Sinullahan on sisälläsi tuska.

Olet lahjakas ja ihan omana itsenäsi riittävä. Tiedostat myös hyvin, ettet voi hyvin. Se onkin hyvä merkki alkaa muuttamaan omaa elämäänsä. Tuo tiedostaminen on muutoksen alku ja tärkeä sellainen. Siitä se lähtee!

Niinhän se on, että täydellisyyteen pyrkivälle mikään ei yleensä riitä. Itsekin tiedostat tuon asian. Siinähän todella lopulta rikkoo itsensä.

Taidat tuntea riittämättömyyttä kaikkien ihmisten suhteen? Tuo miellyttämisen halu ja toteuttaminen on rankkaa puuhaa. Sinulta kuluu siihen paljon voimia elämässäsi.

Tiedätkö, ei sinun tarvitse. Ole rauhassa. Näetkö, miten se pieni tyttö sisälläsi kaipaa rakkautta ja hyväksyntää?

Olisi todella hyvä, jos voisit puhua asiastasi jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Koulukuraattorin tai terveydenhoitajan juttusille kannattaa ehdottomasti mennä. Tuo on tärkeä ja elämääsi paljon vaikuttava asia. Sinulle iso halaus ja vain siksi, että olet olemassa, ei siksi, että olisit saanut jonkin kiitettävän numeron.

Moi kiera! 🙂

Olen sinua muutaman vuoden vanhempi, mutta olen kärsinyt koko elämäni samasta ongelmasta kuin sinä: tunnen, etten ikinä riitä sellaisena kuin olen. Täydellisyyden tavoittelussa kaikista surullisinta onkin se, ettei mikään riitä. Kun saavuttaa yhden asian, haluaa jo seuraavankin. Eikä usein edes osaa iloita saavutuksistaan - nehän ovat itsestäänselvyyksiä mielestämme.

Lohdullisinta on ehkä tajuta se, ettei loppujen lopuksi kukaan muu vaadi tai odota meiltä sen enempää kuin muiltakaan. Me itse asetamme vaatimuksemme korkeiksi - niin korkeiksi, ettei niitä voi saavuttaa. Lopulta uuvumme. Ja täydellisyydentavoittelijan mielestähän täydellinen ihminen ei uuvu, joten piiskaamme itseämme vain lisää. Kierre on loputon.

Ainakin itsessäni olen huomannut, että haen muiden hyväksyntää yrittämällä olla täydellinen. Elämäni tuntuu välillä olevan vain suorittamista. On ristiriitaista, kuinka toivoisin löytäväni ihmisen, joka rakastaisi minua juuri sellaisena kuin olen, ja kuitenkin samalla yritän suorittamalla todistaa itselleni olevani jonkin arvoinen. Tuntuuko sinustakin siltä, ettet oikein tiedä kuka olet, joten yrität olla kaikessa hyvä?

Toivon, että sinäkin huomaisit pian sen, ettei täydellisyys tuo onnea. Ihmiset alkavat kadehtia, jos jollakulla vaikuttaa menevän aina hyvin. Jotkut voivat jopa hankaloittaa elämääsi sen takia. Täydellisen ihmisen seurassa ei myöskään viihdytä, sillä väkisinkin tällaisen henkilön kanssa alkaa tuntea olevansa itse huonompi ja melkeinpä paha ihminen. Kun oppii myöntämään ja hyväksymään omia heikkouksiaan, oppii päästämään muita ihmisiä lähelle. Ja tämä luo paljon aidompia ihmissuhteita.

Itsellänikin on vielä paljon työstettävää perfektionismini kanssa... Toivottavasti tästä viestistäni oli kuitenkin apua, edes niistä asioista missä olen itse edistynyt. Voimia! 🙂🌻

Hei kultaseni 🙂

Olen itsekin kärsinyt perfektionismista ja tietyllä tavalla täydellisyyden tavoittelu vaikuttaa elämääni edelleen. Mielestäni pointti ei ole se, että kyseisestä piirteestä pääsisi kokonaan eroon, vaan että sen saisi hallintaan, niin että se ei enää aiheuttaisi raskasta oloa ja mielipahaa.

On hyvä muistaa, että kun kehosi ja mielesi vaativat lepoa, niitä on syytä kuunnella. Pahimmillaan perfektionismi johtaa kierteeseen, josta pääseminen on hyvin vaikeaa. Kokemuksesta voin sanoa, että kannattaa hidastaa kun vielä voi. Itselläni pakkomielle tehdä jokainen asia täydellisesti ja olla virheetön joka suhteessa paheni niin, etten lopulta päässyt siitä eroon ja aloin kärsiä pakko-oireista. Uskallan väittää pakko-oireisen häiriön olevan täydellisyyden tavoittelun pahin muoto.

En halua pelotella, toivon vain, ettet tee samaa virhettä kuin minä. Muista, ettei täydellistä ihmistä ole olemassakaan. Hanki apua, kun koet, ettet selviä yksin. Puhu. Tee myös asioita, joista nautit aidosti sen lisäksi, että suoritat.

🌻🙂🌻
IisaMari

Kiitos teille kaikille ihanille ihmisille jotka jaksatte tukea ja kuunnella, sekä kertoa omista ongelmistanne 🙂 minä toivon teille kaikkea hyvää ja jaksamista teidänkin ongelmiinne.

