Hei Keener, kiva nähdä.

Miten sulla jo nyt on viimeinen kerta terapiassa? Etkö sen aloittanut silloin, kun tämä palsta aukeni, vai muistanko väärin?
On kohtalotovereita, pääsääntöisesti menee hyvin, sitten kun on aikaa tai on väsynyt alkaa miettii, että yritinkö liikaa, teenkö liikaa. Katselee peiliin, että näkyykö alkavan masennuksen merkkejä? Mulla taisi tuo masennusjakso olla niin paha, että lopun elämääni tarkkailen itseäni suurennuslasilla.

Opiskeletteko ammattikorkeassa. Onko siellä opiskelu vapaata vai tiukan säännöllistä? Voiko olla joskus päiviä poissa ja tehdä itsenäisesti opiskelua kotona? Onko siellä pakko esiintyä paljon koko luokan edessä? Tärkein kysymys; onko siellä näin vanhoja kuin mie?

Uuden vuoden lupaukseni; en osta suklaata, en limskaa, en nakkeja, en sipsejä, enkä jäätelöä kuin yhden kerran viikossa. Olen pitänyt lupaukseni.
Sinä siis lopetit tupakoinnin, et tehnyt lakkoa, onnea. Oletkos nyt rikas?

Aivan eri asia nyt. Kirjoitan tämän sinulle joka otit täällä kirjoittamani jutut esiin toisella palstalla. Niin toivoisin, että asioistani kysyttäisiin täällä. Vastaan nyt tämän kerran sinulle, toiste en sitä tee.
Eli. Olen töissä sossussa, en ole toimeentulojen kanssa missään tekemisessä. En jaa enkä ole jakamatta ihmisille rahoja, en niistä asioista mitään tiedä. Koska kyseessä on harjoittelupaikka, olen todennäköisesti sitten jossain tekemisissä nuorten kanssa, koska olen siihen ammattiin valmistunut. Minulla on salassapitovelvollisuus, en siis kerro tarkemmin mitä työtä teen.

Kun kirjoitan, että pääsisin leireille töihin kesällä, niin silloin olisin töissä seurakunnalle. En sossulle. Teen useinkin seurakunnalle töitä, joskus saan palkkaa, aika usein teen vapaaehtoistyötä.
Pyydän anteeksi, jos en ole muistanut nettimaailmaan ilmoittaa, että perheeseemme hankittiin toinenkin auto. Kun tulin nettimaailmaan meillä oli vaan yksi auto.

Kun mainitset, että kirjoituksistani löytyy ristiriitoja, niin olet aivan oikeassa. Minulla on pahat ja hyvät päiväni. En todellakaan ,muista mitä sanoin viime kuussa, mieheni on välillä hyvä mies, välillä huono. Ristiriitaista, tiedän.

Uudenvuoden lupaus; en juo yhtään viinaa, en yhtään kaljapulloa. Olen pitänyt lupaukseni ja pidänkin sen koko vuoden. Tunnen itseni säälittäväksi tapaukseksi, olen vain 19v ja minun pitää luvata, että en juo.
Käyn terapiassa, enkä tiedä mitä puhuisin. Syistä jotka johtavat juomiseen eli koulukiusauksesta. Mitä terapeutti voi asialle tehdä?

Jep viimeinen kerta oli tänään, sovittiin alussa että mennään lyhyen kaavan mukaan ja jos sen jälkeen tuntuu ettei pärjää yksin niin pitää mennä takasin.. Mä jotenkin koin, että pidempi kaava (n. 2 kertaa tai enemmän viikossa parin vuoden ajan) tuntu jotenkin liian ahdistavalta ja niin, tungettelevalta. Toivottavasti pärjään..

Totta, aloitin terapian kun palsta aukesi silloin... joskus, tää on paisunu kyllä aikamoisiin mittoihin alkuajoista, mutta hyvä niin 🙂

Terapeuttinikin kehotti tarkastelemaan itseään ja omia tuntemuksiaan, välillä pitää yrittää vain istua alas ja miettiä miksi nyt tiuskin ja väsyttää.. Tai jotain muuta vastaava. Kannattaa tarkistella. Suosittelen.

Jooh, aloitin opiskelut viime syksynä ammattikorkeessa. Tiukkaa tavaraa, nytkin pitää ruotsalaisen vaihtarin kanssa duunata isoa proggista, pelottavaa, onneksi luokkatoverini osaa puhua englantia...

Kaikki duunit rysähtää niskaan aina jakson alussa, eilenkin murehdin omia taakkojani ja kirjoitin tänne, että olen hengissä..

80% läsnäololla ei paljon kotihommia tehdä, paitsi joitain etäkursseja. Luokan edessä täytyy joskus jaaritella, mutta jos on kiva luokka kuten mulla, niin se ei tunnu missään. paitsi englanniksi tai ruotsiksi sönköttäminen on pelottavaa.. 😭

Lopputyö täytyy tehdä ihan viimetteeks ja se täytyy esittää jossain tooosi isossa seminaari hässäkässä, onneksi mulla on 4 vuotta aikaa miettiä mitenköhän mä siitä selviän.

