Tämä nuori masennus haluaa vaa viiltää. Vaikka tää viikko onki menny sillee paremmin, että ei oo oikeesta aahdistanu. Se pahanolonmöykki rinnasta on jostain syystä poissa. Masentanu on kylläki, mut silti ollu kevyempi olo. Emmä oo viiltäny, mut joka päivä haluisin. Silloinki ku tuntuu hyvältä. Emmä tiie miten pääsisin siitä irti. Siihen, niiku nii moneen muhunki asiaan jää koukkuun. Nyton nälkä, päätä särkee, mut en mee syömään. Vissii nii että ku en saa viiltää ni oon sitte syömättä. Typerä oon. Kyllä mä kohta meen. Mut en haluis koko aikaa haluta viiltää.

Eilen jouduin ottaa rauhottavan unilääkkeen lisäks. En tykkää. Jään vielä benzokoukkuunki... no en nyt vielä, mut vuoden vielä ku popsin ni varmaa. Ja kuitenki unilääkkeitä on pakko ottaa. Ja rauhotttaviaki joskus. En sen tää ota ku yhen päivässä silloin ku tarviin. Onkohan eri rauhottavissa eroja?

Ehdottamasti haluan vastata sulle Xera; rauhottavissa pillereissä eroa. On tietenkin ja tää on varma vastaus. Toisista tulee tylsän rauhalliseksi, makaa vaan sängyssä ihan rauhassa. Sitten voikin tulla sillai rauhattoman rauhalliseksi. Vähän mie ajattelen, että sie oisit sellainen. Ajattelet viiltämistä mutta vissiin sut joku pilleri on rauhottanut siihen pisteeseen, että et viitsikään alkaa viilteleen.

Nyt sun pitäisi varmaan lääkärille puhua, että vaihda lääkettä, että lopettaisit ajattelunkin viiltelystä. Sitten, sun pitää kuitenkin sille lääkärille mainita, että haluat kuitenkin yleisesti ottaen jotain ajatella. Ettei se sulle vahingossa määrää sellaisia rauhottavia, että makaat kasvina sängyssä.

Mie olin tänään tutustumassa lasteni hoitopaikkaan. Ja jätinkin ne sinne tunniksi. Hieman olin pettynyt, kun ne eivät olisi halunneet lähteä vielä pois. Mie jo meinasin ikävään kuolla. Yllättävää kyllä tädit kehuivat tyttöni olevan kova puhumaan ja tulevat molemmat hyvin toimeen toisten lasten kanssa. Joten ne eivät taida ollakaan mun lapsia, jossain välissä ovat vaihtuneet. Meidän suku ei puhu vieraille ihmisille.

mutta ongelma onkin juuri siinä etten
pysty kertomaan asioistani, kirjoittaminen
on paljon helpompaa, mutta puhumaan en pysty,
en kai vain uskalla..
oon ihan väsynyt kaikkeen..😞

kirjoitin kirjeen ystävälleni jonka menetin
tässä syksyllä, eikä minkäänlaista vastausta
tullu joten kysäsin ihan varmistaakseni että
kirje meni perille, hän sanoi ettei ollu ehtinyt
vastata, tuo tapahtui torstaina, eikä vieläkään
vastausta, luulen ettei mitään vastausta koskaan
tulekkaan.
tuntuu jotenkin petetyltä, mietin vain että
oliko kaikki ollut vain valhetta mitä meillä
oli.. sattuu tuollainen, vaikea koittaa jaksaa
mitään..

Kirjoititko ihan oikean paperikirjeen?
Voiko kysyä tyttö- vai poikaystävä? Et kai vaan hätäile,torstai oli vasta.
Onko teillä ennen ollut tapana kirjoitella? Vastasiko hän ennen nopeasti?
Vaikkei hän vastaisikaan, miksi olisit petetty. Ystävyydet vaan loppuvat, sillä ei oikein voi mitään. Jää vain muistot.

ei vaan ihan mailina laitoin, ei tuo paperille
kirjoitttaminen ole mun hommaa, koneella kirjotan mielummin.
Olimme siis vain ystäviä, mutta tyttö hän on,
mutta tunteet taisivat mennä hieman liian pitkälle,
siinä kai syy ystävyytemme loppumiseen, tai ainakin
joskus ajattelen niin.
tuntuu "petetyltä" ehkä siksi koska epäilyttää oliko
mikään kuitenkaan niinkuin luulin, olinko hänelle kuitenkaan
nii tärkeä kun hän sanoi ja minä kuvittelin..
olinko hänelle "ystävä" ja tuki vain sen aikaa että pääsi
itse "jaloilleen",
en kai koskaan tule saamaan vastausta noihin kysymyksiin,
alan oleen aika loppu, taas viime yö jäi neljään tuntiin,
ja aamulla 6:ksi töihin, ja viime viikko meni etten syönyt juuri
mitään, tämä kaikki on vain liikaa mulle, en jaksa yksin tätä kaikkea 😭
ja lauantai iltana olin taas viiltää itteäni..
ja tiedän ettei yhden ihmisen takia saisi tehdä mitää tuollaista,
mutta hän ei ollut minulle vain yksi ihminen muiden joukossa,
hän oli paljon enemmän...........

