Hei HHenis,

Ihanaa, että kaikista vastoinkäymisistäsi huolimatta yhä haluat sisimmässäsi apua! Sinulla on vielä pieni toivon kipinä, että kaikki sittenkin kääntyisi paremmaksi. Toivon todella, että näin pääsee käymään.

Olen entinen koulukiusattu, ja kiusatuksi tuleminen on niin rankka juttu, että en soisi sitä kenellekään! Kiusaajasi ovat valinneet kaikkein raukkamaisimman tavan käsitellä OMIA haasteitaan!! He ovat yrittäneet korottaa itseään muita loukkaamalla!! Näin he todellisuudessa ovat alentaneet vain ITSEÄÄN!!

Oletko koskaan kertonut vanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu? Ehkä he eivät omilta touhuiltaan ole tajunneet, miten yksinäiseksi itsesi tunnet omassa perheessäsikin. Onko ketään, kenelle tuntisit voivasi avautua? Kirjoita toki tänne uudestaan. Muista, että toivoa on niin kauan kuin on elämää. 🙂👍

Moikka !

Mulla on ollut samanlainen olo, olen ajatellut itsemurhaa ja viillellyt itseäni.
Ja arvet käsissä muistuttaa vaan siitä huonosta ajasta.
Kärsinyt huononmuuden tunteesta, ahdituksesta ym.
Olen itse käynyt juttelemassa ammatti-ihmisille ja silti tuntui ettei mikään auta, kaksi vuotta kärsin asian kanssa kunnes rupesin itse ryhdistäytymään ja etsimään positiivisia asioita elämässä.
Siitä pikkuhiljaa olen päässy portaita ylemmäs ja ylemmäs.
Muista että et ole yksin täällä vaikka kuinka sinusta tuntuu niin pahalta että mietit itsemurhaa se loppujen lopuks ei auta mitään. Ajattele kuinka moni jäis sua kaipamaan täällä. Miten sun poikaystävä selviäis siitä ? Ja mieti miten paljon sinulta jäisi näkemättä elämää jos noin nuorena luovutat ?
Ite oon oppinut ettei saa luovuttaa, ei saa antaa periksi, muista sinäkin se ! (:

Hei!

Minustakin sinulla on toivoa, kun kerran tahtosit löytää jostakin apua!

Sanoit, ettet ole saanut mitään apua psykologilta. Minä itse olen ollut pahasti masentunut ja itsemurhan partaalla, enkä hakeutunut hoitoon, koska kuvittelin, ettei siitä olisi hyötyä. Olen kuitenkin seurannut vierestä ihmistä, joka ei saanut kunnollista hoitoa, koska psykologi ei vain ollut hänelle sopiva. Nyt hän on saanut lääkkeitä ja menee syksyllä psykoterapiaan, jolloin toivon, että hän taas jaksaisi paremmin. Tällä henkilöllö ei nyt vakavaa masennusta ole ollut, vaan muita ongelmia, mutta kuitenkin. Oletko siis puhunut jollekin siitä, ettet saa sellaista apua kuin tahtoisit?

Minä olen samaa mieltä myös siitä, ettei itsemurha ole ratkaisu. Minäkin aloin etsiä elämästä hyviä asioita, keräsin pikku hiljaa voimia (poikaystävä rinnallani) ja pääsisi eteenpäin. Vaikka elämässäni on taas todella vaikeata, en kuitenkaan ole masentunut, sillä en enää tahdo takaisin siihen helvettiin. Yritän uskoa, että tässä elämässä on jotakin järkeä, siitäkin huolimatta, että olen jäämässä yksin, ilman ystäviä ja ilman kumppaniani.

Itsemurhalla sinä todellakin satuttaisit ihmisiä ympärilläsi. Minun veljeni tappoi itsensä neljä vuotta sitten, ja se sattuu yhä. MInä kaipaan häntä kovasti, sillä hän oli minulle tärkein ihminen maailmassa. Ja mieti, mitä ajattelsiit, jos poikaystävällesi tapahtuisi jotain? Häneen sattuisi varmasti yhtä paljon.

On todella ikävää kuulla, että olet ollut koulukiusattu. Minuakin on aina syrjitty, ja poikaystävääni kiusattu pahasti. Hän ei ole vieläkään, viiden vuoden jälkeen, päässyt asioista yli. Kumpa oliskin ihmisiä, jotka voisivat lopettaa koulukiusaamisen!

Jaksamisia sinulle, paljon. Usko, että elämällä on sinulle vielä tarjottavaa.