Todella paha olla...
Elämäntarinani on todella pitkä.. Minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi (entinen isäpuoleni), olen kokenut henkistä väkivaltaa yms.
Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa.
Olen pitänyt ilmaista ”blogia” netissä, mutta väsyin nimettömien haukuntaan… Blogi oli minulle henki ja elämä, vain sinne pystyin purkamaan syvimmät tunteeni.. Sitten löysin tämän paikan..
On jotenkin ”tyhjä” olo, heti kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä, minusta tuntuu etten osaa kirjoittaa yhtään mitään.
Anteeksi, että tekstini on tällaista. En saa oikein ajatuksesta kiinni enkä tiedä mistä aloittaa kirjoittamisen.
Ennen kirjoitin paljonkin, mutta se jotenkin jäi. Kirjoitin omien tuntemusteni lisäksi ”novelleja”, inspiraatio vain hukkui jonnekin vuosien varrella.
Tuntuu, kuin olin aivan ”tyhjä” ihminen, minulla ei ole mitään sanottavaa kenellekään, vaikka asiaa olisi kuinka paljon.
Olen naimisissa. Tänä iltana kuitenkin puolisoni jätti minut. Se avasi taas kaikki pahan olon kanavat, olen aivan hukassa. Kaipaan puolisoani jo nyt, vaikka hän vielä samassa asunnossa asuukin.
Viilsin ensimmäistä kertaa 5 vuoteen. En tiedä, toisaalta kadun asiaa, mutta toisaalta se tuntuu hyvältä. Sen avulla sain itkun loppumaan.
Olen käynyt elämäni aikana ainakin 5 eri psykologilla, mutta en ole saanut helpotusta.
Vaikka elämäni on ollut hetken ”helpompaa”, se ei ole ollut koskaan ”hyvää”.
Nyt istun yksinäni ”tyhjässä” olohuoneessa juomassa paukkua, joka tuntuu olevan ainoa kunnon helpotus. Seinät kaatuvat päälleni. Oli pakko purkaa se jotenkin.
Huh, onpas sekavaa tekstiä.
En tiedä mitä minun pitäisi ajatella tai tehdä.