Tarvitsen apua, tukea, mitä vain
Hei. Olen 16-vuotias lukiolaistyttö.
Olen sairastanut masennuksen jo kertaalleen läpi. Tällöin olin seitsemännellä luokalla ja yritin jo silloin hukuttaa itseni. Sain kuitenkin apua ja pääsin jaloilleni luokanvaihdon ka rippileirin myötä. Sain kavereita, sain poikaystävän joka antoi minulle vahvuutta. Nyt olen kuitenkin taas hukassa.
Aloin saamaan yhtäkkisiä, pahoja ajatuksia itsestäni. En kokenut olevani tarpeeksi hyvä poikaystävälleni, olin mustasukkainen, omasin heikon itsetunnon. Kerroin tunteistani suoraan ja aluksi hän auttoi, mutta sitten otti etäisyyttä. Pian normaalipuhekaan ei sujunut. Eilen hän sitten jätti minut, ei edes kasvotusten, sillä hän ei tahtonut enää nähdä. Syinä oli huono kommunikaatiomme ja kuulemma se ’huuman’ laskeutuminen.
Exälläni oli myös naispuolinen ystävä, jonka kanssa hän alkoi viimeaikoina puhumaan paljon ja tavallansa alkoi esim. Pelaamaan samoja pelejä kuin hän, katsomaan samoja ohjelmia kuin hän… Tuntuu kauhealta että mietin tätä sillä luotin häneen, mutta jotenkin aloin miettimään, oliko ihastus tähän mielenkiintoisempaan tyttöön se syy, miksi kaikki muuttui. Meilläkin meni hyvin, mutta tilanne kärjistyi tähän parissa viikossa…
Koulussa on vaikeaa. Kaveriporukassa en oikein osaa olla oma itseni, sillä porukassa on pari poikaa jotka kääntävät kaiken vitsiksi ja tekevät pilkkaa kustannuksellani. He sanovat ilkeitä asioita asioista, joista pidän. Olen sanonut siitä heille, mutta mitään ei tapahdu.
Koen olevani täysin yksin. Exäni oli ainut, kelle pystyin kertomaan tunteistani. Nyt en enää tiedä mitä tehdä ja missä puhua. Olen hukassa oman identiteettini kanssa: en tiedä miten löytää oma persoona kun on jatkuvasti matkinut muita enkä tiedä millainen tahdon olla. Tahdon vain kuolla ja satuttaa itseäni, sillä en näe maailmassa enää mitään hyvää. Koulu stressaa. Mietin psykologin ammattia mutten koe itseäni siihen sopivaksi, sillä olen itsekin niin sekaisin päästäni. Siksi haluaisinkin jotenkin elämäni taas kuntoon… 😭
Hei! Toi kuulostaa tosi kurjalta että poikaystäväs jätti sut, mut muista ettei se oo sun syy! Toivottavasti selviät erosta <3
Koulun kanssa ei kannata stressata liikaa, jos et jaksa tehdä kaikkea voit, vaikka keventää koulua. Tärkeintä on pitää huolta itsestäs. Toivottavasti saat apua ja saat elämän taas kuntoon ja löydät itsesi.
Tsemppihalein Katsa ☺️❤️
Hei Marinin,
Hienoa että kirjoitit tänne. Olen pahoillani siitä, että teille tuli ero. Se on aina kova paikka ja siitä selviäminen vie oman aikansa. Toisaalta on hieman lohdullista, että ajan ja surun myötä se monesti helpottaa. Itse koin samankaltaisen tilanteen aika lailla ikäisenäsi, ja minulla se helpotti vähitellen. 🙂
Olet tehnyt ihan oikein, kun olet puhunut suoraan vastenmielisestä käytöksestä kavereillesi. Tarvittaessa voit puhua siitä jollekin koulun henkilökunnasta tai puhua muille kaveriporukan henkilöille siitä, että koet tuon käytöksen loukkaavana.
Uskaltaisitko puhua terkkarille, kuraattorille tai psykologille asioistasi? Heille voi puhua luottamuksella ja saada apua ja neuvoja. Ei kannata satuttaa itseään, sillä sitä katuu myöhemmin ja se voi muuttua tavaksi, jolloin siitä on vaikeampi päästä eroon. Tunteita voi purkaa myös tavoilla, jotka eivät vahingoita itseä. Vaikka halu olisi suuri, sitä kannattaa vastustaa kaikin tavoin. Sä voit kyllä saada elämäsi kuntoon ja päästä lähemmäksi ammattihaaveitasi 🙂
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️