Ajattelin jakaa tämän kaikkien kanssa jotka jaksavat sen vain lukea, koska tiedän ettei yksikään minun kavereistani lukisi tai kuuntelisi, mutta kuitenkin pitemmittä selityksittä. Kirjoitan ensimmäistä kertaa itsestäni joten ….Noh xD kaikki varmaan tietävät jonkin verran.

Elikkäs kaikki alkoi ihan lapsuudestani kun minulla todettiin olevan pahalaatuinen lukihäitiö, sain siihen kuitenkin hyvin paljon apua koulussa, mikä on minusta hienoa vaikka tietenkin kyllähän se omalla tavallaan vaikeuttaa opintoja. 😟

Toisella vanhemmallani ei ollut oikeen aikaa minulle, koska sisaruksillanikin oli vaikeuksia koulun käynnin suhteen, vakavampia kun minulla, joten en sitten oikeen koskaan saanut huomiota. Toista vanhemmistani en kunnolla, koskaan tavannut, koska meni naimisiin toisen kanssa ja hankki tämän kanssa lapsia☹️.

Koulussa kuitenkin tapasin monta hyvää ystävää 🙂, mutta minua myös kiusattiin. Silti olen ystävilleni ja muille todella kiitollinen jotka puolustivat minua eivätkä yhtyneet samaan. Ylä asteelle mennessä huomasin yhdessä vaiheessa olevani rakastunut parhaaseen kaveriini ☺️❤️, joka myöskin oli tyttö niin kuin minäkin joten ei ollut ihan helppoa sanoa asiasta. Kuitenkin rohkaistuin yhdessä vaiheessa Ylä astetta ja sanoin sen hänelle, kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin piti, ei edes huonosti niin kuin olisin odottanut. Pian tämän jälkeen kaverini rupesi käyttäytymään oudosti ja aina kun jollain tavalla kosketin häntä olkapäähän tai johonkin, hän pyyhki siitä kohdasta kädellä, ihan niin kuin olisin liannut hänen uuden puseron tai jotain. Myöhemmin minulle selvisi, että kaverini oli jotenkin järkyttynyt tästä minun tunnustuksesta ja oli jonkin moisessa ”shokissa” Myöhemmin kun meille oli tullut riitaa sun muuta hän kysyi halusinko olla hänen ystävänsä vielä. En tuossa vaiheessa tiennyt oikeen mutta sanoin, että noh mikäpäs siinä jos vielä siihen valmis olet.
Kuitenkin nyt kaverini on muuttunut ihan yhtäkkiä. Siis sanotaan vaikka, että hän on ennen käyttäny farkku hametta, pitänyt lihapullista ja vihannut tv:tä ja sitten nyt hän käyttää verkkareita, vihaa lihapullia ja rakastaa tv:n katsomista, tuntuu kun. Tiedän kyllä että ihmiset muuttuvat mutta tuo on niin äkillinen muutos, etten ole itse pysynyt perässä.

😞 Samaan aikaan toisen vanhempani kanssa jonka luona asustan sisarieni kanssa ei ole oikein mennyt hyvin. Toinen sisaruksistani vetelehti kotona jätti opinnot kesken eikä mennyt töihin, noh lopulta vanhemmaltani paloi pinna sitten. Hän ilmoitti vaikka oli sanonut että opiskellessa saa asua kotona (olen tällä hetkellä opiskelemassa alaa, mutta koska ala ei oikein ole mieluinen niin tulen opiskelemaan toisen kunhan saan tuon päätökseen) niin nyt sanoikin, että kunhan minulle tulee tieto toisesta paikasta saan pakata laukut ja etsiä kodin jostain muualta olin itse ajatellut asustella kotona opintojen loppuun, koska olen vasta 18 vuotta (tai miten kukin näkee asian). Itse tunnen hitusen epäreiluutta siitä että olen aina ollut koulussa hyvin ja käynyt siellä, tehnyt kotiaskareita kun on pyydetty ja muuta ja nyt sitten näin. Noh toisaalta vanhemmallani on aina ollut suhkot huono rahatilanne niin kauan kun muistan, mutta silti. Kavereistanikaan ei ole tällä hetkellä oikein apua, vanhinkin sanoo vain: ^^ kyllä se siitä asunnon löydät ja elät omillasi. Jos kyse olisi vain siitä niin mikäs siinä, mutta kun tunnen oloni hiukan petetyksi ja samalla kaveri tilanteen takia yksinäiseksi. Sekä myös harmittaa aina silloin tällöin että lukihäiriön takia en pysty kaikkiin samoihin suorituksiin kun muut😭 Kertokaahan onko muilla sattunut jotain vastaavista?