Mä värjäsin (tai oikeestaan kampaaja) tänää hiukset sähkönsinisiks 😀 Nyt ne on hienot. Ei ollu mikää suunniteltu juttu kylläkää. Tänää oli paha olo, ei oo vähää aikaa tällasta ollu. Taisiihen asti oli ku keksittii kaverin aknssa mennä värjää hiukset.

Aava, mun mielestä on huomattavan paljo rohkeempaa sulta mennä töihin. Hienoa! Ja toiki on, että uskalsit mennä sinne kerhoon tytön kanssa. Wow. En kyllä oikeen tosta saanu kuvaa, että miten sulla menee. Mut vissii vähän paremmin?

Toivottavasti mun terapeutti torstaine kertoo mulle, että se on löytäny mulle toisenki ajan alkuviikolle. Eli että voisin käydä siellä kaks kertaa viikossa. Vaikka nyt onki menny suht hyvin, ni edelleen on paljo sellasia ajatuksia jotka haluun pois päästä. Ihan järjettömiä. Toivottavasti ne jääki vaa ajatuksiks.

Ralliporo, tiedäthän sä, ettet sä loppujen lopuks voita mitään viiltämällä. Siihen jää helposti koukkuun, ja voit saada paljoki pahaa aikaan sillä. Ihan pysyviä vaurioita. Kertominen ei oo helppoo, mutta ei oo kertomatta jättäminenkää. Olis varmaa sulleki helpompaa ku ei enää tarvis teeskennellä ja peitellä. Voisit saada tukeaki. Ei yksin tarvii jaksaa.

Heippa RalliPoro.
Mitä jos ihan ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja kertoisit jollekkin ystävistäsi, edes yhdelle ainoalle, mitä sun päässä on viime aikoina liikkunut. Vaikka nämä netin kautta toimivat tuet ovat plussaa, ei mikään koskaan tule voittamaan sitä hoitoa mitä oikeat, todelliset ihmissuhteet antavat. Ihan vaikka se ei olisikaan se keskustelu mitään pilviä hipovan filosofista, voisit ainakin kokeilla josko joku heistä(ystävistäsi) olisi valmis sinua kuulemaan. Kun näkisit että joku konkreettisesti todella välittää Sinusta ja ajatuksistasi, saisit voimia taas huomisen päivän läpi viemiseen! Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan, ajatus kerrallaan 🙂👍

Itseään niskasta kiinni ottaminen on todella vaikeaa, kun kaikki asiat ovat pielessä. Se on aika helppo jonkun ulkopuolisen sanoa, että ryhdistäydy. Jos ei vaan jaksa, sitten ei jaksa.

Tiedä onko noista ystävistä sen parempaa apua kuin meistäkään. Jos kerran heille ei halua puhua, kyllä silloin varmaan olisi parempi mennä jonnekin ammattiapuun. Usein vieraille(kuulemma) on helpompi puhua kuin ystäville.
Niskasta voi itseään ottaa kiinni, kun on vähän saanut itseään parempaa kuntoon. Alussa omaa niskaan on vaikea yltää.

Xera, menee mulla vissiin vähän paremmin. Olen jo kerran käynyt terapiassakin 30min. Huomenna, keskiviikkona, uudelleen. Olen vähän miettinyt, että, jos sittenkin alkaisin puhuun ukin kuolemasta. Onhan siitä jo neljä vuotta mutta vielä tuon muistaa.

moi,
kavereilleni en todellakaan kerro,
en halua et ne tietää..
huomannu kyllä taas ajotavasta että mikä
on ollu mieliala, ihme ettei mitää oo sattunu..
kai mie vaan odottelen sitä päivää että kaikki
loppuu..

hei kaikki,
ollut hiljainen viikko täällä..
missäs te kaikki luuraatte kun ette
kuuluniasianne kirjottele.. =)

En tiedä meneekö paremmin, vai olenko vain niin lukossa, etten anna ikävien ajatusten tulla, mutta siksi olen ollut niin "hiljaa" viime aikoina. Ei siis vain ole ollit mitään kirjoitettavaa, vaikka lenkin kyllä taas sotkenut asioitani. Vielä alkuviikosta osasin vain itkeä, mutta nyt ei taaskaan oikein tunnu miltään. Kaikki on jotenkin oudon merkityksetöntä, eikä minua kiinnosta oma elämäni. En halua tulevaisuudelta mitään. Odotan että se vain tulee jonkinlaisena, aika näyttää millaisena.

Mie kyllä olen kirjoitellut. Nyt alkaa jo tuntuu, että on kaikki asiat sanonut tässä foorumissa. Olenkohan tullut vanhaksi? Töihin lähtö jo alkoi pelottaan vaikka siihen on vielä kuukausi aikaa. Hoksasin vaan, että nehän kaikki tuntevat äidin. Kunhan vaan kukaan ei enää sanoisi, että ottaa osaa. Sitten häivyn siitä työpaikasta.

No niin, siinä mun kuulumiset. Xera seuraavaksi.
Ja on monia muita kenestä ei ole kuulunut mitään pitkästä aikaan? Voisi jotain kaikki kirjoittaa.

minä se (edelleen) vaihteeksi kipeänä. Flunssaa kai..vaikka perjantaina lääkärissä käydessä diagnoosi olikin astman paheneminen. Eipä hengittäminen ainakaan helpottunut kun on jo nenäkin ihan tukossa..
😞

Tuisku ai sinäkin sairas ☹️ voih...
Minäkin oon ....kuumetta ja kauhee flunssa. öh....
Tylsää on eikä oikein tiedä mitä tekisi.
Ajatukset pomppii pään toisesta laidasta toiseen ja ihan mieletön ressi koulun ym. pakollisten juttujen takia. Tuntuu ettei niinku saa yhtään mitään aikaiseks ☹️
Niin saamaton olo. Turhautunut. Levoton.