Itse en ole oikein päässyt selville, mitä oikeasti ajan takaa täydellisyydentavoittelussani. Vanhempani erosivat minun ollessani 11. Otin sen niin raskaasti, että itkin vielä 2 vuotta eron jälkeen, kuinka elämäni on pilalla. Sen jälkeen halusin todistaa vanhemmilleni, etteivät heidän asiansa tehneet minusta yhtään sen heikompaa.. Aloin lukea kokeisiin enemmän ja enemmän.. aloin käymään joka päivä lenkillä tai salilla.. aloin juomaan.. Kaikki meni aivan sekaisin.

Yhtäkkiä huomasin, etten ole se sama ihminen, joka olin joskus. En luottanu enää mihinkään mitä kukaan sanoi, koska en ikinä pitäny itseäni esim. kauniina tai ihanana ihmisenä. Sen takia ehkä aloin juomaanki enemmän.. silloin minun ei tarvinnu esittää mitään.. olinhan humalassa. Lisäksi humalassa sain purettua kaiken stressin ja pahan olon, minkä treenit ja koulu aiheuttivat.

No miksi minä sitten olen täydellisyydentavoittelija? - Kai se on niin kiva kun kaikki ihmettelevät miten jaksat ja miten ehdit ja miten pystyt.. Totuus on, etten jaksaisikaan tai pystyisikään, mutta kun itsensä pakottaa niin mikä vain on mahdollista.

Haluaisin olla roolimalli ainakin pikkusiskoilleni siitä, ettei elämää kannata ottaa liian vakavasti.. Minä olen ottanut ja tässä sitä ollaan.. En kykene enää puhumaan asiasta kenellekkään.. sen takia kirjoitan siitä netissä tukipalstalla.. Olen aivan hajalla ja kukaan ei tiedä sitä. Esitän hymyilevää ja iloista tyttöä jolla on kaikki hyvin ja numerot ja treenit pysyy. Mutta minkäs teet, kun tämä taitaa olla sairaus, johon vain itse voi vaikuttaa..

Kiitos teille ihanille, jotka kuitenkin tuette 🙂

Olen itsekin kokenut aika saman: Vanhemmat erosivat, isä kuoli, vaikeuksia luottaa keneenkään, vaikeuksia sanoa "ei", loputtomasti harrastuksia, loputonta ponnistelua koulussa numeroiden puolesta, jne.

Ensimmäinen askel oli kait sen tiedostaminen että tässä loputtomassa tauottomassa paremmaksi pyrkimisessä ei oikein ole järkeä näin pitkälle vietynä kun se yksipuolistaa elämää. Lukiossa osasin sitten ekaa kertaa hieman päästää irti, tosin vain parista asiasta, mutta kuitenkin. Se että tajusi että voi muuttua antoi voimaa muuttua ja olla enemmän "oma itsensä".

Seurustelut on aina olleet vaikeita sen takia että tietää että pitäisi sanoa useammin "ei" ja määritellä niitä rajoja, ja kertoa siitä mitä itse haluaa. Mutta jokaisen suhteen jälkeen on aina ollut viisaampi sen suhteen että miten päin olla ja toimia seuraavassa suhteessa.

Isoin juttu oli kuitenkin kun muutama vuosi opiskelun jälkeen perustin yrityksen: Se aiheutti jonkinlaisen "vapautuksen" (ei ehkä enää tarvinnut todistella kenellekään mitään, edes itselle) ja rentouduin todella monen asian ja harrastuksen suhteen kerralla, ja se täydellisyydentavoitteluenergia menee nykyisin kivasti yritykseen.

Energiaa itsensä oppimiseen - kyllä se siitä paremmaksi muuttuu kun olet jo tiedostanut asioita noin hyvin! 🙂

Minäkin tunnistan itsessäni joitakin perfektionismin piirteitä, en kuitenkaan yhtä voimakkaita kuin nuo sinun ovat.

Itse olen tehnyt päätöksen: ajattelen enemmän itseäni. Aluksi se oli hyvin vaikeaa kun aina ennen yritin vain miellyttää muita. Ryhdyin monessa tilanteessa ajattelemaan, miltä MINUSTA tuntuu, mitä MINÄ haluan. En mitä muut haluavat.

Olen alkanut voimaan paremmin tämän tietoisen päätöksen myötä. Koskaan ei voi olla mieliksi kaikille, tärkeintä on olla mieliksi itselle. Ennen esimerkiksi luin älyttömän paljon kokeisiin ajatuksenani jotenkin "olla mieliksi" opettajalle. Nyt luen sen verran kuin minusta itsestäni tuntuu hyvältä, niin että saan itselleni kelpaavan numeron. Olen myös tajunnut, että kaikessa ei todellakaan tarvitse olla paras. Keskivertokin riittää. Siksi olenkin alkanut panostamaan sellaisiin asioihin, mistä olen oikeasti kiinnostunut ja mistä saan nautintoa. Tietysti teen edelleen töitä "tylsempienkin" aineiden eteen, mutta olen niiden kohdalla vähän hellittänyt. Kun on tuntunut, ettei lukeminen enää innosta, olen vain lopettanut. Näiden aineiden numerot ovat hiukan aiemmasta laskeneet, mutta ne ovat edelleen ihan hyviä (7-8). Keskivertokin riittää, sen olen takonut päähäni.

Suosittelisin sinulle näitä samoja vinkkejä, ehkä niistä on sinullekkin hyötyä!🙂

Aurinkoista alkukevättä 🌻🙂🌻
Aadasofia