Hei

Olen uusi täällä sivulla,en osaa ihan vielä käyttää näitä sivua kunnolla,mutta luultavasti opin.

Haluaisin kertoa oman tarinani ja siksi että, haluaisin tietää onko ketään kohtalon tovereita tai joku kuka edes jokseenkin ymmärtäisi.

Eli olen 24v ja olen työtön.

Kaikki alkoi jo yläasteella, minulla oli kavereita olin joukon ilopilleri,mutta myös hiljaisin. minulla ei ollut omia mielipiteitä vaan annoin aina kaikkien ystäväni päättää mielipiteistäni.Kävin juomassa kavereiden kanssa ja hilluin myöhää kaupungilla… Ihastuin yhteen poikaaan ja aloimme seurustelmaan, valitettavasti poika ”hakkasi” minut ja jouduin lähtemään suhteesta, rakastin kumminkin poikaa.

Kotona on ollut aina tiukat säännöt, tappelin usein vanhempien kanssa yölläkin jopa, kaikista kouluasioista ja pari kertaahan siinäkin sai nenille. Ajattelin että ammattikoulussa elämä muuttuisi. niin kyllä se muuttui mutta hankalammaksi. Sain uusia ystäviä ja meno meni jo siinä vaiheessa liian kovaksi. Mutta sain sentää sanoa ja pystyin jo sanomaan omat mielipiteet ja aloin päästä ujoudesta ulos. hitaasti tosin.

Aloin seurustelemaan vakavissani yhden pojan kanssa, alku sujui hyvin ja muutimme yhteen kun ammattikoulu loppui. Kaikki oli siinä vaiheessa hyvin. Menin uuteen kouluun ja juuri kun olin sieltä valmistautumassa kaikki romahti..
Olin koulun luokkaretkellä laivalla.Ekaa kertaa ilman poikaystävääni reissussa. Join aika paljon ja hukkasin kaverit, olin kadottanut hytin avaimet ja en muistanut hytin nroa. kännykä ja laukku yllättäen kateissa ( huom olin siis 19 jo). Ystävällinen mies tarjoutui auttamaan ja viemään hyttiin, mutta eipäollut niin ystävällinen ja vei omaan hyttiinsä ja raiskasi sitten minut… Olin rikki kun pääsin laivalta, vasta 2 pv päästä pystyin kertomaaan poikaystävälle tapahtuneesta, koska pelkäsin että hän löisi tai jättäisi. Poika ystävä tuki minua ja auttoi minua paljon ,kun olin niin masentunut…. mutta aloin masentua päivä päivältä enemmän. Kunnes sain masennus lääkkeitä. Masennuksen keskellä poisystäväni petti minua parhaan kaverini kanssa ja erosimme.

Masennuin lisää ja aloin juomaan, mukaan tuli myös vahvemmat lääkkeet ja lopulta olin niin loppu etten jaksanu. Jouduin tarkkailuun.
Syys tuli ja hain uuteen kouluun toiselle paikkakunnalle, ajattelin että nyt skarppaan ja yritän uudestaan,mutta turhaan toisena vuotena masennuin ja olin puolivuotta koulusta pois. Mietin vain koko ajan sitä laiva reissua.
ihastuin yhteen poikaan. aloimme liikkua yhdessä. En tiennyt mitäpoika ajattelee minusta ja olin todella varovainen, koska edellinen petti. en ollut uskaltanut lähestyä ketään ,kun pelkäsin että kehenkään ei voi luottaa. Välitin pojasta todella paljon ,se hetki mitä olin hänen kanssaan,sain uskomaan että ehkäpä tässä elämässä on jt hyvää.Mutta tämä poika juoksi exsänsä perässä joka hankaloitti asioita todella paljon.

Yhtenä kauniina pv, tajusin olevani raskaana tälle pojalle, en olisi halunnut kertoa aiasta,mutta poika arvasi. itkin ja olin ihan paniikissa asian suhteen. Päädyimme aborttiin ja sen jälkeen en ole nytten päässyt sängystä ylös,en käy tiössä,en syö, en tee mitää. en kykene ,ahdistaa, tuntuu pahalta. kadun että tein abortin,mutta se oli oikea vaihtoehto vain.Poika tuki minua sen 2vk asian suhteen, sitten ei mitään yhteyttä. murruin ihan täysin sen takiakin. Enkä nyt tiedämissä,miten,kuinka pitäisi olla. olen niin sekasin kaikista asioista että ahdistaa vain.