Puhekyvytön itsestä täällä kaikki kirjoittavat, miksi sulla ei olisi siihen oikeutta. Et kuitenkaan tarkemmin kerro mikä ongelmasi on. Kerro, täällä on kuuntelijoita. Samat sanat myös klovnille.

Mites menee RalliPoro ja Tuisku ja muut tutut? Xerasta ei ole ollut mitään havaintoa pitkään aikaan? Rusakko taidat jo olla maaseudun rauhassa?

kipeänä olen jo neljättä päivää, flunssa senkun pahenee ja varmaan muuttuu tätä menoa mulle niin tutuksia keuhkoputkentulehdukseksi. Astman ansiota osittain, flunssa tuppaa aina "valumaan" tonne putkien puolelle, sit on vaikea hengittää..niinkuin nyt.

Oon väsynyt. Todella väsynyt. Itkien melkein joka päivä kuluu. Lääkärin näen jo perjantaina, edellinen aika kun olin viimeksi toukokuussa. Vaikka sainkin vuosi sitten lähetteen terapiaan..olisi vissiin itse pitänyt olla aktiivisempi..en tiedä 😞

elämä auki, tavallaan mahdollisuudet mihin vaan. mä en vaan jaksa nyt lähteä raivaamaan taas uutta polkua. tahtoisin levätä..mut ei..kaikki potkii eteenpäin, mee töihin, tee sitä ja tätä. melkein onni että on kipeä..saa muutaman päivän rauhan..ehkä.. 😟 toisaalta sitten en pääse itseä rääkkäämään, juoksemaan ja pyöräilemään..milläs nyt pääsen omaa oloa pakoon, kun sen kanssa ei kestä olla..? ☹️

Aavaton, olenhan minä muuttanut. Täällä on paljon rauhallisempaa ja enemmän luontoa kuin Helsingissä, vaikkei tätä läheskään maaseuduksi voi sanoa. Viihdyn siis. Koulusta taidan kirjoittaa erikseen tuonne toiseen otsikkoon. Mitä sinulle itsellesi kuuluu?

Minulle kuuluu kai hyvää. Kävin laittamassa itseni koulun kirjoille, muuten en ole siellä käynyt. Yhden kirjan olen ostanut ja sitä yritän lukea. Oikein mitään jaksa, sitten ällöttää, kun ei jaksa. Fysikaalisissa hoidoissa käyn, ei onneksi kukaan ole terapiaa suositellut. Lääkärin mielestä paranen hyvää vauhtia, uskotaan häntä.

Tuisku, oletko mitään suunnitelmia tehnyt, tulevaisuutta miettinyt? Ajattelitko hakea nyt jonnekin kouluun? Oikeastaan minullakin on sellainen mieli, että hyvä, kun olen fyysisesti sairas, saa vaan maata.

Heip kaikille!

Mäkin halusin kirjoitella tänne viestiketjuun, vaikka en mitenkään loputtoman masentuneeksi tunne itseäni. Pelkään vain, että masennus alkaa vallata otetta nyt taas☹️ Nuorempana olin masentunu ja nyt on jotenkin sellainen olo. Ehkä ja toivottavasti se on tunnemuistoa ja menee pian ohi, enkä usko, että se niin pahasti iskis vaikka iskiskin. Syksyt on kai hankalinta aikaa mulle, vaikka pärjäilen vielä ihan ok. Ylihuomenna terveydenhoitajalle ajattelin kuitenkin mennä juttelemaan jo tälleen varhain. Jos lähtee olo olemaan kurja, niin on sitten apua.

Joo, mutta sen perusteella, mitä oon tätä viestiketjua lukenu, ootte tosi symppiksiä kaikki, joka iikka! Kiitos teille, että ootte olemassa 😀(on piristäny tosi paljon lukea tätä ketjua, en saanu taaskaan revittyä itseäni luennolle ja pelottaa ajatella ihmisten tapaamista. Mm teiän takia en tunne kuitenkaan olevani liian yksin.)

Ai niin, maanvaiva, jossain ihan ketjussa kyselit, että onko joku saanut uskosta apua masennukseen, niin minä ainakin olen. Kyllä se auttaa ja tukee, vaikka ei ookaan välttämättä sekään mikään taikasauva.

