Tänne saa toki kirjoitella, jos on samanlaisia tuntemuksia. Tietäispähän, että on muitakin ihmisiä samassa tilanteessa.

Moi. En ole samassa tilanteessa. mutta olen aivan varma, että sinua kaivataan. Rohkeaa oli kertoa. Päivä kerrallaan🙂

Hei sandra/santtu! <3 Minun yksi todella läheisistä ystävistäni on ollut juuri samassa tilanteessa. Taistelee edelleen asian kanssa, mutta masennus hänellä on onneksi helpottanut - tai ainakin hän väittää niin. Et todellakaan ole ainoa tuossa tilanteessa ja todellakin sinua jäätäisiin kaipaamaan. Askel kerrallaan eteenpäin niin kyllä se vielä joskus helpottaa. Uskon suhun! Minun mielestä on upeaa että tulit kaapista ulos! Tiedän sen verran kaverini takia ettei se helppoa ole ja varsinkaan jos omat läheiset ja ystävät eivät sitä hyväksy.

Tsemppiä ja voimia! Kyllä se vielä helpottaa <3

Ei ole samasta syystä masennusta, mutta masentunut kyllä. Miten läheisesi ottivat kaapista tulosi?

Hirveän vaikeita kysymyksiä tämä elämä. Tuntuu vain siltä, että minulla pitäisi olla tähän mennessä jo parisuhde ja miljoona ystävää. Tuntuu vaan että kaikkien maailman ihmisten pitäisi tuntea minut. Onko se ihan ok jos minulla ei ole miljoonaa ystävää? Onko se ihan ok jos en ole ihmisten kanssa 24/7? Tuntuu vaan että minun pitäisi olla koko ajan etsimässä uusia kontakteja ja käydä kaikissa maailman kolkissa tekemässä jotain upeaa ja hienoa. Vai riittääkö se jos käyn vain tekemässä jotain pientä aina päivittäin. Tarvitseeko kaikkien maailman ihmisten tietää kuka olen? Tiedän että se kuulostaa vähän absurdilta että pitäisi olla miljoona ystävää ja niin pois päin. Riittääkö se jos minulla on vain muutama ystävä tai vaikka vain se yksi. Tarvitseeko minun elämäni olla niin kauhean ihmeellistä ja fantastista? Vaikka onhan tää minun transsukupuolisuuteni jollain tavalla aika fantastinen juttu mutta tarviiko sitäkään kuuluttaa koko maailmalle? Voisko joku tuoda näytille vaikka 50 ihmistä jotka on samassa tilanteessa kukn minä? Ehkä sitten en tuntisi oloani niin merkityksettömäksi. Jumalauta kun tuli pitkä teksi. Paljon on sanottavaa 🙂 mutta kun ei ketään jolle jakaa ajatuksia.

Sinä riität juuri tuollaisena. Voit aina purkaa tänne ajatuksiasi

Hyvin ne otti. Isä ei vielä tiedä eikä toiseksi vanhin veli. Heille aion toki kertoa vielä mutta äiti, sisko, vanhin veli vaimonsa kanssa ja sit mulle läheisin veli tietää. Sisko ja veljet oli innoissaan. Vanhimman veljen vaimo varsinkin oli tosi innoissaan. Kyseli hirveästi kaikkea ja sanoi että on minun puolellani tässä asiassa. Äiti pelästyi ja rupes kiistämään kaikkea, mutta tottuu varmasti asiaan. Toivois vaan silti että olis joku jonka kanssa vois jakaa nää ajatukset. Että olis sellainen ystävä jonka kanssa tyttöillä. Saisinpa sellaisen ☹️

Voiko tää masennus liittyä tähän transsukupuolisuuteen näin paljon. En tajua. Tuntuu että olen jotenkin outo. Minä vain haluaisin olla pieni ja söpö ♡ en mitään muuta. Mutta kun en ole söpö enkä pieni. Voi olisipa minut kasvatettu naiseksi. Ärsyttää tämä miehenä oleminen. Tää on niin sanotusti paskaa. Sellainen fiilis että en jaksa enää esittää. Haluaisin tulla kaapista ulos koko maailmalle. Ainakin olisin onnellisempi itseni kanssa. Voisin olla kuka olen eikä tarvitsis esittää mitään.

