Tarvisin vähän apua…:(

Tarvisin vähän apua...:(

Käyttäjä Niina99 aloittanut aikaan 10.10.2015 klo 21:44 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Niina99 kirjoittanut 10.10.2015 klo 21:44

Moi kaikki. Mä tarvisin vähän apua… Eli joo.. Mun sisko on nyt sairastanut 4vuotta masennusta, ahdistusta ja skitsofreniaa… Mutta must on tullu huomattavasti alakuloisempi ku mulla meni kesälomalla kavereihin välit poikki. Käyn siis nyt lukioo ja mulla on vaan muutama kaveri. Oon myös viillellyt muutamaan otteeseen ja iltasin mietin aika usein et tuleeks mun elämäst sittenkää mitää:/ en oo uskaltanu kertoo mun porukoille asiasta, enkä edes kuraattorille… Tein myös sen BDI-masennus testin netissä ja siitä tuli aika huono tulos mut en sitten tiiä voinko luottaa siihe.. Toivottavasti voisitte antaa jotakin vinkkei miten voisin selvii tästä helpoiten☹️

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 11.10.2015 klo 13:39

Niina99 kirjoitti 10.10.2015 21:44

Moi kaikki. Mä tarvisin vähän apua... Eli joo.. Mun sisko on nyt sairastanut 4vuotta masennusta, ahdistusta ja skitsofreniaa... Mutta must on tullu huomattavasti alakuloisempi ku mulla meni kesälomalla kavereihin välit poikki. Käyn siis nyt lukioo ja mulla on vaan muutama kaveri. Oon myös viillellyt muutamaan otteeseen ja iltasin mietin aika usein et tuleeks mun elämäst sittenkää mitää:/ en oo uskaltanu kertoo mun porukoille asiasta, enkä edes kuraattorille... Tein myös sen BDI-masennus testin netissä ja siitä tuli aika huono tulos mut en sitten tiiä voinko luottaa siihe.. Toivottavasti voisitte antaa jotakin vinkkei miten voisin selvii tästä helpoiten☹️

Hei

Tunnistan itseni niin tuosta tarinasta. Itse olen 23v. Olin samanlainen toisin kävin amista ettei ollut kavetreita juuri lainkaan. Muutamia sellaisia joiden kanssa koulussa keskustelin mutta heti kun piti mm. valita pari niin olin se kuka jäi ilman paria.

Samoja tuntemuksia täälläkin että tuntuu ettei elämästä tule mitään. Toki ei joka ilta mutta joskus kun huomaa tai vaikka istuu bussissa ja kuulee kun muut juttelevat kavereilleen ja esim. haukkuvat jotain heille tuttua ihmistä niin silloin tulee sellainen olo että ei nyt jaksa ja että olen huononpi kuin muut...

mutta tilanteeteesi:
Onko koulussanne koulupsykologia? Kuraattori ainakin on viestistäsi päätellen. Voisit varata ajan kuraattorille tai vaikka suoraan koulupsykologille ja kertoa saman asian. Jos et pysty puhumaan niin voit vaikka näyttää tämän suoraan minkä tähän kirjoitit. Pääasia etten jää yksin asian kanssa. Testistä ei se välttämättä anna luotettavaa vastausta. Mutta on se suuntaa antava. Kannattaa siis mainita myös jollekkin luotettavalle aikuiselle tuosta tilanteesta. Jos et kuraattorille, psykologille niin ainakin sitten terveydenhoitajalle. Tein itse peruskoulussa kun olin koulukiusattu ja viiltelin tein sen virheen etten kertonut siitä ajoissa. Sitten sitä oltiin liemessä monet vuodet vain sen takia että minusta tuli ujo tuon seurauksena. Kunnes sitten rohkaistuin saamaan apua. Vaikka ei tämä elämä vieläkään luksusta ole.

Tsemppiä!

Käyttäjä Niina99 kirjoittanut 11.10.2015 klo 13:53

Moi! Joo siis käyn suunnilleen kerran kuukaudessa kuraattorilla, mutta en oo kertonut sille mun olotilasta tai mitään...☹️ musta tuntuu et mua ei otettas tosissaan tai näin koska mun sisko on masentunut (kuten sanoinki) ja en haluis enempää huolta mun vanhemmille
😭 ja meillä ei oo mun tietääkseni koulupsykologia, mutta kuraattori on ehdottanut mua meneen jollekkin viralliselle psykologille puhuun koska ei voi auttaa kuulemma. En vaa jotenki pysty luottaa oikeen kehenkään ku mun luotto on petetty niin moneen kertaan☹️ mutta kiitos kuitenkin!

Käyttäjä villikettu kirjoittanut 12.10.2015 klo 18:21

Moi,

Sun huolesi on aivan yhtä vakavia kuin toistenkin. Kannattaa ainakin yrittää kertoa olosta, jos jaksat. Myös vanhempiesi etu on ilman muuta se, että voisit saada apua oloosi. Luottaminen voi olla hankalaa, mutta se käy helpommaksi, jos kuraattori tai psykologi on sellainen jonka kanssa kemiat kohtaa. Puhuminen omasta olosta voi myös helpottaa omia tuntemuksia. 🙂

Tsemppiä ja rohkeutta sulle!

Käyttäjä Niina99 kirjoittanut 12.10.2015 klo 19:48

villikettu kirjoitti 12.10.2015 18:21

Moi,

Sun huolesi on aivan yhtä vakavia kuin toistenkin. Kannattaa ainakin yrittää kertoa olosta, jos jaksat. Myös vanhempiesi etu on ilman muuta se, että voisit saada apua oloosi. Luottaminen voi olla hankalaa, mutta se käy helpommaksi, jos kuraattori tai psykologi on sellainen jonka kanssa kemiat kohtaa. Puhuminen omasta olosta voi myös helpottaa omia tuntemuksia. 🙂

Tsemppiä ja rohkeutta sulle!

Kiitos tosi paljon!! Tää auttaa kun jotkut ees ymmärtää:/

Käyttäjä Sarjetty kirjoittanut 26.10.2015 klo 17:32

Moi
Ois tosi tärkeetä, että puhuisit tästä vanhemmillesi. Osaisitko kertoa masentaako sua siskosi lisäksi jokin muu?
Halaus☺️❤️☺️

Käyttäjä Niina99 kirjoittanut 28.10.2015 klo 19:14

Sarjetty kirjoitti 26.10.2015 17:32

Moi
Ois tosi tärkeetä, että puhuisit tästä vanhemmillesi. Osaisitko kertoa masentaako sua siskosi lisäksi jokin muu?
Halaus☺️❤️☺️

Moi. Noo itseasias en ees tiiä☹️ ainaki osittai se ku mul on menny kaveruudet huonosti aina!☹️ tuntuu etten haluuu luottaa enää kehenkää ku mulle on valehdeltu kaveruudesta ja näi☹️ ja sit vrm se ku oon vähä ylipainonen ja en oo itteeni yhtään tyytyväinen☹️ välil vaa tuntuu et ei millää jaksais elää:/ nyt oon päättäny et muuttaisin opiskelee muualle ja alottasin iha uuden elämän:/ en si tiiä onks se hyvä idea mut toivon et on😑❓

Käyttäjä Sarjetty kirjoittanut 29.10.2015 klo 17:07

En osaa sanoo onks se hyvä idea ku en tiiä kovin hyvin sun tilannettas. Tietysti jos teet sen voit jättää vanhan taakse, mutta sen voit tehdä jo nyt.
Kannattaa ehkä tehdä niin kuin parhaaksi itse näet. Kukaan muu ei voi päättää puolestasi.