Ujo ja yksinäinen..
Heippa, aattelin ny kirjottaa tänne ja kertoo itestä hiuka. Eli oon 22v ja mulla on todettu estyny persoonallisuus ja lievä masennus. Mua on kiusattu ala ja yläasteel melkei koko ajan, tönittiin, haukuttiin ja potkittiin.. ja vähän ammattikoulussa, ja aina tuntuu mihin vain meen et kaikki tuijottaa ja nauraa. Koulussa mulla oli 1 hyvä kaveri ja olin sen kans aika paljon, mut nykyää me ei enää nähä eikä jutella ☹️ enkä ymmärrä miks. Mulla oli tyttöystävä ja olin sen kanssa 4 vuotta ja 3 vuotta kihlois mut me erottiin tos vähä aikaa sit ☹️ ja oon ny ihastunu yhtee mut se on varattu. Eli mulla ei oo oikee kavereita, ni oon melkei jokapäivä vaa kotona yksin ja katon telkkaa tai pelaan :/ ja oon nii ujo etten uskalla mennä puhumaan oikeen kenellekkää ku pelkään kai että ne nauraa tai jotenki muute nolaa mut tai jotain ☹️ Pelasin jääkiekkoaki nuorempana mut jouduin lopettaa sen ku mun selkä leikattiin ku oli skolioosi. Haluisin kyllä kavereita ja tehdä jotai muutaki ku olla vaa kotona ku on jokapäivä vaa nii helveti yksinäine olo ja masentunu fiilis ☹️ Ei yhtää kivaa ☹️
Pystyn kyllä aika hyvin samaistumaan tarinaasi. Minäkään en juuri muuta tee kuin olen kotona, ja hyvin usein se on erittäin ahdistavaa. Tiedän miltä se tuntuu kun ei uskalla mennä kenellekkään puhumaan torjutuksi tulemisen pelossa, ja kun tuntuu että ympärillä ihmiset vilkuilevat ja naureskelevat ohi kävellessä.
Toivon sinulle kyllä kaikkea hyvää!
Olen jo 25 vuotias eli en tiedä kuulunko enää tänne "nuorten puolelle". Mutta yksinäinen kyllä olen.
Aina jotenkin kuvittelen uusista ihmisistä outoja asioita, että he inhoaisivat minua jo etukäteen tms. Toisaalta osaan tutustua uusiin ihmisiin helposti ja jutella kaikenlaista, olla ystävällinen ja rento. Mutta sisälläni hakkaa ja haluan tilanteesta pois.
Hyvin usein kun minua pyydetään jonnekin niin en lähde, keksin tekosyitä mitkä eivät lähelläkään pidä paikkaansa.
En ymmärrä mistä tämä johtuu. Sitten otan rauhoittavia lääkkeitä ja lähden jonnekin niin olen iloinen että lähdin, joskus taas ihan toisinpäin. Ahdistus on aivan kamala : /
Enkä vain pääse pois (esim sukulaisten luona). Töissä ollessani kävin joskus vessassa itkemässä ja odottelemassa että rauhoittavat alkavat vaikuttaa.
En sisänsä ole ujo, koska en pelkää ihmisiä tai sosiaalisia tilanteita. Ennemminkin inhoan niitä usein.
Onko muita samanlaisia??
T: Nainen25v