hei Xera, katsoin se ohjeman ja kerroin tuolla aikusten puolella mitä siitä ajattelin, käy lukemassa. sitten voisit vaikka kertoa mitä musta nyt ajattelet sen ohjelman jälkeen? pidätkö mua vammaisena?

miekin olen alkanut ottamaan äitini mukaan lääkärille, kun haluan, että se kuulee mitä nyt ajattelen kun mulla on sellainen johdatteleva lääkäri.se kyselee hirveästi ja sitten kerron mitä en aikonutkaan kertoa, samalla sitten äitikin sen kuulee.
kun en osaa suoraan äidelleni, vielä puhua, jos näin oppisi. yleensä mennään sitten lääkärin jälkeen jotain hyvää syömään ja ostamaan vaikka meikkejä.

no siis kävin työterveyshoitajalle valitteleen
että oon muka kipee..ei se liittyny siihe viime
viikkoseen mitenkään...nyt sit sairas lomalla ollu
vaikka ihan hyvin ois töissäki voinu olla..
ja kyllähän se on hyvä että pääsee tutkimuksiin..
lähete pitäs olla menny kiireisenä että toivottavasti
pikapuolin pääsee, se minuu ittee vaan pelottaa
että jos sielä selviää joku syy tähän kaikkeen..
reilu 5½ vuotta sitte olin lähes samassa tilanteessa
ku nyt, sillon ei lääkärit löytäny mitään syytä tämmöiseen
ja sanoivat vaa et kyllä se tästä..parin vuoden lääkekuuri
ja tän kaiken piti olla menneisyyttä sen jälkee....
ja olihan tämä...pari vuotta...ja nyt taas samassa tilanteessa...😞

Aava, neljä vuotta. Ei me olla koskaa oikee tapeltu, se on lian kilttisiihen. Vähän vaa ärsyttäny välillä ku mä ärsyynnyn nii helposti. Mut ei sillai oikeesti tapeltu.

Maanvaiva, mulle sä oot vaan sä. Asperger on yks sun ominaisuuksista. Varmaan se joistain ihmisistä tekee enemmän kehitysvammasia, mut mulle se ei oo mikää sillai paha asia. Ehkä johtuu siitä, että äiti teki ennen (siis ennen mua ja broidia) töitä kehitysvammasten kanssa, ni se ei oo mulle mikää ihme juttu.

Mut ei, en ajattele sua vammasena. Miltä muuten susta tuntu, ku sait sen diagnoosin? Helpottiko? Ku ajattelen, että se vois olla helpottavaa saada tietää, mistä asiat johtuu, että sä et oo ollu se vaikee murrosikänen, ei oo ollu sun vika. On muuten varmaa ollu vielä vaikeempaa sulle, jos sä tarviit järjestystä jarajoja ja sitte sun äiti oli tuuliviirinä. Käytän tota sanaa ku sen on mun mielestä nii hieno.

Mä oon hirveen väsyny. Terapeutti piti mulle taas saarnan siitä, että ei oo itsekästä laittaa rajoja ja sanoo ettei jaksa. Ettei musta oo mitää apua kellee, jos yritän liikaa. Mä tarviin aina sen sanomaa sen mulle, muuten tulee vaa morkkis. Voi mulla kuitenki ola huono omatunto jostain, mut tiedän kuitenki, ettei tarvii tehä. Etten oo huono ystävä jos en jaksa auttaa. Nyt tuntuu kyllä paremmalta ku ennen ku menin terapiaan. Se on kyll tosi ihana, sano että voin kirjottaa sille tai vaikka soittaa (mitä en tietenkää tee) jos tulee jotain ku nyt tulee viikon tauko. Mut sit onki mmolemmat ajat putkeen. Se vähän arvelluttaa, 1½ tuntii kerralla. Kai se hyvin menee. Ei ainakaa pitäis jäädä kesken.

