Lisäyksenä edelliseen:

Avasin tämän ketjun Nuorten foorumille, mutta ihan kaiken ikäiset ovat tervetulleita kirjoittelemaan ajatuksiaan ystävyydestä! 🙂🌻

Terv. Kata

Minulle ystävyys/ystävät merkitsevät enemmän kuin paljon. Ilman ystävieni Minä en istuisi juuri tässä. He auttoivat minut pahimpien vaihetteni yli ja saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi.
Hyvä ystävä on sellainen luotettava ja se oikeasti auttaa ja on kiinnostunut asioista (: Ja välilllä itse olen hyvä ystävä ja välillä taas en. Se riippuu päivistä. Ja niinä päivinä kun olen hermostunut ystäviini tunnen syvästi omantunnon pistoksia.

Minulla oli/on hyvä ystävä joka alussa oli kiinnostunut minun tekemisistä, kuunteli minua, tuki minua, mutta nyt hän on muuttunut, hän ei puhu paljoon, häntä ei kiinnosta minun asiani eikä hän tänäänkään luonut katsettakaan minuun. en tiedä miten kysyisin hieno varaisesta häneltä että miten asiat on?

Hyvää ystävänpäivää kaikille jo etukäteen!!😍

Minulla on paljon nettiystäviä. Sellaisia jotka aina huomaavat minut ja sanovat vaikka vain hei tai hyvää yötä. Minä sanon heille tsemppiä tai jonkun muun pienen sanan. Joskus innostumme oikein kunnnolla vaihtamaan kuulumisia ja joskus jopa väittelemme. Hyvä nettiystävä on sellainen joka antaa anteeksi, jos joskus sanon väärän sanan. Minä annan aina nettiystävän selittää asiansa ennen kuin suutun hänen sanoistaan. Suuttumisen jälkeenkin annan vielä tilaisuuden pyytää anteeksi.

Elävässä elämässäni mulla on vain yksi ystävä, se on aviomieheni. Hän antaa mun olla omissa oloissani silloin kun haluan. Emme joka päivä kysele kuulumisia, emmekä joka päivä vakuuttele ystävyyttämme. Tunnen, että hän on paras ystäväni olkoon kuinka kaukana vaan.

Ystävyys on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Ystävyys on tunnetta, että tuo toinen ihminen ymmärtää minua paremmin kuin muut. Ystävyys syntyy luonnostaan, ei pakottamalla.

Ystävyyttä arvostaa ihan eri tavalla kun on jossain vaiheessa elämäänsä joutunut olemaan yksin. Jos ihminen on aina saanut sen mitä haluaa, ei ystävyyttäkään osaa arvostaa, vaan sitä pitää itsestäänselvyytenä.

IIMOUlle sanon sen verran, että ei kannata haikailla sellaisten ihmisten perään, jotka eivät kohtele sinua hyvin. Eivät sellaiset tyypit ole edes ystäviä. Voit toki yrittää ottaa asian puheeksi hänen kanssaan, mutta jos hän ei tule puolitiehen vastaan, on ehkä parempi unohtaa koko tyyppi.

"Huomennä vietetään ystävänpäivää, mutta jokaista Facebook-kaveria ei kukaan jaksa muistaa. Ainakaan, jos heitä on oli 150.

Oxfordin yliopiston kehitysopillisen antropologian professorin Robin Dunbarin tutkimusten mukaan ihmisaivot voivat ylläpitää noin 150:aa ystävyyssuhdetta kerraallaan. Mikäli ystäviä on enemmän, tarvitaan suhteiden koossa pitämiseen tarkemipa sääntöjä.

Normaalisti ihmisellä on noin viisi ydinystävää, joiden lisäksi on vielä noin kymmenen, vähemmän läheisempien ystävien lauma. Heitä seuraa noin 35 hengen joukko vielä vähemmän läheisempiä ystäviä. " Lapin Kansa, sanomalehti.

Minulla ehkä sittenkin on viisi ydinystävää. Mieheni, siskoni, kaksi veljeä ja .. ei taidakaan olla, kun en laske vanhempiani enkä lapsia ystävikseni. Vaikka heiltä saankin ne kauneimmat kortit. He ovat läheisiäni.
Olenko epänormaali`?

Aatelkaapas jos olisi niin paljon ystäviä, että heille pitäisi laatia sääntöjä jotta pysyisivät koossa. Kuten porotokka.
Onko teillä viisi ydinystävää?
Onneksi on vähän ystäviä.

Älä tule pyhäpuvussa
niin kuin tehdään toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.

Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.

Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.

- Anna-Mari Kaskinen -

Hyvää ystävänpäivää kaikki nettiystävät

Ystävyys merkitsee 'henkeviä keskusteluja'; ajatusten/ajan/olojen jakamista;
kuulumista johonkin-tunnetta.

Hyvä ystävä on hyvä ystävä kun on sellainen kuin on.

