Heippistä taas... siitä onkin jo piiiitkä aika kun viimeks oon kirjottanut... Mahtaako kukaan ees enää muistaa mua... 😋

Ei oo kauheesti ollu kirjottelu fiilistä... niin vuoristorataa on elämä ollut. Miehen otin takas siinä juhannuksen jälkeen, iski paniikki siitä, kun olin yksin. Mut silti oon häntä pettänytkin... en pääse eroon tästä suhteesta. Oon masentunut senkin vuoksi... ja sen että mulla loppuu työt nyt tiistaina. Pomokin on huomannu, ettei kaikki oo hyvin ja aatteli sitten erottaa mut siks... kiva kiva.

Katotaan nyt mitä elämä tuo tullessaan... Vieläkään en oo mitään hoitoa saanut etsittyä... ☹️ Kun ei osaa nöyrtyä niin ei osaa...

Miksi minun kirjoitukseni julkaistaan aika usein monien päivien päästä. Olin kirjoittanut torstaina, julkaistiin vasta su-ilta. Vaikka monia muita myöhemmin kirjoittaneita juttuja julkaistiin. Tarkastetaanko joidenkin nimimerkkien kirjoitukset tarkemmin? Esim. minun siksi, kun olen juoppo?

Hyi hitto Xera, onneksi huomasit, että viiltely ei ole helppoa. Toivottavasti et enää yritä. Usko mua, ei se auta sen enempää kuin viinan juontikaan.Minä olin selvänä viikonlopun. Olisin halunnut kirjoittaa tänne mutta meni halut, kun ei entistäkään julkaistu. Minulla on juuri tällä hetkellä tosi huono itsetunto.

mun pitäis huomen lähteä luokan mukana neljäks päiväks vaeltamaan. Ei huvittais niin yhtään. 24h muiden keskellä. Ei omaa rauhaa☹️ mitä jos vaihteeks iskee paniikki ja tuun hysteeriseks...?🤔 huoh. ei kai sais ajatella moisia.
Lääkäri kirjottaa mulle nyt jotain lausuntoa,et saisin kelalta terapiaa. Kun alan olla liian vanha tonne nuorisopuolellle..johonkin ois kai parempi päästä. Mun oleminen on menny pelkkää alamäkeä kesän loppupuolelta asti.
Pitänee lähteä tappelemaan rinkan kanssa..en tajua miten paljon se painaa, vaikkei mulla oo juuri mitään mukana.. 😟 huvittavinta on, että mun puoltoista metrisestä varresta ei juuri mitään näy,kun heitän rinkan selkään.. 😋 kävelevä rinkka metikössä..noh..palailen kai sitten maisemiin loppuviikosta, jos vaan reissusta selviän..

Hyvin muistan sut JM 82. Ihmettelen vaan, että miksi et hakenut itsellesi sairaslomaa. Olisit säästynyt potkuilta. Tuo olikin uusi näkökulma, että en ”osaa nöyrtyä hakemaan apua”. Mikä siinä on nöyrryttävää? Ajatteletko mitä muut sanovat vai mikä? Mene vaan johonkin pyytään aika, et kuitenkaan pääse mihinkään hoitoon kun vasta muutaman kuukauden päästä. Siihen asti mietit, että menetkö vai et mutta aika olisi kuitenkin valmiina. Jos sitten et halua mennä, niin vaan sen perut. Niin kuin mie teen.
Mitä aiot tehdä päivät kun ei töitä?

Xera. Onko tuo nettikaveri sulle hyvinkin tärkeä? Oletko koskaan tavanneet? Eikä ole aika raskasta nettailla jonkun kanssa joka puhuu itsemurhasta? Oletko varma, että hän on sitä yrittänyt, ettei vaan sulle niin kirjoita. Et kai sinä mitenkään voi auttaa, jos joku netissä uhkailee itsemurhalla. Kun ei voi auttaa vaikka oikeassa elämässä joku uhkailee. Oletko ikinä miettinyt, että lopettaisit sen kanssa kirjoittelun? Vai saatko häneltä jotain tukea, jos vaikka kirjoitat, että alat viiltelee itseäsi?

Tuisku hyvää vaellusta. On mun lempiharrastus mutta porukan kanssa tulisin hysteeriseksi.

Aavaton, olit ilmeisesti minun perääni joskus kysellyt. Nyt olen tullut takaisin, olin vain hiukan matkoilla, enkä ole päässyt nettiin. Tai muutaman kerran olen ollut tietokoneen ääressä, mutta ei ole vain tullut eksyttyä tänne.

