Vakava masennus- tänään aloitin lääkityshoidon
Hei,
olen 21- vuotias ja minulla diagnosoitiin vakava masennus pari viikkoa sitten. Olen ollut parisuhteessa kihlattuni kanssa melkein vuoden. Diagnoosi oli vastuas moniin epäkohtiin, mitkä kohdistui parisuhteeseemme. Olin välinpitämätön, vaikka oikeasti rakastan ja välitän poikaystävästäni. Olin ärtyinen, kiukkuinen, uupunut ja väsynyt. En jaksanut panostaa suhteeseemme. Välillä oli toki hyviäkin päiviä, mutta poikaystäväni pelkäsi aina, että milloin muutun taas välinpitämättömäksi ja sulkeutuneeksi. Olin jotenki itsekin aivan ymmälläni käytöksestäni, sillä tajusin, että kaikki ei ole kohdillaan. Luin sitten masennukseen liittyvistä oireista ja suurin osa oireista täsmäsi. Menin ensin terkkarille, joka kyseli hiukan menneisyydestäni ja arveli syiden tulevan sieltä.
Koin toki rankan lapsuuden, fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Äidiltä en saanut sitä tukea mitä olisin tarvinnut. Olin yksin. Paras lapsuudenystäväni teki itsemurhan ollessani 18- vuotias. Tässä puolen vuoden sisällä tein myös abortin, sillä lapsi ei sopinut siihen elämäntilanteeseen ollenkaan. Nämä kaikki kerroin terkkarille ja hän päätteli, että näiden syiden takia (ainakin osaksi) olen vakavasti masentunut. Sain sitten ajan lääkärille ja kirjoitti pillerireseptin…. ja tässä sitä nyt ollaan. Tänään otin ensimmäisen pillerin ja sivuhaittoja ei vielä ole ilmennyt.
Tahdon todellakin parantua. Inhoan itseäni, kun en saa mitään aikaiseksi ja voisin vaan nukkua. Poikaystäväni onneksi ymmärtää ja tukee minua. Jos häntä ei olisi, en tiedä olisinko tässä. Kun ei ole ystäviäkään enää… Kihlattuni ymmärtää nyt miksi olen välillä ärtynyt ja sulkeutunut ja en välttämättä saa sanotuksi mitään, kun hän kysyy mikä vaivaa.
Olisi mukava kuulla muiden kertomuksia siitä, miten pääsi yli masennuksesta ja vaikuttiko se millään lailla parisuhteeseen? Vai onko vain oppinut elämään sen kanssa?… Itse kun olen vasta alkuvaiheessa tämän paranemisen suhteen. Toivottavasti lääkkeet auttaa. Lääkäri ei vielä puhunut sen tarkemmin mistään psykologille juttelusta, mutta kai sekin järjestyy.
Tulisi edes lunta niin olisi vähän valoisampaa 🙂
hei, Kizza 🙂
hienoa, että olet saanut apua. yritä vaan sinnikkäästi hankkia itsellesi myös keskusteluapua, jos vain mahdollista. ja anna itsellesi aikaa, asiat eivät muutu hetkessä.
onneksi masennus on nykyään niin tunnettu sairaus, että siihen on hyvät hoitokeinot. ammattilaiset osaavat varmasti antaa sinulle tarvitsemasi avun.
lääkkeet eivät ala vaikuttaa ihan heti, eikä terapiakaan. mutta ajan kuluessa asiat alkavat mennä pikkuhiljaa parempaan suuntaan. onneksi sinulla on ihana kumppani rinnallasi ammattilaisten lisäksi. 🙂
voimia
IisaMari
Kizza kirjoitti 3.11.2011 19:10
Tahdon todellakin parantua. Inhoan itseäni, kun en saa mitään aikaiseksi ja voisin vaan nukkua. Poikaystäväni onneksi ymmärtää ja tukee minua. Jos häntä ei olisi, en tiedä olisinko tässä. Kun ei ole ystäviäkään enää... Kihlattuni ymmärtää nyt miksi olen välillä ärtynyt ja sulkeutunut ja en välttämättä saa sanotuksi mitään, kun hän kysyy mikä vaivaa.
Olet sen puoleen ainakin erittäin onnellisessa asemassa että kihlattusi ymmärtää ja tukee sinua. Muista pitää siitä tiukasti kiinni. Itse menetin noin puoli vuotta sitten oman kihlattuni aikalailla masennuksen takia. Minulla oli paha olla ja purin sitä kihlattuuni, eikä se enää jaksanut. Hävis elämästä sen enempää selittämättä, mikä tietty vaan pahensi omaa masennustani. Joten muista kertoa myös kihlatullesi miten tärkeä hän on, ja miten kiitollinen olet. Minulta tämä välillä unohtui, ja kadun tänä päivänä erittäin paljon kaikkea tekemääni ja tekemättä jättämisiä.
Minä olen syönyt lääkkeitä nyt pari kuukautta, koska eron jälkeen menin niin huonoon kuntoon. En valitettavasti ole vielä huomannut että niistä mitään sen suurempaa apua olisi, mutta se voi olla pitkälti myös omasta asenteestani kiinni. Ei onneks mitään sen kummempia haittavaikutuksiakaan ole tullut. Uskon ja toivon että sinulle niistä on paremmin apua, koska varmasti haluat parantua itsesi ja myös parisuhteesi vuoksi.
Paljon voimia sinne, ja toivotaan että elämä lähtee paremmille raiteille.