en tiedä kumalle puolelle, pari suhde, vai nuorille puolelle, kirjotan nuorille nyt kun olen kans nuori viellä, noh tässä on nyt sellanen tilanne jota en millään jaksaisi oikeest elää.

tyttöystäväni on masentunnu ja niin olen minäkin, koulu painaa ja suhde painaa ja vähän kaikki painaa nyt.

noh avaudutaan nytten täällä oikeen kunnolla koska ei kestä ja ei tunnu milläään olevan merkitystä enää ei silläkkää että kuolisin johki tai sairastuisin so what kaikki nyt tuntuu jo niin kuolleelta sisältä ettei kiinosta ollenkaa nyt mikää seuraumus mistää olkoon paha tai hyvä ei oo merkitystä nimittäin oon nii alhaalla vaikka ei meekkää ehkä nii huonosti kuin jollain jolla kuollu läheinen tai aviossa ollu monta vuotta ja saannu kuulla et nainen/mies pettänny.
(elikkäs menen suoraan asiaan nyt)
elikkäs juuri nyt on sellanen tilanne mulla että tyttöystävä on masentunnu samalla tapaa kun minäkin, oli raskaus pelkoja ja hän pelkäs myös leukemiaa, ei ollu mitää niistäkää, kuukautiset tullu nyt ajoissa eikä myöhässä noin 3-6päivää ja vatsa ollu kipeä ja uhkailee jättää mua ja tai pettää tai tappaa itsensä ja minä, kokemattomana joudun antaa tukea ja samalla kärsii hänen ja omaa masennusta eli tuntuu ku ois kaikki tuplana ja hänellä ei koska hyvin voi haukkua ja uhkailla ja kaikkee.. ihan enne tätä kaikkea pelkoa leukemiasta ja raskaudesta, hän oli jo sitäkin enne uhkaillu kaikella tapaa, välillä oon saannu hänet lupailee kaikkee hyvää ja kaikkee mutta aina päätynnyt rageemiseen minulle ja uhkailuun, oon sanonnu että oon kirjotellu tänne ja kehotin häntäki kirjottamaan, noh kirjotin tänne pitkänki lapasko mitä tapahtunnu ja kaikkee sitten eräänä päivänä sitten vanhingossa poistin koko viesti ketju ku piti poistaa vaa edellinen viesti minkä lähetin koska lähetin että lähen tästä maailmasta nyt. koska tyttöystävä oli nii vakuuttuneesti sanonnu että jättää mut nii olin lähtenny raivoissaan ja kauhu vallassa luokasta pois, nolaten ittenni ehkä mahdollisille kavereille…

