Syön suruun ja ahdistukseen.
Hei! Olen lukioikäinen nuori ja syön paljon. Kaikki ahdistaa ja en enää jaksa viettää aikaa kavereitteni kanssa vapaa-ajalla, joten käytän aikani useasti syömiseen. Napostelen usein, sekä terveellistä että epäterveellistä. Olen kokeillut syödä isompia ja täyttävämpiä annoksia, mutta en silti saa napostelua kuriin. Ei varmaankaan kuullosta isolta ongelmalta, mutta se kalvaa itsetuntoani. En ole mitenkään huomattavan lihava, mutta oma keho ahdistaa. Perheenjäseneni haukkuvat minua usein leikillään lihavaksi ja pilkkaavat, eivätkä ymmärrä tekojensa seurauksia. En kuitenkaan halua puhua heille ja käskeä lopettamaan, vaan haluaisin onnistua muokkaamaan kehostani sellaisen, että voisin olla tyytyväinen itseeni ja hyväksyä itseni. En pyri nimenomaan laihtumaan, vaan elämään terveellisemmin. Haluaisin tuntea oloni hyväksi ja elinvoimaiseksi. Ja en halua mitään langanlaihaa mallivartaloa, vaan sopusuhtaisen terveellisen vartalon. Tiedän, että sen saa kuntoilemalla ja syömällä hyvin, mutta minulla ei ole selkärankaa olla sortumatta liikaan syömiseen… Jostakin syystä myöskään terveellinen elämä ja hyvä omakuva eivät motivoi minua tarpeeksi, vaan sorrun syömään kun tuntuu pahalta. Ja liika syöminen taas tuntuu pahalta. Olen usein ajatellut oksentavani ruoat ja herkut ulos, mutta toisaalta ajattelen rankaisevan itseäni paremmin pitämällä ne sisällä, jolloin minun täytyy kuntoilla kalorit pois kehostani. Haluaisin vinkkejä motivaation löytämiseen ja suruun-/ahdistukseen syömisen lopettamiseen. Asioista puhuminen ei tunnu auttavan…☹️
Mulla on sama ongelma, Taitaa olla tuo BED mulla, eli lihavan ahmimishäiriö. Saatan syyä yhtäkkiä ihan hirveesti sokerista, vaikka sairastan diabetesta, ei tee hyvää mun elimistölle. Mutta aina ku ahistaa nii syön liikaa, ja sit onkin paha olla. En tiiä mitä keksisi tähän olotilaan, ettei tulis syötyä.
Tuli vielä mieleeni yksi sanonta, joka meni jotenkin näin:
Syö aamulla kuin kuningas, lounaalla kuin ruhtinas, päivällisellä kuin talonpoika ja illalla kuin keppikerjäläinen.
Eli elimistömme toiminnan kannalta koko päivän energiatarpeesta tulisi saada täyteen suurin osa noin puoleen päivään mennessä. Suosi aamupäivällä rasvaa ja proteiineja (juustoa, jogurttia, pähkinöitä, kokojyväviljaa, lihaa, munia, kalaa) ja kevennä ruokaa iltaa kohden, keskittyen iltapuolella hyvin sulaviin hiilihydraatteihin (hedelmiä, porkkanaa, mysliä/muroja, leipää ilman leikkelettä tai juustoa...)
Mitä vähemmän syömme aamupäivän aikana, sitä enemmän iltaa kohden tekisi mieli mässäillä, etenkin herkkuja.
Tällainen voi tuntua alkuun haastavalta, mutta anna elimistöllesi aikaa tottua uusiin tapoihin. Jonkun mukaan muutoksiin tottuminen voi viedä jopa kolme kuukautta! Ole siis sinnikäs, päämäärätietoinen ja yritä koko ajan saada enemmän tietoa itsestäsi. Mikä ahdistaa? Miten voisit antaa menneiden jäädä omaan arvoonsa? Mistä haaveilet? Voisitko pienin askelin edetä haaveitasi päin, mitä ne askelet voisivat olla?
🙂👍
Sarjetty, kiitti, ihme etten oo ite tullu ajatelleks! Kokeillaan.
lli; Kiitos paljon, tuli hyviä vinkkejä! Tuo jooga on varsinkin kiinnostanut jo aijemmin, en ole vaan koskaan rohjennut aloittaa. Ehkä tässä on hyvä syy! Ja joo, ongelmanani on varmaankin ollut tuo käänteisyys tuossa ruokailun runsaudessa, kun aamulla ajattelee että tänään syön kevyesti, mutta illalla ei se ajatus tunnukkaan niin kivalta kun vatsa kurnii... Jos sitä aloittaisi hyvällä aamiaisella! Ongelmana taas vaan on, että kouluruoka ei useimmiten oikein maistu... Sitten tulee ahmittua kotiin tullessa... Muuta kiitos, sinusta oli paljon apua!
Tyttönen vaan; joo taita olla sitte tosta kyse... Harmittaa ku ite tiedostaa et jonku syöminen ei oo oikein ja ei tee hyvää, mut silti jostain syystä syö...☹️