-Tärkein kysymys; onko siellä näin vanhoja kuin mie?

-Oletkos nyt rikas?

Aavaton, et sinä ole vanha, olen luokan nuorin ja täytän tänävuonna 21. Vanhin on siinä 28 kieppeillä.. Mukavaa olla kuopus 🙂

Ei, en ole rikas, vielä, kaikki rahat jotka sijoittaisin tupakkaan menee nikotiinilaastareihin, ja ne on kalliita!

Sinulle yksi kysymys; Miksei nakkeja saa syödä kuin kerran viikossa? Minä pidän nakeista. 😋

Siksi ei voi syödä nakkeja joka päivä, koska rakastan nakkeja. Söisin niitä murheeseen, iloon, pahaan oloon, hyvään oloon, joka asiaa auttaa nakki.
Kauhukseni huomasin, että tyttöni oli kanssa nakkihullu. Jos se jostain asiasta suuttui, niin heti se huuteli kakkaraa apuun. Söi yhdeksän nakkia ja asiat oli kunnossa.
Kun kävimme yhdessä kauppa-autolla, ostimme kolme nakkipakettia. Yhden paketin söimme ennen kassaa, toisen matkalla kotiin ja kolmannen kotona.

Minulla oli (toivottavasti on oli eikä on) sellainen syömishäiriö, että, kun joku asia meni huonosti, ostin suolaista ja makeaa hirveän läjän. Sitten niitä vuorotellen söin. En oksentanut vaikka voin todella pahoin.
Siksi nyt piti päättää, että vain yhden kerran viikossa voin mässätä. Eikä sitä nyt oikein enää tule hirveesti mässättyä, kun asiat ovat hieman paremmin. Yksi iso suklaalevy, yksi nakkipaketti, yksi keksipaketti, pussi sipsejä ja litra limskaa, on semmoinen sopiva satsi.

Me taidettaisiin olla aika rikkaita, jos mie en söisi niin paljon.

Juoja, et kyllä ole säälittävä tapaus. Hyvä lupaushan sulla on, onko tuo juominen nyt yhtään kauheampaa kuin mun syöminen?

Mietin usein; mitä täällä kannattaa olla, mitä tehdä, mihin mennä. mihin olivat menossa ne kuusi nuorta jotka kuolivat autokolarissa. oliko niillä haaveita mitä tekevät isona? ehtikö ne nähdä maailmaa? haaveiliko ne, että kohta muutan kotona pois ja olen aikunen. ehtikö se kesällä ajokortin saanut nuori montakin kilometriä nauttii ajokortista?

tajusiko ne hetken ennen kuolemaa, että mun elämä nyt loppuu? ehtikö ne huutaa, että haluan vielä elää, olen liian nuori kuolemaan?

Pitääkö tässä maailmassa jaksaa olla?

Minä lupasin olla toistamatta samoja virheitä aina uudelleen. Toivottavasti vielä osaan tunnistaa ne, ennen kuin on liian myöhäistä.

Eikä ole muuten vieläkään töitä. Alkaa vähitellen ketuttaa, kun ei ole enää rahaa ruokaan saati mihinkään muuhun.

juojalle:itse taisin ekaa kertaa luvata jo 16 vuotiaana etten juo.se siita sitten.kohtuuden rajoissa on kuitenkin onneks pysyny ja kylla se sullakin pysyy
(anteeksi a:n ja o:n puuttuminen) miten muuten ihmiset taalla saa mustasukkaisuuden pysymaan kurissa?neuvoja kaipaisin.😐

mä en enää tiedä mitä mun pitäs tehdä,
ei enää osaa ajatella omaa tilannetta,
eikä oikein kenenkään kanssa osaa jutella
ajatuksistani,
en tiedä pitäiskö vaan antaa asian olla,
tiedän kyllä mihinse johtaa..
samaan tilanteeseen missä olin tuossa pari vuotta
sitten, sillon eläminen oli sinänsä helppoa ettei
murehtinut omia asioitaan, eikä yksinäisyys vaivannu
kauhean usein, tosin aina välillä sitäkin pahemmin.
välillä vieläkin miettii että haluanko mä elää näin...😭

Oletko jotain itsesi hyväksi, RalliPoro, tehnyt?
Ostitko unilääkkeet?
Et (enkä oikeastaan minäkään) voi antaa asioiden vaan olla, koska se voi johtaa mihin vaan. Tajuat sen jo näköjään itsekin. Mutta miten sut sitten saisi tajuun, että tarvitset apua ammattiauttajilta?
Et halua elää näin, sehän on selvä juttu. Mene jonnekin lääkäriin tai vaikka kriisikeskukseen ja sano, että apuva.

