Minun äitini oli just sellainen ihminen, että kaikki mielensairaudet hänen mielestään meni ohi noin vaan tuosta vaan. Vitamiineja piti paljon syödä joka vaivaan. Itsekään ei nuorena tajunnut, että olisi pitänyt omasta olostaan jollekin puhua. Söin vaan kalamaksaöljyä ja c-vitamiinia.

Äiti oli vielä semmoinen, että naapureilta ja suvulta piti kaikki asiat piilotella. Ei paljon edes sukulaisia tavattu isän kuoleman jälkeen. Hehän olisivat voineet huomata, että meillä ei ole asiat kunnossa.

Nyt on semmoiset läheiset jotka ottavat masennukseni vakavasti. He huomaavat milloin olen siinä kunnossa, että pitää viedä lääkäriin. En mie itse koskaan mihinkään vapaaehtoisesti lähde. Jonkun pitää mulle sanoa, että nyt et selviä ilman lääkäriä.

Kevyt keiju. Mie kanssa olen sellainen yksinäni paniikkikohtauksen saaja. En paljon missään väkijoukossa panikoi. Mutta varsinkin talvella, kun on pimeää, alan hyvin herkästi panikoimaan.

Mulle on käynyt niin, että perheeni ottaa liian vakavasti masennukseni. Koko ajan äitikin on kyselemässä. Ja mulla oli tänään viimeinen kerta hoitajan kanssa. Nyt vaan odottelen nuorisopolilta aikaa. Voi mennä kuulemma elokuuhun. Jäi todella tyhjä olo. En ole vielä valmis vanhempien kanssa keskenään puhumaan. Saa nähdä alanko jo viikonloppuna juomaan. Vai kestänkö selvänä?

Mä haluaisin hakea ammattiauttajan apua mutta mä en tiedä oikein miten menetellä...
Voiko joku valaista mitä pitäis tehdä. Korvaako Kela jotakin vai miten se menee?
Mä en oikein jaksa enää itekseni hautoo asioita ja oon menossa alamäkeen kovaa vauhtia.

Kesä on lomien aikaa ja nyt on itsellänikin edessä loma, joten en vastaile ryhmässä hetkeen aikaan. Täten toivotan jokaiselle oikein hyvää ja aurinkoista kesää.

🙂🌻

Minäkin olen vähän huono ottamaan ongelmia vakavasti. Omianikin pidän usein vain hiekkoutena. Ajattelen, ettei minulla oikeasti ole mitään syytä valittaa. Ja loputtomiin haluan selvitä yksin ja aina olen varma, että pystyn itse itseni nostamaan vaikka mistä, vaikkei se pitäisikään paikkaansa.

Viiltelyyn olen aina suhtautunut jonkinlaisena teinityttöjen muotivillityksenä. Varmasti se on joillekin oikeasti vakava oire, mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että osa tekee sitä ihan muista syistä. Olen nähnyt joidenkinesittelevän ylpeinä viiltojaan. Myös muutamissa nuorten kirjoissa puhutaan aika ihailevaan syvään viiltelystä. Tuntuu vaan, että jossain ikävaiheessa on niin äkyttömän hiemoa olla pahoinvoiva ja erilainen. Jotkut vaan vievät sen vähän turhankin pitkälle.

Toivottavasti kukaan ei luokkaantunut tästä, en minä teistä ketään tuomitse. Anteeksi, että olen näin tunteeton ja myötätunnoton.

Mie kyllä opin viiltelyn ihan aikuisilta ihmisiltä. Aika vanhoilta vielä, melkein ne olivat 30 vuotiaita. Ne kirjoittivat just tuollai ylpeinä arvistaan. Mie en oo paljon kyllä teinien kuullut niistä puhuvan, (jos teini on 13-17v), paitsi itteni. Mutta en kyllä puhu ihailevasti parista arvestani mitkä mulla on. Onneksi ne on semmosessa kohtaa, että voin sanoa, että sain ne puukolla vuolemisella.En millään tavalla ole niistä ylpeä.

Mie olen pahoinvoiva mutta ei se musta ole mitenkään hieno olo. Haluaisin päästä eroon olostani. En haluaisi millään tavalla olla erinlainen vaan ihan tavallinen nuori.

Muu asia. Mulla on tosi vaikeaa kesällä viikonloput. Silloin aina oltiin perheen kanssa mökillä. Äiti teki itsemurhan meijän mökille, siksi se piti myydä pois. Ei me siellä saatettu olla. Nyt mulla koko ajan viikonloppuisin on karseen ikävä äitiä. Niin ikävä, että veinaa ikävään kuolla. Ei edes saata nukkua koko viikonloppuna. Sitten maanantaina on niin sippi, että vaan itkee ja nukkuu.

Keener mulla on sama ongelma kukaan ei ymmärrä että mä olen oikeasti masentunu
enkä vaan myrtsää jostaan pikkuasiasta.
Joka ketään ei ymmärrä mua tai ketään ei välitä?

Mulla toi on osa syy masennukseen, kukaan ei koskaan ymmärrä mua
ei ota mua tosissaan ja se oikeesti rassaa.

Mutta onneks sit suurimmal osal on ihmisii ketkä ymmärtää ettei
masennus oo mikää hauska juttu 🙂🌻

juoja kirjoitti 01.07.2004 klo 22:33:
Koko ajan äitikin on kyselemässä.