Xera, oli musta ihan hyvä saada Asperger-diagnoosi, koska tavallaan nyt sitten on oikeus olla omituinen. Murrosikäinen on vähän sellainen juttu, että kaikki vaan odottavat, että kohta se menee ohi. Enkä tunne itseäni vammaiseksi, kun olen oman suvun ja tuttujen joukossa mutta vieraiden joukossa tunnen itseni vammaiseksi. Kun en oikein osaa olla niiden säännöillä.
Sitten olen vähän alkanut miettiin, että ei äidin itsemurha ollut mun ja murrosiän syytä. Koska eihän mulla sitten vissiin ole ollutkaan karmeaa murrosikään vaan olen ollut as-nuori. ja mulla olisi sitten ollut oikeus kunnon sääntöihin ja aikatauluihin. Ja koska äiti itse meni tuuliviirinä miten sattuu, niin sitten mullakin oli oikeus mennä miten sattuu. sattui vaan huono tuuri, että Asperger-lapsi ja Tuuliviiriäiti syntyivät samaan perheeseen. Kummallakin oli oikeus olla oma itsensä ja toinen kuoli.

Mulla oli tosi hyvä pääsiäinen, en möhlinyt mitään vaikka kävi paljon vieraita, olin hyvin sosiaalinen. Koulu meni tänään päin seiniä taas.
Miksi Xera, että soita terapeutille, jos sulla on lupa? Mie kyllä soitan aika usein, tai annan hälärin, että se soittaa mulle, kun en omia rahoja tuhlaa.

Maaanvaiva, ei mulla nyt oo ollu ees asia sille, mut en kyllä soitttais vaikka oliski. Siks, koksa en uskaltais. Mä en tykkää puhuu puhelimassa, mä haluun nähä sen ihmisen jonka kanssa puhun tai sit kirjottaa. Kerran oon laittanu sille tekstarin, että laitoin mailin, olis kiva jos ehtisit lukee ennen seuraavaa kertaa. Äiti on kyllä soittanu sille, mun viiltämisten takia. Mut emmä pystyis puhuu. Silti, mun mielestä on tosi kiva että se sano noin. Että se välittää nii paljo. Ei kaikki terapeutit tee sillai. Enkä mä kyll äihan helposti sitä vapaalla häiritsis.

Mun pääsiäinen ei menny nii hyvin. Mut ihan tarpeeks kuitenki. Ei me kyll kovin vietettykää. Muistanko oikein, että sun uus perhe on luterilaisia? Miten teijän pääsiäisenvietto eroo siitä, mihin sä olit tottunu?

Aava, mitä sulle kuuluu?

Mulla on pääsääntöisesti tylsää. Töissä suurin osa on näköjään lomalla. Kukaan ei muistanut antaa mitään tehtäviä. Pari puhelua olen soittanut, pyyhkinyt kansiosta pölyjä, kastellut kukkia, täyttänyt sanaristikoita.

Minulle tulee aina täydellinen tyhjyys, kun veli lähtee. Aivan kuin se joka kerta mut hylkäisi. En saa mistään mitään otetta, pyörin kuin pieru saharassa.
En ole paljon kirjoittelut tänne, en paljon muuallekaan. Sitten huomaa, että kaipaa jotain keinoja itseään purkaa. Ei olekaan niin hyvässä kunnossa, että voisi jättää omien tunteidensa käsittelyn pois. Ja nimenomaan haluaisi sen tehdä oman ikäistensä kanssa.

Niin, että missä olette muut kuin mie ja Xera. Mitäs RalliPoro, oletko vielä sairaslomalla?
Rusakko ja minisini, eikä nyt jossain otsikossa voisi alkaa henkevää keskustelua jostain asiasta? Onko teillä esim. veljeä joka hallitsee teidän elämäänne?
EmptyMind, oletko jo paremmassa kunnossa?
Tuisku ym?

muih kaikki,

jälleen sairaslomalla, kävin jo 2 päivää töissä
tässä, mut eilen oli niin paha olla että oli pakko
mennä tänään lääkäriin hakeen sairaslomaa,
nyt onneksi vähä parempi olo..
pelottavaa vaan kun ei osata sanoo mikä mulla on
lääkärit vaa suunnillee pyörittelee päätä ja arpoo
mikä vois vaivata...ja ehkä joku päivä sinne ouluunki
pääsen....tiä sit että millon,
elämä potkii päähän jälleen.. pitäs muka jaksaa vaa
jatkaa.. helppoo se ei oo yksin, ja onhan tuo nähty
mithin tämmöset johtaa mulla...😞

