Maanvaiva, lupasin kirjottaa tänne, mut en oikee tiie mitä. Kopioin tän päivän päiväkirjasta mitä kirjotin eläimistä, tai siis hevosista. Voi olla, että saman voi saavuttaa jonku toisenki lajin kanssa, mut en tiie. Ei välttämättä.
Pitäisköhän tälle tehä oma otsikko, vai saako siitä kirjottaa tässä, mode?
-------------------------------------------------
Älkää lytätkö mua. Älkää vähätelkö sitä, mitä mä oon just löytäny. Älkää taas antako ymmärtää, että halveksutte sitä, pidätte sitä huuhaana. Koska se on osa mua. Se on minä, se on se osa mua, joka oon minä, se osa, jota oon aina piilotellu ja epäilly. Nyt joku tajus mua, se on oikeesti olemassa. Mä en kuvittele sitä, se ei oo huonoa. Se on mahdollista. Tuolla mä sain olla se, se oli hyväksyttävä tavote. Nyt pitää taas olla varovainen, ettei puhu siitä jos ei oo varma, miten muhun suhtaudutaan.
Eilisen oivallus. Eri keinot, suuntautumiset ja koulukunnat on olemassa siks, kun ihmisillä on eri tavotteet. Kaikki ei halkua samaa, kaikilla ei oo samoja tavotteita. Joku suuntaus voi ollaaivan loistava ja sen keinot toimia, mutta ne ehkä tähtää ihan eri asiaan kun minä. Ja se ei tarkota, että siinä olis mitään vikaa, jos sillä kerta pääsee tavotteeseensa. Ei kaikki halua oppia tanssimaan hevosen kanssa, ei kaikki halua päästä eroon kaikista varusteista. Mä haluan.,Se on mun tavote rasastuksessa, hevosten knassa ja vavallaan koko elämässä. nYt mä oon oikeesti läytäny sen. SIitä mä saan sen tyyneyden, yhteyden, vapauden jaturvallisuuden mitä mä elämääni kaipaan. Siinäö on mulle syy, koska se tunne kun sä oon yhtä hevosen kanssa, kun sä Saat yhteyden sen mieleen, on niin hieno, niin iso ja upea, että sen takia mun kannattaa jaaksaa. Kun ä tunnet, että hevone nhalua olla sun knassa, e ei kaipaa kavereiden lua, koska te kaks ootte lauma, te kaks ootte turva. Javapaus. Turvallisuus tuo vapautta, siks hevosella pitää olla johtaja. Ja se on aivan eri asia kun pomo. Pomoon se havonen, joka ajaa muut pois heinäkasalta, yrittää päättää missä kukin saa olla ja käytt aggressiota. Korostaa itteensä painamalla muita alas. Se on pomo. johtaja on se, johon muut luottaa, jota ne seuraa, johon ne turvautuu ku on jotain pelottavaa. Johtajan ei tarvii näyttää aggressiota, sillä on niin iso arvovalta, muut kunnioittaa sitä, ettei sitä kyseenalaisteta. Sen tieltä väistytään turvallisin mielin. Sen seurassa voi rentoutua, siihen luotetaan. Se sillä on itseluottamusta, sen ei tarvii muistuttaa muita omasta asemastaan, se tietää sen itse. Johtajuus tulee sisältäpäin, johtajassa on karismaa. Ja tähän asemaan ihmisen pitäis pyrkii, jos haluaa olla hevosten kanssa niin, että ne tekee yhteistyötä ja kunnioittaa ihmistä. Että ne itse valitsee sen, etät ne jää ihmisen luo, niillä ei oo tarvetta mennä pois, siinä on kaikki hyvin. Ne luovuttaa ittensä vapaaehtosesti ihmisen käsiin, silloinkin, kun pelottaa. Ja se tunne on uskomaton.Sen yhteyden tuntee. Lauman turvassa on mieletön vapaus. Mä tunsin sen hetken ajan kun me lennettiin.
Mun pitää täysin unohtaa se ihminen mussa jos mä haluan saavuttaa tän. Mun pitää uskaltautuu siinen yhteyteen. Ei siinä voi pitää mitään ittessään, siinä pitää uskaltaa antaa kaikki. Ja siinä pitää luottaa. Luottaa siihen hevoseen, että se ei käytä tätä väärin, että se ei tu päälle. Jos sä ajattlet ittees ja hevosta vaan ulkoisina asioina, vaan kuorina ja ittees vaan järjellä, tästä ei tuu mitään. Sun pitää löytää ittes ja uskaltaa ottaa vastaan se hevonen.Musta tuntu, että mun pitää uskaltaa antaa sen hevosen yhtyy muhun, tulla mun sisään, jotta mä voin saada yhteyden siihen. Ja kyllähän mä samalla lailla pääsin sisään siihen, enhän mä muuten olis voinu tuntee miten se rauha ja rantous liikku meijän välillä, miten ssen jalat oli mun jalkoja, miten me lennettiin yhdessä. Ei niin, että se olis kantanu mua, vaan niin, että me oltiin yhdessä. Mäen vielä luottanu kaikkee niin paljo, että oisin uskaltanu jatkaa tätä pidempään ja lottaa, että se kestää, vaan mä lopetin kun tuntu hyvältä. Justtajusin, että en vielä luottanu omaan johtajuuteen tarpeeks, koska sitmenin heti opettajan luo. Se oli mulle kans se turva. Ja hevosille se oli ku magneetti. Aina ku ne vaa pysty valitsee, ne meni sen luo. En oo ennen nähny sellasta. Se oli niille oikee johtaja, sen lähellä ne rentoutu.