Olenko itse hyvä ystävä?
...taidan olla jäävi sanomaan mitään tästä? ehkä ne ystävät, joita elämän aikana on kohdannut ja joiden kanssa aikaa, ajatuksia ja kommelluksia on jakanut, ehkä he tietäisi jotain kertoa?-)

Ei ole mitään yleistä sääntöä, paljonko ystäviä pitäisi olla. Toki esimerkiksi psykologian oppikirja kertoo aina yleisesti, millainen elämä keskiarvon mukaan ihmisellä on, mutta yksilön tasolla tilanne on aina henkilökohtainen.

Jotkut sanovat, että yksikin ystävä on parempi kuin ei yhtään, joidenkin mielestä sosiaalinen ihminen on se, jolla on kymmenen hengen kaveriporukka. Tutkimusten mukaan ihminen voi (ilmeisesti?) pitää itsellään vaikka 150 kaveria, mutta suurin osa tuskin laskee kavereikseen kaikki 200 facebook-kaveriaan.

Mielestäni ihmisen olisi ehkä hyvä kokea elämässään sekä sellainen vaihe, että joutuu ikään kuin pärjäämään omillaan, että sellainen aika, jolloin kavereita ja ystäviä on riittävästi. Yksinolemisen taito on sosiaalisten taitojen lisäksi tärkeää omaksua, sillä todennäköisesti jokaisella meistä tulee olemaan elämässään aikoja, jolloin sosiaalinen tuki ei ole kovinkaan suuri. Silloin on pärjättävä itsekseen.

Mun mielestäni yksinolemisen taito ei millään tavalla liity siihen onko ihmisellä ystäviä vai ei.
Pitäisi olla sellaisia ystäviä, kuten mulla onneksi on, jotka eivät lopeta ystävyyttä vaikka minä aika usein lähden yksinäisyyteen enkä silloin välitä ystävistä juuri yhtään.

Minä olen usein huono ystävä. Olen hyvä ystävä silloin kun se mulle sopii.

Jos tarkotit tuolla vetäytymistä toisten seurasta, sehän on vaan hyvä piirre.
Parempi vetäytyä omiin oloihin jos kokee ettei jaksa seuraa. Väkisin ei synny
ystävyyksiä eikä niitä pysty väkisin ylläpitämään.

Tietenkin jokaisen kohdalla tämäkin asia on yksilöllinen. Tarkoitin ehkä itse sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat haluavansa olla jatkuvasti toisten ihmisten seurassa eivätkä koe kykenevänsä elämään elämää yksin. Luulen, että hyvin suuri osa ihmisistä kokee olevansa sellaisia.

Minulla on eräs tuttu, joka tuskin koskaan viettää aikaa ystävien seurassa eikä todennäköisesti halua koskaan elämänsä aikana seurustellakaan. Tällainen elämäntapa on yhtä kunnioitettava kuin muutkin. Jokainen tietää itse parhaiten, paljonko kaipaa elämäänsä muita ihmisiä.

Erakoksiko sanoi hyvin, että ystävyyttä ei väkisin synny eikä sitä voi väkipakolla ylläpitääkään. Ystävyyssuhteet syntyvät usein ihan sattumalta erilaisissa elämäntilanteissa sellaisten ihmisten kanssa, jotka sillä hetkellä sattuvat jakamaan elämämme. Ja jos jonkun kanssa ei synkkaa, niin sitten ei synkkaa. Ei kannata jäädä murehtimaan asiaa sen kummemmin, vaan koittaa tällaisen tyypin sijaan etsiä muita ihmisiä, jotka voisivat olla ystäviämme.

ystävyys ja ystävät ovat kaikki tärkeitä itselläni ei ole ystäviä enää mutta sen verran tiedän kuinka tärkeitä ystävät ovat

Sattui tässä itselleni sellainen juttu, että hyvän ystäväni kanssa menimme ihastumaan samaan mieheen. Onni potkaisi ystävääni, vaan ei minua. Voitte arvata miltä tuntui, kun ystäväni kertoi miehen valinneen hänet.

Olen aina sanonut, että ystävyys on tärkeämpää kuin miehet. Ja näinhän se onkin. Siksi en voi näyttää ystävälleni olevani hänelle vihainen. Se olisi epäreilua häntä kohtaan eikä minulla ole oikeutta siihen.

Mie oon viimeaikoina ollut ihan eristäytynyt tämän väsymyksen kanssa 😭. En jaksaisi oikein nähdä ketään, poikaystävää kylläkin. Tuntuu että välit ystäviin menee ihan pieleen koska masentaa ja väsyttää niin paljon. Koen huonoa omatuntoa, kun en jaksa olla ystävien kanssa ja se väsyttää vielä lisää! Täydellinen oravanpyörä. Vihaan.
Yritin päästä osastolle lepäämään, mutta ei onnistunut koska akuutti on tapauksessani liian lyhyt ja pidemmälle pitää odottaa.

pesco,

masentuneena ei jaksaisi oikein nähdä ystäviä. mutta jos mitenkään voit pakottaa itsesi siihen, niin suosittelisin sinua tekemään niin. tiedän kokemuksesta, että se voi helpottaa hyvinkin paljon.