elikkäs nonii taitaa unohtuakki tässä kaikki mitä pitäs kertoa mut sanon nyt koulusta ku siihen aiheeseen pääsin, elikkäs käyn 10luokkaa jota en oikeastaa halua enkä jaksa millään koen etten jaksa aamuja koska en ole aamu ihmisiä muutenki aineet painaa ja hirveet koulu päivät 2h enkkua 2h matikkaa 2 ruotsii 2h bilsaa kaikki ne aineet melkee mitä vihaan samana päivänä joka pistää painaa pahasti koska en yksin kertasesti kykene edes muistamaan kaikkia päivän aikana käytyjä asioita koska kaikki tulee hirveenä kasana ja siinä sivussa sitten läksyä hirvee kasa, nyt taas jälleen ilmeisesti litsaan koska en kykene menemään kouluun,ja taas tyttöystävä nyt uhkailee kaikella tapaa tänään juuri että menee asumaan ulos ja sanoo hyvästejä ja kaikkee koska ei jaksa mennä kotii(hän asuu aika korvessa missä ei oikee oo mitää ja he köyhtynyt sillai ettei hän saakkaa tilattua vaatteita ittel mitä hän kovi halus koska hänen puolveljensä ei käy isällää koska perhe väkivaltainen tää isä kuulemma tai sellanen nii hän pelkää mennä sinne, nii haasto nyt oikeuteen ja oikeuteen menee rahaa nyt hänellä itsellä eli tyttöystävällä on isä mutta ei käy siellä juurikaan koska isänsä on vähä mikä on, hän ei välitä tai hänelle asia ei oo tärkee kai. itse en oo missää kovinkaa rikkaassa perheessä, isä hahmoa minulla ei ole vaikka biologinen isä hakee mut välil ja tollee, mutta olen hänelle enemmänki sukunimi arvossa ku ”oma lapsi” arvossa koska hän jäärittellee ettei ole sama sukunimi hänen kanssaan, nonii paltaan takas siihe kouluu, elikkäs noh sanon nyt minkä ikänen olen, oon siis 17v, ja oon kerran jäänny luokalle ala asteella ykkösellä, ja ala ja ylä koulussa ja eskarissa noh melko paljon koko ikä mua on kiusattu jollain tapaa ja kaikkee silti oon pysynny suht reilassa, siitä tuli taas mielee että isä teki mulle ku olin pieni paljo pahoi asioita veti korvista ja anto piiskaa ja kaikkee vaikke olis tehny mitää vakavaa, myös sen takia en pidä isästäni juurikaan, oon soittannu melkee poliisit hysteerinä pienenä ja kaikkee, nyt takas siihe kouluun, anteeksi ku vaihtelen tällee enkä laita väli juttui,mutta en ole hyvä äikässä, nii mulla on myös lukihäiriö joka vaikeuttaa kouluani paljon, nii ala koulu meni fine vaikka siellä nyt kiusattiinki eniten ja siitä koitu että tulin peliruksi, eli ns nörtiksi eli menin ala koulussa kavereiks sellaste kans jotka ei kiusannu ja tykkäsi pelata tietokone pelei ja tollee, nyt ne on hyviiki kavereita ja kaikkee ja ylä asteella oli kans vähä melko samaa, olin ns nörtti nurkassa jonka takia mua kans vähä kiusattii tai no ihan alussa olin näitte ns coolien porukassa ja popular sitten syrjäydyin niistä koska yksin kertasesti en halunnu alentua sellaseen sopaskaan, nii olin mielummin kavereiden kanssa jotka koin oikeest olevan kavereita ja välittävän jotain eikä olis vaan maineensa ja coolina olemisen varassa, et sellast oli suunillee nyt se että ylä koulu meni vähän miten meni muutettiin paljo ja koin siitä syylisyyttä että mun takia joutu muuttaa koska en pitänny kouluista missä olin koska en saannu kavereita tai koulu oli muuten aiva paska, nii seiska luokka meni aivan perseeleen se meni niiku sillai et puol vuotta seiskasta litsasin olin kait masentunnu jo sillonki, onneks sitten pääsin luokalt eteen päin kummiski, nii kielet ja äikkä ja matikka ja sellaset perus aineet meni päin noh jotain, tiedätte varmaa mitä, nii ja mulla ei siis ollut enkkua ala koulussa koska ruotsi oli raskasta mulle nii keskityin siihe enemmän ku enkkuu vaikka en pidä ruotsista ollenkaa, suorastaan melkee vihaan sitä, en tiedä miks mutta näin ny vaa on.(opiskella sitä en kieltä/enkä ihmisiä) nii eli mulla alko seiskalla enkku joka sitten meni se litsauksien takia päin mäntyä nii alotin vasta kasilla enkun periaateessa ja mulla oli se mukautettu niiku ruotsikin ja piti vaihtaa enkku pitkäksi ja ruotsi lyhyeen ja kas kummaa toisin kävi, oli joku sekaannus ja jouduin pakosta pitkää ruotsii enkä enkkuu, nii noh ysillä sitten pääsin ruotsin kirjoissa 7 kirjoista 9sin kirjoihi ilman kieli oppia (koko 8-9 luokilla, pääsin 7kirjoista 9 kirjoihin) ja ruotsi päättötodistuksessa oli 7 vaikka ope lupas 8:sia ja aina ollu 8-9 ruotsi mulla kaikissa kokeis/todistuksissa silti sain 7 päättäriin, siinä sitten taas koin epäoikeuden mukaisuutta että anto 7* vaikka (mukautettu oli se) olin opiskellu vaste tahtoa todella paljon ruotsia ja uskoin olevani suht työläs ja työläämpi ku muut ja arvostuksessi tästä sain 7* päättäriin, et kiva siin sit. sitten tämä englanti noh siinä melko sama juttu mutta 6kirjoista 8kirjoihin, mulla oli jo hyvä enkun joku pohja peleistä kas kummaa, nii enkkukin oli sitten mukautettu mutta oli kielioppia vähän ja tollee… nyt sitten takas päättö todistukseen, siinä oli yks juttu mitä mietin tosi pahasti oli se että miten minä sain 0.4 mulla nyt (6.4) keski arvoa vähemmän kuin meidän koulun (ex koulun) huono käytöksisin oppilas joka aina huuteli ja jäi kiini kaikest raja ylityksist tupankan poltost, mun kiusaamisesta ja yleisesti rauhan häirinnästä jatkuvast kiini ja kaikkee sai arvo sanoiks aina mua 1-2 numeroa alemman ku minä kokeist ja tollasist, ja tämä henkilö myös esitteli persettään yleisesti joka puolella ja tekee sitä yhä, mitä oon kuullu, nii sai mua just tämän 0.4 enemmän keski arvoa, ja tämä 0.4 olis ollut mulle merkityksellinen määrä jolloin oisin päässy haluamaani kouluun enkä kärsimään 10lk jossa en osaa nyt äikkää,matikkaa,kielii juuri ollenkaa olen aivan kuses** kielten kanssa koska tosiaan ei ollut kieli oppia ja nyt pitäs koko kieli oppi juttu käydä… nii aivan tästä ihmisest viellä se että aika epäoikeudenmukaisuutta tunnen tässäki tapauksessa koska miten se sai mua paremman keski arvon vai johtuko se sitä 7luokasta sitten mulla, mutta silti..koska yks ole sano että seiska ei oo kovin merkityksellinen päättötodistusekksa sitten 8 ja 9lk on ja ne vedin suht hyvin uskoakseni kunnes tuli tää 9lk ihme jutut..ja nyt tällä hetkellä 10lk on vaa tosi raskasta ku painaa nämä asiat pahasti ja ei tunnu jaksavan eikä ole kavereita ja kaikki siellä on ihan erilaisia kuin minä… tässähän tulee jo kerrottua kohta koko elämän tarinani.. ja varmaa väärään paikkaa mutta sillä ei oo väliä ku koen että oon henkisesti kuollu, anteeksi paljo että teksti o vaikea luettavaa ja tälläses kasassa…

