"Turha" opiskelu turhauttaa!
Olen 16-vuotias, pian 17 täyttävä erään Varsinais-Suomen alueella olevan lukion ensimmäisen vuoden opiskelija ja minulla on ongelma, joka haittaa jokapäiväistä työskentelyäni. Eli se, etten haluaisi opiskella lukiossa.
Ongelmani on se, että jokaikinen päivä ajattelen sitä, mitä olisin voinut jo oppia, jos olisin hakenut haluamaani oppilaitokseen Paimiossa. Koen joka päivä tuntemuksia siitä, etten kuulu lukioon.
Olisin takuuvarmasti päässyt pääsykokeista läpi, tiedän ko.alasta jonkin verran ja olen ollut kiinnostunut siitä seiskaluokasta lähtien. Ysillä en vain voinut sanoa isoäidilleni(jonka luona asun), että tahdon ammatilliseen. Olen musiikillisesti jotenkin lahjakas ja hän oletti minun joko menevän musiikkioppilaitokseen tai lukioon En varsinaisesti halua soittamaan jousisoitinta koko loppuelämäkseni johonkin orkesteriin tms. Valitsin lukion ja tavallaan miellytän nyt häntä opiskelemalla nyt kaikenlaisia aineita:luonnontieteitä paljon, kieliä(venäjä ja saksa) ja muut aineet. Olen toki itsekin hieman kiinnostunut näistä, mutta hinku amikseen on kuitenkin suurempi.
Isoäitini on aivan takuuvarma siitä ,etten halua amikseen. En kuitenkaan halua akateemista koulutusta, en edes lakkia, koska lukio kestää kauan.
Mitä minun pitäisi tehdä, kun edessä on valinta miellyttämisen ja oman tien kulkemisen välillä?