Heip. Minä ajattelin kirjoittaa tähän ketjuun, vaikka masentunut en kai ole. Luulen koko ajan, että olen, mutta tosiasia taitaa olla, että en ole.
Minun ainoat "kaverini" ovat nettiystäviä, ovat olleet niin kauan kuin "tutustuin" internettiin. Koulussa pari, joiden kanssa olen väleissä.
Ajattelen koko ajan, mitä tekisin, itkettää ja mietin syvällisiä. Itsemurhakaan ei aina tunnu oikealta ajatukselta, syömishäiriöissä sun muissa ei juuri ole järkeä, vaikka laihduttaa kyllä voisin (ilman anoreksiaa).
En näe ketään, jolle voisin puhua, miltä minusta tuntuu. Se masentaa. Koulu ei mene vanhempien odottamalla tavalla, ja koko maailma tuntuu kaatuvan päälle.
Itken koko ajan, kun olen yksin. Muiden seurassa en uskalla, voi, pysty itkemään.
Minulla on vahva kuori, kuori, joku muu kuin minä itse, kuori, jota kaikki luulevat minuksi. Kuoreni on joku rooli. Esityksessä roolin kuuluu olla iloinen, ystävällinen ja tunnollinen. Ei ikinä syvällinen, surullinen tai muuta sellaista.
En vain jaksaisi enää. "Esitykseni" sujuu luonnostaan, mutta kaikki menee pieleen. Mitä tapahtuisi, jos olisin oma itseni? Jos pystyisin puhumaan jollekin? En tiedä, kunhan höpötän itsekseni.
Minulla pitäisi olla kaikki hyvin (muiden mielestä), mutta en tiedä miksei ole. On perhe, joitain joita voisi sanoa melkein kavereiksi ja ehkä jotain muutakin.

symppiksiä? ei pahalla mut jollakin on jääny joku välii.. enivei maanvaivalle henk. koht. kyssäri ku en viitsi mainita mtu tiiät kuitenki ite nii meneeks sulla hermot nopeesti? tai sillee et tosta vaa suutut jollekki? ja toinen kyssäri ymmärräks tsoukkeja? mä en. musta se on kiusantekoo. tänää meni hermot ku yks likka no joo jätetää kertomatta. mut sit ku suutun jollekki oli asia mikä tahansa, nii tänäänki tuli itelle hirveen kurja olo ☹️ meinasin kyllä sanoo et anteeks kans. mut jotenki en pystyny. mä oon nii hirveen kamala ihminen sitte et iha hirvittää 😭 mut en oo pitkävihane =)näi tällä kertaa..

En mie enää saa raivareita, lääkitys varmaan estää. olen saannut todella isoja raivareita. Kun koulussa paloi kastike pohjaa ja ope tuli mäkättää, mie heitin kattilan ikkunasta ulos. Sitten, kun lääkäri sanoi, että mulla on epilepsia, mie hajotin sen odotushuoneen palasiksi. Pahimman raivarin sain, kun sanottiin, että äiti on kuollut, neljä aikusta miestä piti kiinni. Mie vetelin kaikkia turpiin. Se oli nuoruutta.
Ymmärrän mie vitsejä mutta nauran pari päivää muiden jälkeen. Ei kai se haittaa.

W.W. J.D tai joten nuo kirjaimet menee, kiitos vastauksesta tuolla mikä on itsekkäintä jutussa. Asiaa kirjoitit. Ei se usko olekaan mikä taikasauva vaikka välillä sitäkin toivoisi. Minulla on sillai hassusti uskon kanssa, että kun asiat on hyvin, niin mie olen tosiuskovainen. Sitten, kun on huonosti, mie itse hylkään uskoni, en usko, että Jumala mua hylkää. En viitsi kaikkia ongelmia kertoa, enkä oikeastaan edes rukoilla, vaan aattelen, että Hänellä nyt on varmaan muuta tekemistä kuin mua aina kuunnella. sitten kerron kaikki iloiset jutut ja niistä kiittelen.

Iltaa myös kaikki uudet palstalaiset. Mun unilääke alkaa vaikuttamaan, niin en oikein keksi teille sanottavaa, mikä voikin olla onni teille.

Kirjoitan tähän vaikka ei mulla ole masennusta. Kirjoitatte uskosta ja minusta tuli uskovainen keväällä. Minun uskoni on sellaista, että tartuin siihen vaan kiinni koska muuten olisin tehnyt itsemurhan kuten teki kaverini. Meillä oli kotona raamattu, sitä luin mutta ei se mitään auttanut. Sitten kylän talossa oli sellainen pieni jumalanpalvelus ja menin sinne. Ei minulla mitenkään usko tärähtynyt päälle, en mitään tuntenut tai tunsin, että voisinkin tähän joukkoon kuulua. Sitten siellä oli vielä kahvin juontia ja aloin puhuu muiden nuorten kanssa. Loppujen lopuksi mun uskoon tulemisessa taitaa olla tärkeintä että löysin uusia kavereita enkä vaan miettinyt itsemurhaa.

Olikohan nyt ihan viisasta tämä juttu kirjoittaa?