palataas takas tähän rakkaus juttuun mikä painaa tällä hetkellä joka masennuttaa ja jonka takia en nyt jaksais kouluakaan..

elikkäs olen kai rakastunnu tähän tyttöön nii paljo että uskon jo tähän tosirakkauteen ja siihe että meillä vois kestää vanhuuteen asti ja saadaan lapsia ja kaikkee kuinka tyhmält se kuulostaa mutta näin on siks en kykene itse jättämään tyttöystävääni joka uhkailee jatkuvasti ja kaikkee samalla myös pelkään että masentuisin ja hän masentuis vaa enemmän, mutta nii rakastan häntä todella todella paljon ei riitä sanoja kuvaamaan, jos erottas sitten varmaa oikeest en kestäis ja saisin sydärin jo siitä ku sais tietää mitkä kaikki painaa hartialla nii paljon..ja se miks tää nyt painaa on se että kun rakastan häntä nii paljo ja hän on osottannu mullekki rakastanvansa yhtä paljon ja nyt yks kaks sitten on tää haukkuminen ja jättämisen ja itsemurha juttujen alku alkannu jonka takia en kestä koska tuntuu pahalta ja loukkaantuneelta ja jätetyltä vaikka ei oliskaa loukannu tahallaan tai jättänny…ja tämä raskaus epäily mitä hänellä oli tuntu pahalt koska jos vauvva olis ollut olis ollut kans tuhoavaa koska ois tullu abortti sille ja toden näkösemmin vaikka ehkä huonolt kuulostaaki mutta oisin halunnu pitää sen jos ois ollu mutta minä en päätä sitä ja nytku mietii ei se tähän elämän tapaa oliskaa käynny olis vauvva saannu huonon elämän, nii jos olis lapsi saannu huonno elämän. itse asiassa hänkin sinäänsä olis halunnu pitää sen mutta vaan jos ei ois hänen tarvinnu synnyttää,tai antaa pakosta hoitoo..

huh liikaa tekstii ja aateltavaa jo etten muista enää ny mistä piti kertoo ja mitä oon jo kertonnu jos kysymyksiä kertokaan kerron kylh varmaa, mutta en kerro henkilöllisyyttä, koitan pysyä kummiski tuntemattomana ofc…ja anteeksi virheistä tuli nii pitkää tekstii ja masennuttaa lukea uudelleen nii en millää jaksais korjailla :/… jotain jäi kertomatta mut kai muistuu mielee ku tulee kysymyksiä jos tulee…ja jos kukaan jaksaa lukea.. kiitos avusta…