Traumoja perheestä

Traumoja perheestä

Käyttäjä hanna000 aloittanut aikaan 05.12.2009 klo 22:55 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä hanna000 kirjoittanut 05.12.2009 klo 22:55

Toivottavasti joku tämän jaksaa lukea ja antaa jotain apua, kun tämä todellakin vaivaa minua. Pääsen puhumaan asiasta vasta ensi to ja olisi hyvä nyt jo sada apua tähän, kun tämä trauma vaikuttaa minuun ihan kaikkialle mihin menen, en osaa olla ihmisten kanssa tällä hetkellä ilman ahdistumista!

Siis ongelmani on kun on mennyt luottamus vanhempiin, etenkin isään.
Olimme lomamatkalla sellaisessa veneessä, istuin isäni vieressä ja hän oli kumartunut pää lähelle jalkoja ettei vesi roiskuisi naamalle. Istuin siinä ihan vieressä ja hän oli minuun päin kääntyneenä. Minulla oli minihame ja jalat paljaana. Huomasin jossakin vaiheessa että ihankuin hän tuijottaisi jalkojani/haaraväliini, en tiedä… Mutta hän tuijotti siinä ja hymyili. En muista mitä sitten tein en tainnut tehdä paljon mitään mutta kauhistunut olin.

No tästä on vuosi ja sen jälkeen tosiaan en ole voinut tietää että millälailla isäni minua katsoo, sellainenkin kuin olen pistänyt kivat kengät ja vaatteet katson itse peilistä että kivalta näyttää, sitten isäni katsoo minua päästä varpaisiin hetken aikaa ja hymyilee, tosi häiritsevää ihan tollanenkin tuon thaimaan tapahtuman jälkeen kun tuntuu ettei hän nää mitään muuta kun seksiä joka paikassa, tai jotain..tiedän että katsoo esim naisia kadulla kun autolla ajaa. vanhempani ovat naimisissa mutta seksiä tms ei ole.

sitten sellainen jäi minua kaivelemaan kun joku poika 10 vuotias tai siinä meni pyörällä ohi, hän jäi tuijottamaan sitä, siis ei hän ketään jää tuijottamaan sillälailla. olimme ruuhkassa ja auto oli siinä hetken paikoillaan mutta jäi silti häiritsemään ettäkun hän tosiaan tuijotti sitä niin pitkään. tämän lisäksi tuli mieleen tapahtuma ihan kauan aikaa sitten, kaverini kertoi, kun olimme vielä lapsia, että olisi nähnyt isäni ja veljeni katsomassa pornoa kun hän oli tullut hakemaan pyytämään minua ulos, oli nähnyt tämän ikkunasta. pidin sitä silloin valheena, tai ainakin halusin pitää. en vieläkään usko kunnolla koko juttua mutta nyt kun tosissaan ajattelee niin miksi lapsi keksisi tuollaisen valheen, hän on ollut kyllä valehtelevaa tyyppiä muttei koskaan, en ainakaan muista, että olisi tuollaisia valheita keksinyt..?

niin nyt mielessäni pyörii kaikennäköisiä epäilyjä ja inhottavia ajatuksia isästäni, onko hän joku pedo, onko hän oikeasti sairas, onko hänellä jotain fantasioita tai mitä?

sitten kesällä meni luottamus äitiin.
äitini on luultavasti biseksuaali, mistä sitä tietää vaikka ”piilolesbo”, sillälailla hän naisista puhuu, vaikka telkkaria katsoessa saattaa kehua ”onpa hyvännäköinen nainen” ja katsoo innokkaasti esim täydellisiä naisia. hän on, mitä nyt olen huomannut, luultavasti aika visuaalinen, ihailee tms telkkarissa esiintyviä ihmisiä. (en kauheasti pidä tästä tavasta…)

no en muista enää miksi se luottamus meni, oliskohan liittynyt johonkin auringonottamiseen kun yhdessä otimme aurinkoa.
sitä en enää muista mutta äitini kyllä muuten käyttäytyy yleensä aika häiritsevästi kun olemme tekemisissä.
kuulostaa inhottavalta epäillä tällaistakin, mutta noh…lohdutusta kaivatessani ja halattaessamme hänen hengitys kiihtyy(no tämä saattaa olla ihan kyllä hänen luonteessa että kun on vähän huono ja ujo muutenkin ihmiskontakteissa, mutta se silti häiritsi kaiken jälkeen…). no ei se niin, mutta se, miten ensin halasimme ja rutistimme kunnolla, mutta sitten kun halaamme toisen kerran hän painaa päänsä kaulaani vasten, hän teki sen sillälailla hitaasti ja kumminkin sillälailla, että se tuntui jo liian läheiseltä. koin sen erittäin häiritseväksi ja oudoksi jokatapauksessa.
sitten se, kun puhun hänelle lähietäisyydellä, hänen katse harhailee inhottavasti milloin missäkin jaloissani tai rinnoissani… ja se, että kun hän jää puhuessaan tuijottamaan jalkaani, näin oli kerran, tällaiset saavat mut todella ahdistuneeks ja epäileväksi..
kun en tosiaan voi tietää kylläkään onko tämä jollakin lailla hänelle ihan normaalia onko se tutkiskeleva katse..