Ai, niin voin vastata noihin raivareihin. Minä niitä saan ja paljon mutta raivoan metsässä. Onko raivareissa joku vika, miksihän niitä ei voisi saaha varsinkin jos ei hajota paikkoja.

itse asiassa mä en itsekkään tiedä miks mun olo on tällänen? oon varmaan vaan kateellinen kavereille, ku tuntuu että niiden elämässä sattuu kaikkee ihmeellistä ja ihanaa. Ei oo ketään kelle avata sydäntään. itken vaan ja mietin miks mulle ei koskaan tapahu mitään? aika itsekästä.. pakko ajatella ihteeni, ku ei sitä kukaan muukaan tee. Kiva et tällänen palsta on olemassa jonne voi kirjoittaa tuntemuksiaan 😟

moi kaikki.
Mulla on lähes koko ajan paha olo. Ahdistaa melkein joka ilta. ja päivä. Eilen multa melkein lähti taju. Viiltelin ja sit alko pyörryttää.
Missään ei oo mitään järkeä ja kaikki on ihan sekavaa. Kukaan ei ymmärrä eikä mikään auta.
Piti kirjottaa jotain muutakin mutta en nyt saa sanoiks mitään.

Maretsu
Mistä sun paha olo johtuu? mullaki on sellanen olo et kukaan ei tajua, eikä kukaan kuuntele. kaikki puhuu mulle omista ajatuksistaan ja sanoo, et mä oon hyvä kuuntelija, mut voisko joku vuorostaan kuunnella mua. mäkin oon viillelly, mut se jäi pois, ku koko ajan piti peitellä jälkiä. siitä ei seurannu mitään hyvää, ja nyt nuo jäljet pysyy kädessä ikuisesti. ja se ärsyttää ku ei oikein pysty sanomaan, mistä johtuu et miettii koko ajan miten ois helppo "lähtee". yritä jaksaa ja kerro murhees. kyllä mä uskon et täältä löytyy joku, joka pystyy auttaa ja kuuntelee sua.

moi Puhekyvytön.
mä en edes tiedä mistä mun paha olo johtuu. voi olla monien asioiden summa, sellaisten joita en ehkä edes tiedosta.
lääkäri nosti taas mun lääkeannosta, tunteet turtuu vaan entisestään... mutta jospa se kuitenkin auttais ahdistukseen.
viiltelin taas eilen. kyllähän siitä ikuiset jäljet jää, mutta kun se auttaa. eilen ainakin huomasin sen. yritän joko peittää niitä tai sit oon vaan välittämättä.
tää päivä on nyt ollu ihan vähän parempi, mutta ei mikään "hurraa!"-päivä. mut pitää yrittää iloita edes ihan vähän paremmasta päivästä. ja tehdä tekemättä jääneitä hommia.

puhekyvytön, säkin voit puhua murheesi, täällä kuunnellaan. voimia!

puhekyvytön, tuttu tunne. Mulla on sama ollu melkee koko iän mitä oon eläny. Kaikilla muilla on kaikkee jänskää joka harvase päivä, tai vkonloppusin ym. Mulle ei tapahdu mitään jänskää.. ja sit ihmetellää miks oon masentunu. mä tiiän itekki etten oo kovin sosiaalinen ja sillee, mut en tiiä mitä pitäis sit tehä et ois jotain kerrottavaa.. ja mikä pahinta ku ylihuomenna oon aatellu ryyppäväni, nii aatelkaa sitä et jos teen jotain tyhmää tai sillee KETÄÄ ei oo auttamassa tai estämässä. nii voi olla etten sit enää herää lauantai aamuun jos on käyny jotain ikävää.. mulla ei oo ketää ihmistä jota voisin pyytää kattoo, koska äitii on turha pyytää ku mä tiiäin minkälainen se on tuskin rouvaa kiinnostaa mitä mä teen. ois varmaa tyytyväinen jos en ois olemassa tai aportin ois tehny. ja aavaton eiku siis maanvaiva, mä en ihan noi kovasti suutu. mut sen oon huomannu et tänää yks likka sano koulus "en haluu et taas joutuu pelkäämään.." eli ne on iha kauhuissaan.. =/

Minä en vaan jaksa tätä kaikkea.
Aina kun luulee pääsevänsä jaloilleen, matto vetäistään alta. Ei sitä kauaa jaksa edes sitte yrittää. Olkoon.
Elämä pelkkää alamäkeä. Lumipalloilmiö ongelmien kanssa ja minä jään alimmaiseksi.

Koko ajan on vaan niin paha olo, että vois oksentaa. Apua pitäisi hakea mutta en vaan voi.
En pysty enkä kykene. En luota sinuun, en luota teihin. En luota kehenkään.

"Mun elämä luisuu pois enkä mä saa sitä virtaa katkeemaan"