Uhriko?

En tiedä olenko 23-vuotiaana enää tätä ”nuoret” osastoa, mutta jonnekin oli pakko itseään hieman avata koska tuntuu etten enää pärjää itseni kanssa…
Minua on alkanut pahasti vaivata vanha trauma, joka on jäänyt käsittelemättä. Noin viisi vuotta sitten kesällä olin viettämässä iltaa ja päädyin ihastukseni seuraan. Olimme baarissa katsomassa keikkaa ja ilta meni todella kivasti. Lopulta lähdimme yhtä matkaa ja mies alkoi kysellä minua yövieraaksi. Pitkän harkinnan jälkeen suostuin, mutta sillä ehdolla, että hän käyttäytyy asiallisesti eikä yritä mennä asioiden edelle. Hän oli minua pari vuotta vanhempi. Itse en ollut koskaan edes nukkunut yötä kenenkään vieressä.
Jätin alusvaatteet päälleni kun menimme nukkumaan. Hän alkoi kosketella ja lopulta pienen painostuksen alaisena riisuin rintaliivit ja olin jo siitä melko lailla ahdistunut. Mies alkoi hivuttaa käsiään vatsaltani pikkuhousuihini ja kerroin etten pidä siitä. Hän naureskeli ja jatkoi, rauhoitteli minua sanoen että tekee sitä minulle vain käsin. Yritin työntää hänen kätensä pois ja sanoin etten tahdo. Hän vain jatkoi entistä hanakkaammin. Millään ei ollut vaikutusta ja menin täysin lukkoon kun hän sanoi, että olin periaatteessa jo luvannut tämän hänelle… Tuon kaltaisista asioista ei kuitenkaan koskaan oltu keskusteltu. Menin aivan jumiin. Hän työntyi sormin sisääni enkä tiennyt mitä enää tekisin tai sanoisin. Se sattui mutta yritin teeskennellä jotta hän lopettaisi vihdoin.
En nukkunut melkein koko yönä. Suunnittelin lähteväni mutta olin niin loppu että en jaksanut. Lopulta aamu tuli ja jatkoimme elämää normaalisti. Nukuttiin jopa yksi toinenkin yö yhdessä, mutta tuolloin hän ei koskenutkaan minuun. Meni kauan, todella kauan ennenkuin hoksasin ja pystyin edes ajattelemaan, että minulle tehtiin silloin pahaa. Pitkään aikaan en pystynyt edes ajatteleman koko tuota iltaa koska se alkoi liikaa ahdistaa. En ole vieläkään tapahtuiko siellä muutakin kuin tuo minkä muistan.
Asiasta ei koskaan puhuttu. Kerroin vasta nyt kavereillekin mitä silloin oileasti tapahtui. Äitini suunnilleen haukkui minut huoraksi koska yövyin ihastukseni luona, eikä tiedä vieläkään kuinka viattomin aikein siihen suostuin ja millaiseen tilanteeseen päädyin. Törmään siihen mieheen edelleen silloin tällöin ja hän moikkaa jopa nykyistä miesystävääni. Itseäni ällöttää, ahdistaa ja inhottaa. Vihaan itseäni muistakin syistä, mutta tämä on yksi niistä joiden takia haluaisin viiltää ranteeni auki. Itsetuntoni on palasina ja omanarvontunteellani voi pyyhkiä lattioita. Viimeksi vappuna eräs toinen mies työnsi kätensä kyselemättä mekkoni alle. Siitä lähti taas yksi masennus- ja itseinhokierre jonka syövereissä viilsin pari viikkoa sitten jalkani sen näköiseksi etten taida käyttää shortseja koko kesänä.
En tiedä oliko se raiskaus mikä minulle tapahtui. Enkä tiedä olenko uhri. Syytän itseäni koska olisi pitänyt osata lähteä ja saada ne tapahtuman loppumaan. Oma vikani. Sen tiedän, että en tämän asian kanssa jaksaisi elää. Olo on liian likainen ja arvoton.