Tarvitsen apua

Tarvitsen apua

Käyttäjä Laura99 aloittanut aikaan 15.09.2016 klo 14:56 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Laura99 kirjoittanut 15.09.2016 klo 14:56

En ole koskaan kirjoittanut tänne. Löysin sivuston vasta eilen ja kai tämä sitten on se viimeinen epätoivoinen yritys jutella ihmisille.

Yläkoulussa mua kiusattiin oikeastaan koko ajan. Mulla oli vaan yksi kaveri, mutta hän valehteli aina (lupasi soittaa tai nähdä jossakin, mutta ei soittanutkaan tai saapunut) ja manipuloi mua. Hän sai mut tekemään tyhmiä asioita, joista jouduin ongelmiin. Tietenkin hänkin joutui, mutta hän ajatteli ne olivat oikein tai hauskoja. Hän ei antanut mun puhua luokkalaisille ja se on osasyynä kiusaamiseen. Hän ei hyväksynyt mun huonoja puolia kuten puhevikaa ja nauroi, kun epäonnistuin. Isäni muutti pois, kun olin 13-vuotias enkä ole häntä nähnyt siitä asti. Tietyllä tavalla tämä kaveri on vaikuttanut siihenkin.

8-luokalla asiat oli pahimmillaan. Ajattelin koko ajan itseni tappamista tai karkaamista. Ainoa asia, josta nautin oli leipominen. Lopulta tajusin, että haluan leipuri-kondiittoriksi. Kerroin tietenkin kaverilleni ja hän tietenkin sanoi, että niin hänkin😠.

Lopulta loppui 8-luokka. Kesällä aloin ajatella eri tavalla. Ymmärsin vihdoin, että hän manipuloi mua ja esimerkiksi hän oli se, joka sai mut pelkäämään esitelmien pitoa. En vastannut enää, kun hän soitti. Hän soitti muutenkin vain 2 kertaa kesällä.

9-luokka sujui helpommin. Esitelmiä oli melkein kiva pitää, jos tämä kaveri ei ollut paikalla, koska hän aina nauroi mulle, vaikka se meni hyvin. Kiusaaminen väheni. Enää oli vain yksi luokan poika, joka kiusasi, mutta se vaikutti enemmän siltä, että hän haki mun huomiota. Lopulta koitti valinnat ja valitsinkin haluamani ammatin kaksoistutkinnolla. Kaverini väitti loppuun asti, että hänellä samat valinnat, mutta kesällä netistä näkyikin hänen nimensä kokkipuolella. Tiesin, että hän valehteli ja en olisi halunnutkaan häntä samalle luokalle.

Sitten koitti aika uudessa koulussa. Olin vihdoin vapaa. Syksyllä alkoi uusi koulu ja opin tuntemaan ammattikoulun ja lukion luokkani, mutta en pystynytkään puhua kellekkään. En saanut kavereita. Syksy meni hyvin, mutta tammikuusta asti olen mennyt huonompaan suuntaan. Kärsin agorafobiasta eli edes ulos meneminen on vaikeaa. Pystyn tietenkin mennä kouluun. Lisäksi mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Ahdistus on tosi voimakas tällä hetkellä ja masennus estää tekemästä mitään. En tee oikeastaan muuta, kuin nukun päiväunia, katson TV:tä ja YouTubea.

Missään ei enää ole järkeä. Yritin taistella pelkojani vastaan, mutta en jaksa enää. Miksi edes yrittää, jos se ei auta kuitenkaan? Haluan vain luovuttaa, mutta en pysty lopettamaan teeskentelyä kotona, että kaikki on hyvin. Sisältä olen palasina, mutta en jaksa enää korjata itseäni. Saan ahdistuskohtauksia jatkuvasti koulussa ilman syytä ja kädet tärisevät ruokaillessa. Ahdistus sai kämmenselkäni kutisemaan niin paljon, että raavin ne ihan punaisiksi ja ihonvoiteen laittaminen kirvelee. En jaksa enää. En voi pyytää keneltäkään apua, koska en pysty luottamaan tai puhumaan kenellekään. 😯🗯️ . En halua elää näin, mutta en voi tehdä asioille mitään.

Käyttäjä PinkkiOranssi kirjoittanut 17.09.2016 klo 00:55

Hyvä, että löysit tiesi tänne. Täällä on mukavaa ja avuliasta väkeä. 🌻🙂🌻 Joskus joutuu odottamaan vastauksia muutaman päivän, mutta yleensä keskustelukavereita kuitenkin löytyy. Kuulostaa siltä, että olet pitänyt paljon asioita sisälläsi. Oletko koskaan käynyt esim. kuraattorin luona juttelemassa?

Käyttäjä Laura99 kirjoittanut 17.09.2016 klo 10:58

Joo kävin yläkoulussa 7 ja 8-luokalla kuraattorilla. Silloin, kun oli tämä kaveri jouduin mennä aluksi hänen kanssaan, koska hän ei "pystynyt" mennä yksin. Sitten vihdoinkin pääsin ilman häntä, mutta en pysty yleensä puhumaan paljon. Vain silloin, kun kysytään. Viimeisellä kerralla kuraattori vihdoin ymmärsi millainen tämä henkilö on.

Ammattikoulun ensimmäisellä vuodella kävin kaksi kertaa koulupsykologilla. En tiedä käykö hän tällä hetkellä mun toimipisteellä. En ole kuullut hänestä nyt mitään. En ole voinut kertoa hänellekään paljoa. Ammattikoulun kuraattorille en todellakaan halua. En luota häneen.

Käyttäjä PinkkiOranssi kirjoittanut 22.09.2016 klo 15:43

Mulla oli nettiyhteyden kanssa ongelmia, mutta eipä siitä sen enempää.

Osaatko sanoa, miksi et pysty luottamaan ihmisiin? Se kuraattori, jonka luokse et halua mennä, onko hän tehnyt jotain epäammattimaista? Pelkäätkö, että nämä ammattiauttajat levittelevät tietojasi tai puhuvat selkäsi takana? Sama muihin ihmisiin, mikä tai mitkä tapahtumat ovat horjuttaneet luottamustasi?

Käyttäjä Laura99 kirjoittanut 23.09.2016 klo 17:29

Yläkoulussa luokkani pojat kiusasivat mua. Vihaan veljeäni ja, kun isäni lähti, hän ei ole ottanut yhteyttä eli hän oikeastaan hylkäsi mut. Kuraattori on mies ja luottamusongelmat vastakkaiseen sukupuoleen johtuu varmaan noista ongelmista. Yläkoulussa mun paras kaveri valehteli ja manipuloi. Jotenkin sai pelkäämään kaikkea tekemällä kaikesta pahempaa kuin tilanteet oikeastaan ovat. Jokin asia estää sanomasta kellekään mitään ja se turhauttaa. Kuitenkin on vielä vaikeampi luottaa juurikin vastakkaiseen sukupuoleen pettymysten ja henkisen väkivallan takia. Kuitenkin haluan saada joskus saada poikakaverin, mutta en näe siihen mahdollisuutta☹️