Aika paskasti menny perheen kanssa. Äiti ja sisko kääntyivät minua vastaan ja pelottelevat minua koko ajan. Mutta paskat minä siitä. En minun tarvitse heitä enää nähdä, jos he eivät minua hyväksy.

Kyllä he varmaan lopulta sut hyväksyvät

Ehkä joo. Saattavat hyväksyäkin. Mutta jos eivät niin sitten eivät. Ei se mua haittaa. Tällä hetkellä olen siinä mielentilassa, että minua ei paskaakaan kiinnosta ihmisten mielipiteet. Jos joku ei halua katella minua, niin ei tarvi katella. Jos perhe sanoo, että et tule kotiin naisten vaatteissa niin sitten en tule. En minä niitä kaipaa. Ei mua kiinnosta.

Tää ei ihan liity transseksuaalisuuten, mutta osaatko sanoo miten mä voisin auttaa mun kaverii joka tuli vasta bi-seksuaalina vanhemmilleen ja ne ei hyväksy sitä yhtään?

Hei Sandra 🙂 itse olen transsukupuolinen, naisesta mieheksi. Mullakin ollut lähes koko ikäni masennusta ja ahdistusta johtuen omasta kropasta. Onneksi nykypäivänä on hormonit ja leikkaukset joilla saa kehon sellaiseksi kun sen kokee. Mulla ainaki helpotti kovasti kun sain lähetteen Tampereelle. Hidas ja pitkä prosessihan se on, mutta todellakin sen arvoista. Mä en oo saanu hormoneja vielä, enkä edes diagnoosia, mutta koitan jaksaa odottaa. Toivottavasti sullakin lähtee rullaamaan nuo hoidot, ovat ihan mukavia siellä vaikka esittävät todella kipeitä kysymyksiä välillä. Mä voisin tarjoutua vertaistueksi sulle ja miksei muillekin 🙂