kaikenlaisia inhottavia epäilyksiä on lähtenyt nyt kuitenkin jo äidistäkin.
sellainenkin juttu, että hän halusi välttämättä pitää sellaisen piirtämäni kuvan naisen alastomasta vartalosta seinällä, ja se miten hänen katseensa muuttui kun sitä katsoi. kaikki nämä asiat yhdessä miten olen äitini nähnyt käyttäytyvän, vaikka sitä on hankala selittää, niin kaikki tämä on antanut hänestä vain niin häiritsevän ja inhottavan kuvan, siksi kun tulee sellainen olo ikäänkuin minäkin olisin joku objekti….

Toivottavasti joku ymmärtää että on todella paha olo tämän takia eikä tuomitse minua heti sairaaksi kaikesta epäilystäni(vaikka sen tiedän että nyt kyllä tunne elämä p*skana tämän takia eli tavallaan vähän sairas olenkin)… mutta niin minä tulkitsen vanhempieni kehonkieltä ja ilmeitä, että he ovat jotenkin omituisia välillä mulle… Ei ole kivaa huomata, että kun kaverikin ahdistuu kun tulee meille ja kun puhuu äidilleni…

Olisi ok jos vanhempani olisivat vain visuaalisia mutta välillä se käyttäytyminen on niin ahdistelevaa että haavat mitä he on aiheuttaneet syvenee! Toivottavasti joku osaa sanoa tähän muutakin kuin että hakisit apua, apua on tulossa! Kaipaisin kai jotain mikä saisi mut uskomaan ettei tosiaan kaikki ihmiset oo niin seksi mielessä, tai jonkinlaista lohtua ja helpotusta tähän että pärjäisin pari päivää koulussa ilman ahdistusta kunnes pääsen puhumaan kuraattorille.Kiitos<3

Käyttäjä mata10 kirjoittanut 06.12.2009 klo 16:43

Hei Hanna.

Nyt saat olla todella varovainen miten asian esität kuraattorille. Riippuu hänen elämäkokemuksestaan sekä asennoitumisesta miehiin ylipäätään.
Ettei käy niin että isääsi aletaan syyttää pedofiliasta ilman että on tapahtunut mitään.

Jos isäsi on katsonut sinua hänellä on voinut olla mielessään vaikka seuraava pankkilainan lyhennys tms. Emme tiedä toistemme ajatuksia. Kyllä vanhemmat katsovat lapsiaan, halivat lapsiaan eikä siinä taustalla ole kummempaa. Vanhemmat voivat katsoa lapsiaan myös ihaillen eikä siinäkään ole outoa. Joskus vanhempien tavat ja tekemiset ärsyttävät lapsia. Tietyissä tilanteissa voisi sanoa että minä en pidä tuosta taikka siitä.
Et voi olla varma tästä kaverisi kertomasta "pornon katselusta"? Ota huomioon sekin että väite voi olla pahantahtoinen ja kuten kerroit hänen olevan valehtelevaa tyyppiä.
Hän on ehkä kertonut sen ruokkiakseen sinun epäilyjäsi.

Olisiko niin että sinä liiottelet asioita mielessäsi? Hyvä kuitenkin että pääset keskustelemaan jonkun kanssa mieltäsi painavista asioista. Onnea matkaan!

Käyttäjä hanna000 kirjoittanut 06.12.2009 klo 19:00

Saatan hyvinkin liiotella, tästä on nyt tullut semmoinen ahdistus että melkeen mikä vaan saa mielen kehittämään kaikennäköisiä inhottavia ajatuksia... joskus iskee se semmonen ahistus ainakin sosiaalisissa tilanteissa. Niin kun en luota niin en voi tietää todellakaan mitä heillä oikeasti mielessä liikkuu se myös ahdistaa todella kun sitä en ole saanut selville ja on tässä yritetty.
Se mitä kaverini kertoi tapahtui vuosia sitten olimme silloin vielä lapsia🙂 eli hän ei ole valehdellut ruokkiakseen epäilyjäni.
Kiitos!