Pitäisiköhän sun vaan RalliPoro yrittää jättää se tyttö? Et saa vastauksia kysymyksiisi, jos tyttö ei kerran vastaa maileihin. Tekisit hänestä vaan kauniin muiston. Et ajattelisi, että sua on petetty. Vaan ajattelisit, että sulla oli hetken ajan tärkeä ystävyys, mikä sitten vaan jostain syystä loppui. Eikä syy loppumiseen ollut sussa. Se vaan loppui.

Ei kai tunteet voi mennä liian pitkälle? Sulla vaan oli eri tunteet kuin tytöllä.

Mutta et sie kyllä yksin taida tästä jutusta selvitä. Ottaisit kopioita näistä sun kirjoituksistasi ja menisit joko mielenterveyspolille tai vaikka terveyskeskukseen. Tai kopioi nää kirjoitukset nettukeen ja kysy sieltä neuvoa mihin menisit.

"Ei kai tunteet voi mennä liian pitkälle?"
tarkotinkin sitä että ystävät pitäisi pitää vain ystävinä,

oon mä tuonne nettuen puolelle kirjotellu näistä,
ja sieltä saa saman vastauksen ku muualtaki, että
mun pitäs mennä juttelee jollekki ammattiauttajalle,
mutta sit taas ollaan siinä pisteessä ku pitää todeta
etten uskalla mennä...☹️

Sattuuko joku tietämään linkkiä jonnekin, mistä saa diagnoosien "suomennoksi"? Eli siis sillä tavalla jokaisen tajuttavasti selitettynä niitä termejä, joita omista papereistaan löytää.

tukiasema.net:issä on termien selityksiä. Jossain siellä sivun ylälaidassa ku vetää alaspäin. En sitte onko liian suppea tähän tarkotukseen, mut mee kuitenki kattoo.

Elmi kirjoitti 03.12.2004 klo 17:08:

Sattuuko joku tietämään linkkiä jonnekin, mistä saa diagnoosien "suomennoksi"? Eli siis sillä tavalla jokaisen tajuttavasti selitettynä niitä termejä, joita omista papereistaan löytää.

Hei Elmi! Valitettavasti en tiedä muuta kuin verkkoklinikan, josta voi joitain termejä löytää, mutta mitä omiin papereihin tulee, kannattaa kysyä ne kirjoittaneelta lääkäriltä tms. jos vain mahdollista. Jokaisella nääs on oikeus tietää suomeksi, mitä hänestä on kirjoitettu papereihin. Diagnoosit ovatkin onneksi nykyään usein suomenkielellä, esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, sekamuotoinen
persoonallisuushäiriö, paniikkihäiriö yms, depressio on jo melkein suomea.

terv meriluu🙂🙂

Olin sitten töissä. Vähän olen ylpeä itsestäni mutta olen vähän myös pettynyt.

Aamulla olin varma, että teen tänään kaiken ihan itse. Vietiin lapset yhdessä miehen kanssa hoitoon. Sovin, että mie ne haen päivällä kotiin. Enkä mie sitten jaksanut hakea vaan anopin piti homma hoitaan. Kello 12 olin aivan sippi. Niin sippi en ole ollut pitkään aikaan. Olin varma, että nyt minuun iski uudelleen masennus. Hyvä, että en hypännyt ikkunasta alas.

Aina vaan esiteltiin uusille ihmisille. Kenenkään nimeä en muista. Kahvitunnille en mennyt. Muuta mie en sitten muista mun työpäivästäni. Kai sitä jo tuollakin palkkaa saa?

Jotenkin jaksoin kotiin tulla ja nukkumisen jälkeen taas tuntuukin ihan hyvältä. Voi kai sitä taas huomenna mennä uudelleen. Huomenna on jo keskiviikko, sitten torstai, perjantai ja sitten onkin jo viikonloppu. Kyllä kai sitä siihen jaksaa. Enää 44 vuotta ja pääsee eläkkeelle.

Ja oli jakkupuku päällä, tuntui tosi aikuiselta. Saa nähdä kestääkö puku eläkkeeseen asti.

Mites RalliPoro, joko helpottaa? Entäs EmptyMind, etkö päässyt töihin?

Mie oon aika ylpee ittestäni, koska uskalsin tänään koulussa seistä ruokajonossa ja hakee ruokaa.

ei helpota ei..
reiluun viikkoon en oo nukkunu
kunnolla, ei enää meinaa jaksaa..
lääkäriin pitäis mennä, kun vain uskaltais..

Nyt RalliPoro teet niin, että vaan kävelet terveyskeskuksen päivystykseen. Sanot näin: "en ole nukkunut moneen viikkoon ja tulen hulluksi enkä enää jaksa." Kyllä ne sut ilman ajanvarausta ottavat vastaan. Miekin olen kerran mennyt ja hyvin pääsin hoitoon. Saat ainakin unilääkkeitä, pitäähän sun nukkua nyt ainakin.

Ja mie en näköjään kanssa jaksa olla kuin neljän tunnin päiviä. Sitten on jo sippi. Taas tarvitsi anopin apua, että selvittiin kotia.