En ole puhunut ongelmistani paitsi kun parin ystävän kanssa ja ensi viikolla menen vihdoin käymään lääkärillä.
Enpä tiiä mitä tänne laittaisi, muutakun että tunnen oloni vakavan masentuneeksi, ahdistuneeksi ja väsyneeksi.
Jos lähetään listaamaan millon tämä alkoi niin sanoisinko että noin puolitoista vuotta sitten, kun erosin tyttöystävästäni, olimme olleet 3 vuotta yhdessä, ihan junnuista saakka. Eron jälkeen oli vaikeaa, mutta siitä selvisi. Kunnes alkutalvesta fyysinen vamma vei opintoni sivuun noin 2 kk ja sen jälkeen opinnot ovat menneet aivan päin persettä. Keväällä tappelin masennusta vastaan ja yritin käydä koulua, huonolla menestyksellä. Kesä meni ihan ookoo, kunnes opinnot taas jatkuivat ja olin sairauksien vuoksi paljon pois, puolen vuoden pähkäilyn jälkeen lääkärit saivat vihdoin selville mistä sairauteni johtuu, koska viimeaikoina huono fyysinen olo on pahentunut ja viimeisen 2kk aikana olen käynyt koulussa noin 10 päivää. Äitini päätti häätää minut 2kk sitten, koska meillä on ollut aina mitään sanomattomat välit ja hän sai sillä syyn että kun en käy koulua niin, voin samantien häipyä(mikä johtuu siis sairaudesta).. Mutta ei häntä kiinnostanut se asia, kuhan sai minut pois alta.. Ensi viikolla käyn keskeytämässä opintoni tai ainakin puhumassa asiasta. Koska tällä hetkellä en pääse millää opintojani läpi, olen masentunut, fyysisesti kipeä, ilman asuntoa, ilman töitä.. Eli kun lopetan koulun menetän tuetkin. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä mitä sitten teen, jos kouluni joudun lopetamaan ja sen verran huonolla mallilla opinnot ovat että niin joudun tekemään. Olen miettinyt viime aikoina itsemurhaa, mutta sille asteelle se jää. Tällä hetkellä on vaikea miettiä edes mitä sitten, kun olen niin sekaisin, tiedän itsekkin että tarvitsen vakavasti lääkäriä. Tällä hetkellä minusta ei edes olisi töihin.. Ja mihin töihin peruskoulun papereilla.. Olisi kiva kuulla jos jollain muulla ollut samankaltaisia ongelmia tai on nytkin että miten selviää? Olen koko ajan väsynyt, makaisin vaan, mutta en pysty nukkumaan, viikon aikana on tullut nukuttua ehkä 15 tuntia.. Koulu kusee, himassa asiat on huonosti, vaikka tällä hetkellä asunkin missä sattuu, ihmissuhteet ovat kärsineet, enää ei jaksa.. Sattuu niin paljon.. En tiedä mitä tehdä.. Tämä tekstikin on todella sekavaa koska en tiedä mitä sanoa. Joten en sano enää mitään.
Täytyy myöntää, että tilanteesi on aika vaikea. mutta onneksi itsemurha on jäänyt vain miettimisen tasolle. Haluiin auttaa, mutta en tiedä miten.
Mulla on itellänikin ongelmia fyysisen kunnon kanssa. Koko ajan sattuu, mutta koitan olla välittämättä, henkisesti ottaa kovalle. Tykkään liikkua ja harrastan kahta erilaista urheilua. Sairauden takia olen joutunut rajoittamaan aika paljon liikkumista ja se masentaa. Jotain juttuja toki vaisin tehä, jotain kuntopiirii kevyesti, mutta ei se ole hauskaa. Niin raskasta on, kun ei voi nuttia liikunnasta. Olen myös lukiossa ja sielä on rankaa. En esim. kivun takia saa unta, enkä voi kunnolla keskittyä tunneilla tai kokeissa. Myös tunnilla keskittyminen kivun takia on vaikeaa. Onneksi tiedän ettei vanhempani häädä minua kotoa pois, vaikkei he ymmärräkkään sairautta, ensin he luulivat että keksin itse. ja nyt he eivät usko että se on niin kipeä ja unohtavat koko ajan sen.En vielä tiedä mikä minulla on, mutta toivottavasti se joskus selvii ja katoaa. Tämän ajan koitan sinnitellä jotenkin koulussa, koska yksin ollessa masennun.