Xera, ei eronnut mitenkään pääsiäinen vanhoista, meillä on noin 100 vuotta vanhat perinteet mitä noudatetaan. Nää iskä ja äiti on luterilaisia, mutta pääsiäinen vietetään ortodoksien tapaa,koska se on meidän suurin juhla. ja me käyvään kaksi kertaa päivässä kirkossa, tietyt ruuat syödään tiettynä päivinä, yöllä on bibbalot, jne. Ei sitä voi sotkea luterilaisiin tapoihin. Joulu vietetään sikin sokin. Näin asiat sovittiin jo ennen adoptioita.

niin miksi sie et soita sille terapeutille silloin kun veinaat viiltää? Jos se puhusi sulle ja se auttaisi. Puhuuko sun terapeutti sun äidillesi jotain sun salaisuuksia? Ootko antanut luvan, että ne saa keskenään puhua susta? mie en oikein vieläkään tiedä miten tuohon uuteen äitiin suhtautuisi. välillä tuntuu, että pitäsi jotain ns. naisten juttuja sille puhua, sitten en oikein tiedä mitä äideille ruukataan puhua. osaatko sie äidillesi puhua semmoisia naisten arkipäivän juttuja, no tiijät varmaan mitä tarkoitan. vai puhutko jonkun tyttökaverin kanssa?

onko tää kaikki mulle jo liikaa...
välillä tuntuu että on...
että en jaksa enää tätä..
yksin pitäis selvitä tästä kaikesta...
mutta miten..
ei minusta oo tähän..
en taida jaksaa...😭

Miten niin, RalliPoro, yksin? Vaikka kuinka moni sun juttuasi lukee ja mie vastailenkin. Joko tiedät sen lääkärin ajan? Jos, sulla vaikka onkin joku sairaus ja siksi kaikki näyttää huonolta. Tiedä vaikka saisit lääkettä ja sitten olisikin jo paremmin asiat. Sitten, kun sulla tulee se aika sinne tutkimuksiin, niin vie mukanasi kaikki mitä olet tänne kirjoittanut. Ja sano, että et jaksa enää. Sitten pääset ainakin hoitoon.

aavaton, tottakai mulle merkkaa paljon
että luet näitä ja vastailet,
tuolla yksin olemisella tarkoitin vaa
sitä ettei mulla täälä oo ketää ihmistä
tukena ja ystävänä,
juu tänää tuli ilmotus et 6kk sisällä
pitäs päästä sinne lääkäriin...
jollekki psykiatrille joutuminen tästä
viel puuttuiski, en mä sellasta haluu..

tämä nyt ei varsinaisesti liity mitenkään muuhun
tämän otsikon alla olevaan, mutta en viitsinyt
uuttakaan aloittaa..
miten paljon voi välittää ihmisestä
jota ei ole koskaan tavannut "livenä"
mutta jonka kanssa pitää säännöllisesti
yhteyttä puhelimella ja netin kautta..?

RalliPoro, ethän vaan niin ymmärtänyt, että sun pitäisi olla mulle kiitollinen, kun luen juttusi ja vieläpä vastailen. Kyllä sun kirjoitukset myös mua auttaa vaikka vai omasta itsestäsi kirjoitat.
Eihän tästä kovin kauaa ole, kun itse olin samassa tilanteessa. Kaikki kirjoittaminen auttaa mua jotenkin tolpillani pysymään. Ja ainahan mie omia kuulumisia pistän kirjoituksiini.

6kk ja lääkäriin? Mitähän tuohon sitten sanoisi, vissiin taas löytyi kiireellisimpiä tapauksia.
Psykiatri ole sen kummosempi kuin muutkaan lääkärit. Kyselee hetken, antaa pillereitä ja määrää terapiaan. Mutta et nyt kyllä voi odottaa 6kk. Syötkö unipillereitä eli nukutko? Käytkö jossain- ravintolassa, diskoissa, elokuvissa, edes hampurilaisilla, siis jossain paikassa missä voisit törmätä johonkin ihmiseen ja tutustua. Oletko koskaan ajatellut, että laittaisit johonkin nettipalstalle itsestäsi ja hakisit sitä kautta ystävää?

Mitäs Xera?

RalliPoro, kyllä kai sitä netti-ja puhelinystävää voi pitää ihan todellisena ystävänä. Varsinkin, jos puhelimessa olet hänen kanssaan puhunut. Nettiystäviin mie ainakin hieman varovaisesti suhtaudun, varsinkin nimimerkkeihin. He voivat noin vaan kadota ja sitten jää huoli, että mitä heille kuuluu.
Miksi ette tapaile, jos kerran puhutte?