Äh.... niin turha päivä...niin turha!
En mä tiiä....mä oon varmaan oikeesti sekoomas tuolta pääkopasta tai jotain.
Hyvä uutinen on se, että sain nyt vissiin tukihenkilön itselle. Jospa sais sille nyt asioita puhuttuu eikä vaan mee sille puolustuskannalle.
Mä en vain tiedä kauanko voin ja jaksan enää odottaa. Jos joku mun pään sisään pääsis, kirkuen ulos tulis...en tiiä. En jotenki saa noita ajatuksii päästä lähtemään enkä opi koskaan tykkäämään ittestäni.
Miten voi elää, jos vihaa itseään? eihän siinä ole järkeä!?
Tai no niin...onko ylipäätänsä missään.
Kävin jo nettihuutokaupasta katteleen aseita ja yhden huusin...nyt vaan odottamaan, että saanko sen vai en. Jotenki tuntuu helpolta vaan lähtee. Jättää tää kaikki tuska.
Ei jaksa enää uskoa, että mua vartenki olis jotain hyvää tulossa. Ennen kyllä jaksoin uskoa, mut vuodet on osoittanu mun olevan väärässä.

Mut joh...enpä masenna teitä kaikkia tääl enempää 😀

Päivänjatkoja kaikille!

Niin tosiaan oon tupsu^ mut nici vaan eri tossa äskösessä kirjotuksessa.

Enpä nyt tiedä. Nyt just ei kai mee nii hyvin. Sain maanataina tietää, mitä Kevelin kaverille (tai oikeemin läheiselle ystävälle) on tapahtunu. En viitti sitä tässä sanoo, ku on kyse toisen ihmisen asiasta. Mutta vakavaa on, ja vaikee sitä on tajuta. Jonku sairauden käsitteleminen olis helpompaa ku tää. Ihmeen hyvin sen otin. ELi en menny ihan sekasin. Paha olo on kyllä ollu. Sekä siitä, että siitä, että musta tuntuu, että oon kadottanu Enkelin. Tuntuu, ettemmä enää mahu sen elmään. Ja mä tarviin sitä. En onneks enää nii paljo ku puol vuotta sitte, silloin mä elin sen kautta enkä osannu ees hengittää ite. Että niiku psykologiki testien jälkeen sano, mulla on riippuvainen persoona... Nyt en jaksa selitellä enempää. Tänää otin ekan kerran rauhottavan sen jälkee ku lähin sairaalasta. Ennen oon aina ottanu ennen ku meen nukkumaan tai nii, että en oo muuta ku lähäny sit sohvalla, mut nyt lähin liikkeelle. Oli aika tökerö olo, onneks en ollu yksin.

Mikäs on ku ei koko nuorten foorumissa oo tapahtunu mitään pariin päivän? Olis muuten kiva tietää, miten tää moderointi nykyään toimii. Missä otsikoissa on sama moderoija ja miten usein eri henkilöt lisää tekstejä näkyviin? Seki olis mun mielestä reilua, että jos ei jonkun tekstiä julkasta, siitä ilmotettais vaikka oman kanavan kautta. Että tietäis että teksti on tullu perille, mutta että sitäei julkasta, tietenki syyki olis kiva tietää.

Mä oon taas tänää ollu tosi väsyny. Itseinho taas vahvistunu. Alkaa taas kyllästyttää koko touhuu. Ja hyvää oloa on tosi vaikee kestää. Ja ku en koskaan tiie, onko se pahaolo tai halu viiltää oikeeta, vai onko se vaa huomionhakuisuutta. Mä vihaan sitä ominaisuutta ittessäni. Huomionhakuisuutta. Miten voi ylipäänsä tietää, mitkä tuntet tai teot on oikeita, ja mitkä on jotain muuta? Pitäis vissii opetella moditoimaan ni vois kadota paikalta aina ku ei jaksa...

minä oon alkanu miettii samaa et onko se vain
huomionhakuisuutta että oon satuttanu itteeni,
alkaa jo ymmärtämään ja tottumaan siihet ettei oo
enää ihmistä joka kyselis et mitä kuuluu, tai sanois
että on ikävä kun on jossain reissussa..
mutta pahalta se tuntuu vieläkin,
itse koittaa kieltää tapahtuneen mutta jäljet
kämmenessä muistuttaa yhä siitä mitä itselleni tehnyt,
miksei oma elämä jaksa kiinnostaa..miksi tuntuu
ettei kuulu tänne...päässä pyörii vaan pelkkiä
kysymyksiä..mutta ei yhtään vastausta..

Mitäs RalliPoro kuuluu? Ajeletteko autolla?
Xera, oot vissiin jossain?
EmptyMind, joko tiedät työpaikkasi?
Tuisku, joko sun nuha parani?
Jen, mie olen laiska kirjottaan sähköpostia, anteeksi.
Keener, miten menee?
ja kaikki muut, nimeltä mainitsemattomat, mitähän kuuluu?

mitäpä mulle..samaa ku ennenki..
ja ajatuksiani ja kuulumisianihan
on tuossa hieman tullut kirjoiteltua
tänne,
mutta kertokaa muutkin mitä teille kuuluu?