Pystythän halutessasi muuttamaan sukupuoltasi. Se on pitkä prosessi, mutta voit sen tehdä halutessasi.
Varmasti äitisi tottuu.
Haluatko puhua masentuneisuudestasi?

Tää masennus on jatkunu monta vuotta. Tuntuu vaan että kaikki on tyhjää ja merkityksetöntä. Välillä on hyviäkin hetkiä kun saa olla ystävien seurassa ja näin, mutta sit se sama masennus iskee päälle. Tunnen vaan olevani yksin. Vaikka minulla on kaikki lähtökohdat tosi hyvät, niin silti masennus jatkuu.

Moikka.

Oletko sä ikinä hakenut ammattiapua masennukseen?
Taidat tarkoittaa nykytermillä transsukupuolisuutta, oletko sen tiimoilta lähestynyt mitään tahoa?

Moi sandra/santtu

Hienoa, että kerrot kokemuksestasi. Oletko hakenut tukea tilanteessasi esimerkiksi Transtukikeskuksesta tai Sinuiksi-palvelusta?

Sinuiksi-hankkeellä on Tukinetissa säännällisiä chattejä sukupuoltaan pohtiville. Seuraava chat on Sinuiksi-chat transihmisille ja sukupuoltaan pohtiville:
29.2, 28.3, 25.4, 30.5, 27.6. klo 18–20.00.

Sinuiksi-hankkeella on myös vertaispuhelin, jossa voi keskustella luottamuksellisesti toisen samaa läpikäyneen kanssa. Lisää palvelusta täällä: http://www.pirkanmaanseta.fi/sinuiksi-vertaispuhelin-haluatko-jutella-luottamuksellisesti-sateenkaarivertaisen-kanssa/

Voimia! Et ole yksin 🙂

Ystävällisesti

Mikko V.
Sinuiksi-hankkeen tj

Olenhan minä ollut Setan kokoontumisissa täällä kemissä ja olen nauttinut tosi paljon olostani siellä. Minulla on myös tranfeminiinien vertaistukiryhmä facebookissa, jonne saa kirjoitella ihan mitä vaan 🙂
Lisäksi hyvä ystäväni hyväksyi minut naisena, joka sai minut tosi onnelliseksi. perheen kanssa pitää vielä tämä asia käydä läpi, mutta eiköhän se mene hyvin. Mieitn kans, että vois osallistua noihin Sinuiksi-chatteihin. Vois olla tosi kiva 🙂 olen myös päässyt Kemin Setan nuoriso toimintaan ohjaajaksi. Se on tosi kivaa kans 🙂 Jos pääsis vielä oulun setaan nuorisotoiminnan ohjaajaksi, niin ois kiva. Tuntuu kans että tää masennus alkaa helpottaa, ja toivottavasti ei enää tuu mitään hirveetä romahdusta.

No niin tänne kirjoittamaan taas pitkän ajan jälkeen. Nyt on transsukupuolisuus lähtenyt sillä lailla käyntiin, että ollaan lähetettä hakemassa tampereelle. Kemin terveyskeskuksesta on varattu lääkäri aika, jolta sen lähetteen saan. Toivottavasti. Pääsis viimeinkin irti tästä miehisyydestäni. Paskaa olla miehenä. Tyttönä on niin paljon kivempi olla. Saa kerrankin olla kaunis ja söpö. Ehkä alan pikkuhiljaa olemaan sinut oman itseni kanssa. En tosin edelleenkään pidä itsestäni, koska olen ruma, inhottava ja ällöttävän näköinen mieshenkilö. Mutta kaipa siihenkin pitää tottua, että tämä keho on kuitenkin osa minua. Sitä kun ei pysty vaihtamaan mitenkään. Jotain miehisiä piirteitä mulle jää kuitenkin. Mutta eipä siinä. Lisää päivityksiä tulee taas kun kerkiän.

Kuulostaa siltä, että sulla menee paremmin🙂

Miten on mennyt perheen kanssa?