Yritin hiukan lueskella missaamiani keskusteluja, mutta en ihan kaikkea ainakaan vielä jaksanut kahlata läpi. Tästä paikasta on kyllä ehdottomasti tullut minulle tärkeä ja kirjoittelu on auttanut. Aion jatkaa vielä, jos vain jossain pääsen koneelle. Vaikka vähitellen on alkanut myös tuntua siltä, etteivät asiat nyt niin kamalan huonosti olekaan.

Hei Elmikin pitkästä aikaa.
Mulla on ollut tänään hyvä päivä. Jaksoin olla koulussa neljä tuntia yhteen kyytiin. Oli vaan liikuntaa viimiset kaksi tuntia, niin sitten mie sammuin. Kotiopen kanssa luin vielä muutamaa ainetta iltapäivällä. Päiväunet piti kuitenni nukkua, mikä kyllä aika tavalla otta päähän.

Kahdelle uudelle kaverille kerroin mun sairaudesta. Ne vaan kysyi, että mitä ne tekee jos saan kohtauksen. Mie sitten neuvoin eikä asiasta enää puhuttu.Illala vielä kävin kavereiden kanssa kylillä.

JM82 kirjoitti 29.08.2004 klo 22:01:

Oon masentunut senkin vuoksi... ja sen että mulla loppuu työt nyt tiistaina. Pomokin on huomannu, ettei kaikki oo hyvin ja aatteli sitten erottaa mut siks... kiva kiva.

Ajattelitko tyytyä tuohon?

Mahtaako tuollainen olla ihan laillista? Millainen työsopimus Sinulla oli? "Työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä." (Työsopimuslaki 7:1, http://www.finlex.fi/linkit/ajansd/20010055000 ) Oliko "asiallista"? "Pätevinä irtisanomisperusteina ei pidetä työntekijän sairautta, .." ( http://www.tyosuojelu.fi/hallinto/tyosuhdetieto/tyosuhteen_paattaminen.pdf )

Voi olla hankala näyttää, mikä oli todellinen syy. Ei varmaan ole helppoa ruveta riitelemään tuollaisesta. Kuulutko ammattiliittoon? Onko teillä luottamusmiestä? Työsuojeluviranomaisilta ( http://www.tyosuojelu.fi/hallinto/ ) voit myös kysyä neuvoa. Ks. http://www.tyosuojelu.fi/hallinto/tyosuhdetieto/ .

Urpo

Jees Urpo ja linkit on jälleen täällä. Jo sua ehdinkin kaivata.

Mutta oikeasti JM, älä nyt noin vaan luovu työpaikastasi.Olisitko sen halunnut pitää?

aavaton kirjoitti 31.08.2004 klo 13:17:

Jo sua ehdinkin kaivata.

Kiitos Aavaton. Tuntui mukavalta.

Onko oikein, että yllytän toisia riitelemään asioistaan? Siitä saattaa saada vain harmia ja pahaa mieltä.

- Työpaikkaansa tuskin voi väkisin säilyttää. Siellä olo voi käydä sietämättömäksi. Jotain korvauksia saa parhaassa tapauksessa.

- Läheskään aina maailma ei noudata minun ymmärrystäni laista.

- Minusta kuitenkin kannattaa kysellä ja yrittää. Joku muu arvioi "kannattavuutta" toisin.

Urpo

aavaton kirjoitti 30.08.2004 klo 10:53:

Xera. Onko tuo nettikaveri sulle hyvinkin tärkeä? Oletko koskaan tavanneet? Eikä ole aika raskasta nettailla jonkun kanssa joka puhuu itsemurhasta? Oletko varma, että hän on sitä yrittänyt, ettei vaan sulle niin kirjoita. Et kai sinä mitenkään voi auttaa, jos joku netissä uhkailee itsemurhalla. Kun ei voi auttaa vaikka oikeassa elämässä joku uhkailee. Oletko ikinä miettinyt, että lopettaisit sen kanssa kirjoittelun? Vai saatko häneltä jotain tukea, jos vaikka kirjoitat, että alat viiltelee itseäsi?

