Kiva susta on edes jotain kuulla RalliPoro. Mitäs päivät teet? Joko Rusakko olet muuttanut? Pääsin yliopistoon, heti onkin sairasloma jouluun asti.

Mie olen just hengissä, psyykkinen puoli on kaiketi hyvä, tällä hetkellä onkin ruumis huonossa kunnossa. Kolmen viikon sairaalassa olon jälkeen jaksoin tehdä aamulenkin anoppilaan. 100 metriä ja voimat loppuivat. Pitää soittaa taksi viemään takaisin kotiin ja sänkyyn.
Jos huomenna yrittäisi uudelleen ja vähän pitemmän kirjoituksen tehdä.

Hei aavaton, pitkästä aikaa. Onnittelut vauvasta ja opiskelupaikasta. Voitko jo paremmin? Minä en ole vielä muuttanut, vasta syyskuun alussa, vaikka koulu alkaa jo 5.9. Odotan kovasti uudelle paikkakunnalle pääsemistä, mutta kouluun ei hirveästi huvittaisi mennä. Olen varmaan laiskotellut liian pitkään.

Kiitos onnitteluista, Rusakko. Voi kai sanoa, että voin jo huomattavasti paremmin.
200 metriä jaksan helposti kävellä ja ensi viikolla alkaa fysikaalinen kuntoutus. Sain ihan oman hoitajan, mikä oli suuri ihme, kun on tottunut, että aina jossain jonossa vaan on.

Pikku hiljaa alan jo opiskelua suunnittelee, vaikka olen sairaslomalla. Mutta jotain tekemistä pitää keksiä, että en vaan jää sänkyyn makaan. Jonkun oppikirjan lukeminen voisi hieman mieltä kohottaa.

Mitäs Xera, sulle kuuluu? Entäs Tuisku ja monet muut? Oletkos Ujom 86 siirtynyt vallan aikuisten puolelle, kun en ole sua vähään aikaa huomannut?

Aavaton, ei mua nykyään huomaa kukaa muutenkaan.. 😭 kouluski sano likat "ai en huomannu sua" ja mesessä yks "en huomannu ku tulit" mä oon vissii näkymätön. ☹️ no pitäis kai sitte tehä jotain mun pikkusille söpöille ranteille.. Ku ei ketää mua huomaa.. 😟 no ei se mitään jos et huomannu jos oon laittanu vietiä ihmissuhde, ja perhe juttuun (en kyl tajuu mikä siitä tekee aikuisten puolen) siellähän on vaa eri asioita.. Mut joo, ketäs ny mua huomais, rumaa tyhmää poikalasta. 😭

mun elämä on aikalailla sekaisin. koulupaikka ois ollut, mutta äiti päätti viime hetkellä, että on koulutus liian kallis eikä musta ole siihen. samaan hengenvetoon se alkoi rakentaa mulle tulevaisuutta eri ammateissa. Samaan aikaan tuntuu,että mua savustetaan kotoa pois. Ei silti, kotona on todella paha olla. ei vaan pysty.

Jotenkin mieliala on alempana kuin aikoihin. monta päivää putkeen oon vaan itkenyt. Ruoka ei maistu, ja liikuntaa menee taas siihen nähden vähän liikaa. Oon toisin sanoen aika väsynyt. loppu ja rikottu ☹️

Miten nyt, Tuisku annoit äitisi päättää kouluasiat. Etkö saisi opintotuen ja voisit itse maksaa koulutuksesi? Miksi et jo muuttaisi kotoa pois?
Minulla oli sama tilanne lukion jälkeen, äitini ei hyväksy opintopaikkaani ja mie muutin kotoa pois.

Voisit jostain nuorten jutuissa pyytää itsellesi apua, jos et itse löydä ratkaisua mutta ei nyt enää kannata antaa äidin määräillä.

koulu ois maksanu 3700 €, eikä iteltä löydy tarpeeksi. lainaa en oikein viitsisi vuoden kestävään juttuun ottaa. ehken sitten tarpeeksi tahtonut siihen opinahjoon.

ikäni puolesta olisin voinut asua yksin jo vuosia..21 on mittarissa. ongelmana on nyt muuttokohde. ja se,ettei ilman opiskelu/työpaikkaa tahdo asuntoa saada. poikaystävä aloitti koulun 200 km päästä, ja koettaa mua saada sinne paikkakunnalle muuttamaan. nyt on vaan miljoona suuntaa, enkä tiedä mihin lähteä. mieli alamaissa eikä voimia ole asioiden järjestelemiseen. sinnittelen, mutta ei jaksais. välivuosi ei ole tässä taloudessa hyväksyttävä vaihtoehto..toivoton olo. ☹️

Onpas kallis koulu ja vuoden vaan kestää. Ehkä sitten olikin oikea päätös, että et sinne mennyt. Joskus äidit voivat tietää. Mutta nyt kohtahan on taas hakuajat kouluihin, etkö mitään mielenkiintoista löydä poikaystäväsi paikkakunnalta?

