahtaa päässä, tosin ei ehkä oma hieman provosoiva käytökseni auttanut tuossa tilanteessa mut ei nyt kuitenkaan toi oo ihan normaalia.. Tiiän että jos sanon äitille nii se varmaa suuttuu _mulle, koska ei uskalla sanoa veljelle mitään, mikä on ihan ymmärrettävää. Pahinta on se etten koe kissani olevan turvassa täällä, mut rakastan sitä niin paljon etten tahtois antaa pois.. Eikö tossa iässä vois muutenkin itsenäistyä ja muuttaa pois? Mun isosiskokin muutti omaan asuntoon 17 vuotiaana. Mitä pitäis tehä vai kestää vaan?