No, ainahan sitä on joku joka haluaisi ettei vanhemmat häiritsisi ja jättäisi rauhaan.. Ja sitten on taas joku joka tekisi ihan mitä vain että vanhemmat käyttäytyisivät kuin vanhemmat eikä tuntemattomat. Minä kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

Olen alkanut huomata hivenen alkoholistisia piirteitä itsessäni, olunen maistuu yllättävän hyvälle nykyisin. Johtuukohan tuo kesästä, en vain jaksaisi olla "tyhjäpäisenä" ja krapulassa. Mä epäilen kyllä suuresti, että se johtuu kasvaneesta itseluottamuksestani, kun on lääkkeet tukena, niin uskaltaa juoda. Ei ole pelkoa paniikkikohtauksesta eikä itkuraivareista. Mä kyllä eilen kännissä itkin kun elämä murjoi.

Havahdus. Ehkei kannata juoda kun ei osaa kontrolloida itseään. 🙄

Mie vieläkin tuota sun juttuasi kommentoin Elmi. En mie siitä jutusta loukkaantunut, sehän oli vaan sun mielipiteesi. Mutta on monia muitakin ihmisiä jotka ovat sitä mieltä, että tietyssä ikäluokassa ( varmaan just 13-17v) ei ole todellisia ongelmia. On vaan hienoa olla pahoinvoiva ja just tuossa ikäluokassa.

Mulle on aika usein vanhassa tukinetissä ja tuolla toisellakin asemalla sanottu, että en kuulu tänne keskusteleen. Meille, mun ikäisille, on oma kanava jossa voimme puhua omista asioistamme. Kun meillä ei ole mitään oikeaa ongelmaa. On vaan liian pienet rinnat, poikaystävä jätti, saldo on täynnä puhelimessa, meikit valuu silmistä. Muuten meillä on asiat kunnossa.

Nk ei-sairaat aikuiset sanovat oikeassa elämässä, että meillä on vaan murrosikä. Ei meitä tarvi kuunnella eikä meille tarvi normaali tavalla edes puhua. Meillä on vaan murrosikä ja kaikki ongelmat johtuvat siitä. Ei me mitään mielensairasnettejä tarvita. Meidän pitää puhua vaan suomi24 -tyyppisillä kanavilla. Osata mitään muuta sanoa kuin sen yhden v-alkuisen sanan.

Mua,jos joku olisi viittinyt kuunnella,kun olin 13v, olisi mulla paljon helpompaa nyt. Olisi joku uskonut, että mulla oikeasti oli paska olo. Eikä vaan kaikki olisi sanonut, että nyt sillä alkoi murrosikä.

Täällä ei kai nyt ole tukihenkilö mutta kysyn teiltä muilta sitten. Minä odottelen nyt sitä terapia-aikaa nuorisopolille. Tulee joskus elokuun lopulla varmaan. Mutta voinko minä vielä mennä sinne ensi-ja turvakotiin nyt odotusaikana. En osaa vielä vanhempien kanssa asioistani puhua. Ja toisinaan on sellainen olo, että yksin ei jaksaisi.

Juoja, sinun kannattanee kysäistä mainitsemistasi paikoista, kuinka menetellä. Jotenkin tuntuu hassulta ja vastuuttomalta ettet saisi elokuuhun saakka siellä käydä juttelemassa. Tarviat tukea, ja sulla on oikeus sitä myöskin saada. Tsemppiä 🙂

Saa siellä käydä puhumassa. Aamun istuin ja odotin aikaa. Sinne tuli aika paljon perheellisiä ja heillä oli suurempi kiire kun mulla. Pari tuntia luin lehtiä odotushuoneessa ja lähdin pois. Paras on vaan yksin yrittää heinäkuussa. Tai sitten alkaa vanhemmille puhumaan. Miten se voikin olla niin vaikeaa?

Se on totta, miksi on niin vaikeeta puhua ongelmistaan vanhempien kanssa?

Auttaisko kirjottaminen paperille aina kun siltä tuntuu että jotain olisi sanottavaa? Haluaisitko kirjoitella sähköpostia? 🙂

Mä avauduin mun isälle sähköpostin kautta. Ei siittä olis mitään tullu kasvotusten. Tosin se ei auttanut mitään, ei me vieläkään puhuta keskenään aiheesta masennus. Mutta kukin makaa omalla tavallaan, kannattaa kirjoittaa vanhemmille asiat paperille tai jos koneella kirjoittelu tuntuu luontevammalta niin mikäs siinä. Pääasia, että yrittää. Tai mun isi kirjoitti ainakin, että; "kun en tiedä milloin saan lähestyä ja milloin en." Vanhemmat eivät välttämättä osaa aloittaa vakavista puhumista juuri sen takia koska eivät tiedä milloin sen aika on.

Mullakin alkaa terapia vasta elokuussa.. ☹️ Mutta lääkkeiden avulla jaksaa yrittää nousta vuoteesta, siis tsemppiä sanon minä. Kaikkihan me kuitenkin samassa veneessä ollaan, tavalla tai toisella.

Minä nyt sitten sain ajan terapiaa. Jo syyskuussa. En siihen asti elä. Mistä niitä lääkkeitä saa? Mihin vaivaan minä niitä hakisin? Etten joisi vai mihin? En kyllä nukukaan. En minä kyllä mikään kirjoittaja ole. En isälleni mitään osaisi kirjoittaa.
Pakko minun on vaan viinapullo tänään ostettava muuten en selviä huomiseen hengissä.

Virtaava vesi. Kiitos vaan ehdotuksesta mutta en koskaa jakele sähköpostiosoitetta tuntemattomille.