Eihän se ikä mitenkään olennainen asia ole milloin kotoa muuttaa pois. Mutta, jos et ole tilanteesi nyt tyytyväinen, niin ehkä muutto auttaisi. On noita välivuosia minullakin tullut. Toisaalta ne ovat hyviä, toisaalta on aina vaan vaikeampaa palata takaisin opintojen pariin. Hae nyt johonkin kouluun, sitten, jos pääset, teet vasta päätökset

mikä koulu maksaa yli 3 tonnii? onks joku yksityinen vai? mut on kyllä hyvä jos et menny kerta eihän noi kallista kellää oo varaa 😟

hei kaikki..

itelläki taas vähä hankalaa, eikä taho jaksaa
tehä mitään, paljon ois tärkeitä asioita hoidettavana,
mutta ei jaksa kiinnostaa mikään..
nyt kun ei enää töitäkään ole nii sitä vaan on kotona..
vuorokausirytmikin menee ihan sekasin eikä ees taho jaksaa
lähtee minnekkää..
tuntuu taas ettei mulla oo mitään tässä elämässä..
ja varsinkaan kun ei ole ketään tässä lähellä..
ja jos omalta alaltani töitä haluan nii todennäköisesti pitäsi
jälleen muuttaa toiselle paikkakunnalle..sit olis vielä enenmmän
yksin mitä nyt..
tämäki teksti tuntuu ihan turhalta valittamiselta...joka
joutais pyyhkiä poijes..

Heips!
Läheinen lapsi on eilen yrittänyt itsemurhaa viilleltyään ensin itseään vuoden päivät. Tämän kaiken sain kuulla eilen ja olihan se melkoinen shokki! 😭

Luulin kaiken olevan kunnossa ja ulospäin hän on aina ollut iloinen ja reipas naisen alku, vain 12-vuotias! Olen niin järkyttynyt tapahtuneesta enkä voi käsittää miksi näin kävi? Ilmeisesti ongelmaa on ollut jo pitkään, mutta asiasta ei ole puhuttu vaan vanhemmat on pitäneet kaiken sisällään. 😭

Onko kokemusta miten tästä jatkaa eteen päin? Hoitoon ohjaus on ilmeisestikin edessä, mutta varmasti kaikkien läheisten tuki on tarpeen. Ehkä parasta on vain olla läsnä ja kuunnella, JOS hän haluaa puhua. Tällä hetkellä ei halua jutella asioistaan edes vanhemmille. Seurustelusuhteen päättyminen oli viimeinen pisara, joka johti epätoivoiseen tekoon.

Tuntuu niin pahalta...elämä on kovin julmaa aina välillä. Tällainen saa omat ongelmat tuntumaan niin mitättömiltä! Kirjoitelkaa kokemuksistanne...kiitos.

Mie muutes olen kertonut itsariyrityksistä tässä tukinetissä perheosiossa, Otsikko on mikä on itsekkäintä. En mie viittihe uudelleen kaikkee kertonu, lue sieltä. tai mie en osaa mitään sulle sanoa.

Välillä on hyviä päiviä, välillä huonoja.
Tuntuu, että olen päässyt kuilusta jo pois. Silti tunnun välillä tippuvan hieman alemmas, pääsenköhän koskaan tästä kuilusta?

Sori nyt kun puhun itestäni, mut mitä voisin tehä ku "paras kaveri" pitää itsestään selvyytenä? Mä itken koko ajan ja mietin miten voisin kuolla pois. Mulla on kavereita ja hyvä perhe, miksi siis olo tälläinen? Kaverit sanoo, et sä oot hyvä kuuntelija, mut voisko välillä joku kysyä mun ongelmista ja kuunnella mua. "paras kaveri" on laiminlyönny meidän välejä tosi monta kertaa, eikä se koskaan oo ees anteeks pyytäny. Se vaan on niin täydellinen. Tekis miel vaan huutaa: auttakaa mua. Vaikka ihmisiä on ympärillä, olo on niin kamalan ulkopuolinen ja yksinäinen. Miksi siis tahdon kadota tästä kylmästä maailmasta? 😞

Masentava olo.
Tuntuu, että kaikki hylkäävät ja en pääsisi mihinkään mistään. Tuntuu, ettei kukaan ottaisi minua vastaan.
Pysynköhän tässä kuilussa kauankin?