Olen aivan hukassa ja peloissani enkä tiedä miten toimia nyt.
Olen 20-vuotias ja opiskelija. Talouteni on pahasti karilla eikä ole enää ketään, joka auttaisi minut ylös.
Kaikki alkoi n. vuosi sitten kun elämä heitti minua ympäriinsä ja jouduin väkivaltaisen raiskauksen uhriksi. Olin vannonut, etten koskaan ota turhia velkoja enkä varsinkaan vippejä. Jotenkin lupaus kuitenkin särkyi ja otin ensin 20 vipin junalippua varten. Maksoin vipin takaisin ja oivalsin, että siinäpä on helppo laina. Aloin lohduttautumaan reissaamalla ja shoppailemalla. Jätin kaiken muun ja keskityin ”nauttimaan” elämästä.
Lopulta syksyllä 2011 olin taloushelvetissä ja heräsin.. Ymmärsin, kuinka idiootti olin ollut ja että olin menettämässä koko elämäni. S
Laskuja oli jo yli 10 000 euron edestä. Pyysin sukulaistani apuun.. Hävetti enkä tiennyt, kuinka selittää. Kuinka selittää, että olin kokoajan tietoinen että vipit pitää maksaa, mutta silti niitä otin? Sain 6000 apua ja maksoin osan veloistani. Nyt jäljellä on n. 4-5000 lainaa, jotka uhkaa mennä ulosottoon. Jokainen ulosotto tietää lisää laskua enkä enää tiedä mitä tehdä. Enää ei ole ketään, joka voisi auttaa enkä saa mistään lainaa, jolla ”yhdistää” vipit. Vippejä kun tosiaan on eri firmoilta ja jokainen uusi perintä tietää helvetisti kuluja.
Tiedän hyvin, että ongelmani johtuu omasta typeryydestäni, joten olkaa kilttejä ja älkää tuomitko mua enempään. Miten mun pitäisi toimia? Mitä nyt tapahtuu? Onko mulla enää mitään toivoa päästä jaloilleni?
moi, Särkynyt91.
oletko pystynyt käsittelemään mainitsemaasi raskasta kokemusta jotenkin? onko ketään, jolle siitä voisi puhua? jos olisi vaikka joku perheenjäsen, jolle kertoisit totuuden siitä, miksi alun perin otit lainoja etkä jaksanut huolehtia siitä, mitä siitä voisi seurata, niin tämä perheenjäsen voisi ymmärtää tilannettasi paremmin ja voisitte vaikka yhdessä miettiä, miten tästä kannattaa jatkaa eteenpäin.
itsesyytöksissä ei ole järkeä, sillä viimeinen vuosi on ollut sinulle varmasti henkisesti todella raskas. olet varmaan ollut todella hämilläsi etkä siksi ole osannut ajatella selkeästi. menneiden murehtiminen on nyt turhaa, sinun tulisi tällä hetkellä vain miettiä, kuka lähipiirisi ihmisistä voisi olla tukenasi tässä tilanteessa ja mikä olisi seuraava askel olosi helpottamiseksi.
voimia sinulle!
IisaMari
En tiedä onko tästä neuvosta apua, mutta ehdotan että otat yhteyttä kunnalliseen velkaneuvojaan, taitaa löytyä joka kunnasta/kuntayhtymästä. Asiat saattavat lähteä rullaamaan sitäkin kautta.