minä en tehnyt uudenvuodenlupauksia, vaikka yks toive olikin. tein ehkä vuosi sitten sellaisen lupauksen itselleni, että yritän elää silleen, että pystyn itseäni katsomaan peilistä, vaikkei sieltä aina näkyisi niin hyvää. sitä kautta pystyy toisiakin katteleen. mua se on helpottanut. ja on pystynyt tekemään ratkaisuja ja päässyt eteenpäin. ennen ajattelin "enemmän" muita, mutta itse asiassa minä oon nyt omasta mielestäni pystynyt oleen parempi muillekin. muita suuria lupauksia ei ole. kun tuohon liittyy suoraselkäisyys, mitä arvostan yli kaiken. että yrittää, mutta virheet voi myöntää. ehkä pystyn sitten välttämään inhottavuudet, sellaset liianpahat, mitä on tullut joskus tehtyä.

maanvaiva: voi itku... kun herkkyys on sekä suuri voimavara että suuri heikkous, liiemmilleen vietynä. on hirveän hyvä, että tuntuu toisten puolesta kamalalta. jonkin aikaa ehkä paljonkin. mutta jos jää kaikkea miettimään, niin se ei vaan vie sinun elämää eteenpäin. enkä itsekkyyttä puolusta, vaan sitä, että jos vaan saisi sen ahdistus-/murehtimisenergian kanavoitua silleen, että jaksaisi tehdä maailman pahuuksille joskus tai vaikka heti jotain. näin mä ajattelen, musta on ehkä nyt vapaaehtoistyön kautta apua vaan muutamalle ihmiselle (jos on), mutta silti. minä yritän, en jumaliste luovuta ainakaan. minen ole jumala, olenpahan ihminen ja yritän jotain tehdä. sellaseksi periaatteen ihmiseksi ei minusta ole, mutta jos joitain juttuja yritän tehdä hyvin (tai vähintään en pahoin), niin se on silti parempi.

käväisen täälläkin vaihteeksi. Ihan väsynyt oon, rättipoikki ja puhki. Flunssa vissiin iskemässä. Kohta viikon ollu voimaton ja köhäinen. Nyt alkaa vasta vähän lämpöä nostelemaan..ja pelit ois lauantaina. Kaipa mä pelaamaan meen..
eipä juuri ollu päätä eikä häntää mun tekstissä.. 😟

Miekin sitten Tuisku, käyn sun perässä kirjoittamassa kirjoituksen missä ei ole päätä eikä häntää.
Juuri tulin terapiasta, mitään en puhunut. Kaksi viikkoa olin harjoitellut mitä sanon. Eka viikon oli todella vahva itsetunto ja olin varma, että nyt alan puhumaan. Ihan pieni, oikeastaan ihan naurettava juttu näin jälkeenpäin, sai itsetuntoni taas nollaan.
Taas harjoittelen puhumista kaksi viikkoa. Ei ole päätä eikä häntää mun terapiassa.

Entäs RalliPoro, EmptyMind ei ole mitään susta kuulunut. Xeran näikin tuolla yhdessä otsikossa, päiväkirjaasi luen, en oikein viitsi tarkkailijan takia mitään kirjoitella, mutta luen joka päivä. Kirjoita tännekin, niin voin vaikka jotain sanoa.

Aava, en oikee tiie mitä tänne sanoisin, siks en oo kirjotellu. Mut tosi kiva että luet 😳

Miten ihmeessä jotkut ihmiset osaa vaan elää tätä päivää, murehtimatta koko ajan mitä seuraava tuo tullessaan...
Mä ainakin mietin jatkuvasti, että mitähän mustakin oikeen tulee ja mihin mä olen matkalla. Ja se ahdistaa ihan 😠sti. Koko ajan mä pelkään, että mä teen vääriä ratkaisuja; opiskelenko ihan väärää alaa, seurustelenko väärän ihmisen kanssa (entäs jos jossain on joku "oikeempi"...).
Oikeestaan mä taidan elää enempi muille kun itelleni. Opiskelen, että musta tulis "jotain", ettei ihmiset ajattelis, että olen saamaton. Ja ehkä opiskelukin vois olla ihan kivaa, jos vaan ajattelisin sitä ihan itteäni varten tekeväni.
Nytkin mä tunnen itteni ihan huonoksi, kun olis kauheesti asioita rästissä, mutta kun en vaan yksinkertaisesti saa mitään aikaseksi, en jaksa... Olen siis saamaton p***a.
Ahdistaa...😞

niin..ei ole jälleen kerran pitkään aikaan tännekkä kirjustanu mitään..
ei vaan tiä mitä kirjottas..
tuntunu kaikki vaa nii turhalta..
ei jaksais oikee mitään..
ei sillain väsytä liikaa tms. vissiin vaan henkiseltä
puolelta niin väsy,
vtuttaa vaan ku oon yksin..kun ei oo ystävää lähellä..☹️