Mä aloin kirjottaa sen kanssa ku huolestuin siitä. Sellanen mä aina oon. Emmä kestä, että jollain on paha olo. Emmä siitä paljookaa tiie. Ja kyllä, nii varma ku nyt voin olla. Eikä tää ollu eka kerta. Sepä se, emmä mitää voi tehä. Enkä oikeestaan jaksais, mut ei nyt voi mitään. Emmä sitä tässä vaiheessa jätä. Sen verran jaksan aina. Nyt koita nvaa muistaa, ettemmä oo vastuussa siitä. Mä usein koen, että oon vastuussa muista. Ja huolehdin muiden asioista. Törmäsin tukiasemalla läheisriippuvuus-keskusteluun. Moni asia sopii muhun. Ja ihan niiku niilläki, jotka siinä kirjotti, että vaikutan hirveen itsenäiseltä.

Maanvaiva, tota mä just tarkotin siitä epilepsiasta kertomisessa. Ei se monenkaa mielestä oo mikää kumma juttu, ja niiden mielestä varmaa on kiva että kerroit, että ne tietää mitä tehä. Tuntuko se susta hyvältä saada kertoa.

Mulla taas vaihtelee ihan koko ajan fiilikset. Välillä tuntuu, että en missää nimessä viillä uudestaan nyt. Ja äskenki taas teki mieli. Ihan senki takia, etten jaksais välittää mistään. Luulen kyllä, että ainaki osittain tajusin eilen, misk sen tein. Ja miks mulla on paha olo. Mut ku tajusin sen leffassa ni oli vähän vaikee terkemmin ajatella asiaa. Huomenna pitäis puhuu siitä terapeutille. 🤔. Yritän saada aikaseks kirjottaa paperille, miks tein sen ja muuta, mitä kuitenki tiien että se kysyy ku en välttämättä jaksa siellä mitää puhuu.

Mun net-tuki ei vastaa mulle... sunnuntaina olis pitäny jo vastata. Viimekski meni yli 😞. No, ei siitä kuitnekaa oo hyötyy, mut silti...

Tuntui musta hyvältä kertoo muutamalle kaverille epilepsiasta. On se silti vähän kumma juttu niille. Ne luuli, että mie koko ajan voin saaha kohtauksen. Sitten,kun ne oli asian tajunneet ne ovat alkaneet kyseleen kaikkia. Miltä se tuntuu musta kun on tajuton? Eihän se miltää tunnu. Muutaman kuukausi sitten mie sain niin ison kohtauksen, että olin tajuton kolme tuntia. 11 tikkiä ja mut vietiin ambulanssilla toiseen kaupungiin sairaalaan. Mutt se oli hölmö kohtaus, kun mie kuulin kaikki mitä ihmiset puhui mulle. Lääkäri löi poskelle, että herää. Mie olin hereillä mutta en silti ollut. Se oli kyllä aika pelottavaa varsinkin kun kuuli ambulanssin pillin äänen. Sen jälkeen mie olen vähän pelännyt, että jos ne joskus luulee, että mie olen kuollut ja mie elän. En voi vaan sanoa, että mie kuulen teidät.

Lauantaina mie yritän mennä Pikku-G; konsertiin. Mulla on vähän niin, että mie en kestä vilkkuvia valoja. Voi olla, että en kuitenkaan pysty oleen.
Hyvä,kun et siekään ole Xera vileä seurustellut. Miekään en ole koskaan ku hteken vaan sillai leikisti ja tuntuu välillä aika lapselliselta, kun lukee toisten juttuja.
Eikä munkaan nettuki ehi aina viidessä päivässä vastaan. Välillä on mennyt kaheksan päivääkin. Aina sillä on joku oikea syy miksei ole ehtinyt. Mie olen vähän aatellut, että kun olen jo vuoden kirjottanut niin sillä varmaan on uusia joilla on isompi hätä.

ps Olento- Otus luetko sie näitä juttuja täällä. Musta olisi kiva sunkin kanssa kirjoitella
ps 2 me alotettiin tänään taas vanhempien kanssa se terapialta kolmistaan. Monta tuntia ollaan puhuttu, sitten syötiin kiinalaisessa. Nyt on aika hyvä olo.

Olen miekin lukenut sitä tukiaseman juttua, jos olen meinannut kirjoittaakin siihen, sopisin siihen.

Pitäskö sun Xera sanoa sille nettiyställe, että sulla tekee pahaa,kun se itsemurhista puhuu. Mie olen aina silloin tällöin mennyt palstoilla sanoo jollekin joka uhkailee itsemurhalla, että arvaas miltä tuo tuntuu, kun äiti on tehnyt itsemurhan.Mie en vaan oiken usko, että ihmiset ovat hirveän tosissaan, kun ilmoittavat netissä, että nyt tapan itseni. Voivat tietenkin ollakin mutta minkä sille sitten voi. Ei voi mitenkään auttaa, itselle vaan tulee huono olo.

