Nyt tuntuu siltä että millään ei oo mitään väliä, oon yrittäny itsemurhaa jo toistakymmentä kertaa tai viiltäny, yhen kerran valtimot auki ja laskimo auki, ite oon kuitenki soittanu ambulanssin. Nyt vaan tuntuu siltä että mistään ei tuu mitään, en oo saanu iloa mistään moneen vuoteen. Mun vanhemmat luulee että oon ihan ok, mutta mun päässä ei oo muutakun kuolema. Mun kaverit on vaan sanonu että älä tee sitä, tai ne joita mulla vielä on kun en jaksa enää käydäkkään niillä, tai ees soittaa.

Oon ollu masentunu jotain yläasteelta asti, sillon siitä ei oikeestaan puhuttukkaan, mua kiusattiin kokoajan, sillon aattelin että tapan kaikki ne kiusaajat, ja ammattikoulussa se jatku vaan eri tyypit. Oon käyny ammattikoulun sähkö puolella ja sitte koneistus ja CNC-kurssin, sitten hitsaus kurssille. Ensimmäisen päivän olin melkeen kokonaan, seuraava lähin pois puolenpäivän aikaan, sen jälkeen en enää jaksanu ollenkaan. Sitten viilsin ensimmäisen kerran, niinku kirjotin alussa.

Siitä alko psykiatrinen hoito, mulla on ollu kolme lääkäriä ja pari mielenterveys hoitajaa ja niistä on ollu ehkä jotain apua, ainaki saa puhua pahasta olosta. Mulla on kokeiltu ainakin 20 eri lääkettä ja mistään ei oo ollu suurempaa apua, juon kun mikään ei auta eikä sekään auta kun vähän aikaa, sitten tulee vielä pahempi olo.

Efexor, rivatril, tenox, mirtazapin, peratsin, levozin, mitä millään on väliä, syön lääkkeitä ja luulen että jostain ois jotain apua mutta ei, oon käyny toiminta terapeutillakin että näkis mitä jaksan, mutta en jaksa mitään, ei pysty.

Kuulin ääniäkin ennenkun mulle alotettiin psykoosi lääkkeet, ja oli niitä pelkotiloja kun yöllä heräsin, tuntui kun kuolema olis tullu mun makuuhuoneeseen.