Siksi mie en paljon sähköpostia lähettele. Vaikka olen mie nyt yhden naisen kanssa pari postia lähettänyt. Aika paljon mua vanhempi mutta sillä on yhtä hullu huumorintaju kuin mulla. Perheistä vaan puhutaan.

Kerroitko Xera viiltelystä terapiassa? Voisit ihan yleisesti kertoa mitä mieltä ammattiauttaja siitä on.

Karsee syysmyrsky meillä ja aina vähän pelottaa, kun yksin on kahden pienen lapsen kanssa. Pitää soittaa anoppi kotiin.

Arvaakaa mitä. Mie aion olla kyläilemässä sukulaisissa koko viikonlopun. Voi varmaan kuullostaa lapselliselta. Että mikäs ihme tuo on ,kun tän ikänen on poissa kotoa. Mulle on, mie en ole ollut kun joskus yhen yön pois äidin kuoleman jälkeen. Ja silloinkin kun olen pois, niin soitan viiden minuutin välein, että kaikki ovat elossa. Nyt olen koko viikonlopun ja vanhemmat menevät matkoille. Ja me ei edes soiteta yhtään toisille.Mie vaan uskon, että ne pysyvät elossa. Ei multa aina voida viedä kaikkia pois.

Menen sinne konserttiin, sitten avataan nuorten yökahvila ja koko viikonloppu on nuorten juttuja täynnä. Eikä ryypätä, kun tänne on perustettu semmonen kun IN- ryhmä. Siinä yritetään pitää hauskaa ilman viinaa.

Hyvää viikonloppua kaikille

ps. vähän oli hieno juttu, kun teille uskalsin ekana kertoa epilepsiasta. nyt on helpompi muillekin ystäville alkaa vähitellen kertoon.

Mä joudun, tai oikeestaan pääsen sairaalaan. En vielä tiedä, onko mulle paikkaa ja näin, mut kuitneki. Siis terapeutti huolestu oikeen kunnolla musta, ja sano, että se ei uskalla pitää mua asiakkaana nyt. Että tarviin enemmän hoitoa. Ihan hyvä, mä tiien, että viiltäisin uudestaan muuten. Vissii mennä huomenna. Ollu tänää ihan välinpitämätön olo. Ei ees tuntunu oikee miltää kertoo äidille. Se kyllä huolestu oikee paljonki. Siitä, että oon viiltäny. Nyt se just puhuu terapeutin kanssa puhelimessa. Ja mä oon ihan ilonen... 🙄 Kävin ekan tunnin siellä lukiossa tänää. Suoraan terapiasta... Olishan se tavallaan ihan kiva käydä siellä, mut nyt en vissii voi ku tulee sairaalareissu.

Terapeutin mielestä ei oo ollenkaa normaalia, että mä en haluu olla kotona, jos täällä on vieraita. Siis esimerkiks ku tänää äidin työkaveri tuli korjaa mun telkkaria ja mä en halunnu tulla kotiin ennenku se oli lähteny. Oon tavannu sen aikasemminki. Mut on vaa helpompi olla tapaamatta ni ei tarvii mitää sanoo eikä miettii, että miten olla. Mulle ihan normaalia. Mä en ollenkaa tajuu, että se oli terapeutin mielestä jotenki outoo... Ainahan mullao n tollasia ollu. No, ehkei se sitte oo normaalia... Vaikee keskittyy kirjottamiseen, ku kuuntelen puhelinkeskustelua samaan aikaan. No joo, tällasta tänään.

palailen minäkin "sivistyksen" pariin. Neljä päivää ja n. 46 km. Rinkka painoi vähän vajaa 20kg. about 2/5 mun painosta..nyt väsyttää. Saapahan kaatua omaan sänkyyn eikä tartte miettiä sataako yöllä ja kastuuko..
vähän on olo että ois kipeäksi tulossa. sopisi mulle, ei jaksaisi nyt millään kouluu mennä. ahdistaa, kun ei terapia-asioista tiedä mitään. Mutta elävien kirjoissa siis vielä olen 🙂🌻 ei syöny karhu, mitä nyt miljoona hirvikärpästä ahdisteli.. 😝