Syön suruun ja ahdistukseen.
Hei! Olen lukioikäinen nuori ja syön paljon. Kaikki ahdistaa ja en enää jaksa viettää aikaa kavereitteni kanssa vapaa-ajalla, joten käytän aikani useasti syömiseen. Napostelen usein, sekä terveellistä että epäterveellistä. Olen kokeillut syödä isompia ja täyttävämpiä annoksia, mutta en silti saa napostelua kuriin. Ei varmaankaan kuullosta isolta ongelmalta, mutta se kalvaa itsetuntoani. En ole mitenkään huomattavan lihava, mutta oma keho ahdistaa. Perheenjäseneni haukkuvat minua usein leikillään lihavaksi ja pilkkaavat, eivätkä ymmärrä tekojensa seurauksia. En kuitenkaan halua puhua heille ja käskeä lopettamaan, vaan haluaisin onnistua muokkaamaan kehostani sellaisen, että voisin olla tyytyväinen itseeni ja hyväksyä itseni. En pyri nimenomaan laihtumaan, vaan elämään terveellisemmin. Haluaisin tuntea oloni hyväksi ja elinvoimaiseksi. Ja en halua mitään langanlaihaa mallivartaloa, vaan sopusuhtaisen terveellisen vartalon. Tiedän, että sen saa kuntoilemalla ja syömällä hyvin, mutta minulla ei ole selkärankaa olla sortumatta liikaan syömiseen… Jostakin syystä myöskään terveellinen elämä ja hyvä omakuva eivät motivoi minua tarpeeksi, vaan sorrun syömään kun tuntuu pahalta. Ja liika syöminen taas tuntuu pahalta. Olen usein ajatellut oksentavani ruoat ja herkut ulos, mutta toisaalta ajattelen rankaisevan itseäni paremmin pitämällä ne sisällä, jolloin minun täytyy kuntoilla kalorit pois kehostani. Haluaisin vinkkejä motivaation löytämiseen ja suruun-/ahdistukseen syömisen lopettamiseen. Asioista puhuminen ei tunnu auttavan…☹️
Moi,
Hienoa kun kirjoitit tänne. Yksi apukeino syömisen ja muiden elämäntapojen muuttamisessa on tehdä ne vähän kerrallaan. Äkilliseen ja suureen muutokseen voi olla vaikea lähteä, ja joskus ns. selkärangan puuttuminen onkin sitä, että muutos on yksinkertaisesti liian suuri, etenkin jos mukana on ahdistustakin.
Pystytkö tekemään jotain tuolle surulle ja ahdistukselle, mikä on syömisen taustalla? Jos ne helpottavat, voi ylimääräinen syöminenkin vähentyä. Syöminen saattaa olla keino hallita tuota ahdistusta ja tapa saada ajatukset siitä pois. Ahdistukseen voi olla myös muita hallintakeinoja, kuten liikunta, musiikki tai kirjoittaminen. Joskus pelkkä sängyllä hiljaa lojuminen voi olla avuksi ahdistuksen iskiessä.
Perheenjäsenille voi kyllä sanoa, ettet pidä heidän kommenteistaan. Ne tuntuu varmasti pahalta, kun itse painii sen asian kanssa ja siitä vielä piikitelläänkin. Terkkarilla käyminen voisi myös olla yksi vaihtoehto - sinun ei tarvitse välttämättä puhua, jos et halua, mutta häneltä voi saada myös ohjeita ruoan ja liikunnan suhteen. 🙂
Tsemppiä ja halauksia! ☺️❤️
Kuulostaa jonkin laiselta syömishäiriöltä
Oletko harkinnut hoitoon hakeutumista? Älä ainakaan ryhdy oksentelemaan!
Sarjetty, en ainakaan usko olevan kyse syömishäiriöstä. Olen lukenut syömishäiriöistä, eikä ainakaan mitkään yleisimmät vastaa omia fiiliksiäni. En oikeastaan uskalla hakea apua, ainakaan tätä enempää, sillä tiedän että minut ohjataisiin liikkumaan enemmän ja syömään hallitummin. Siis juuri sitä mitä haluankin, ja yritän, mutta huonoin tuloksin... Kiitos vastauksestasi🙂
Kiitos Villikettu!🙂
Olen yrittänyt purkaa tuota tunteideni ja ajatusteni vyyhtiä ja löytää ahdistuksen syytä, tuntuu vain että kaikki koostuu monista pienistä asioista joita on hankala lähteä kerralla muuttamaan. Kiitos vinkistä aloittaa vähön kerrallaan, aion kokeilla sitä!
Olen kokeillut myös kirjoittaa ja musiikki on myös lähellä sydäntä, ehkä pitäsi vain löytää jokin itseään kiinnostava liikuntamuoto... 🙄
Millaisia sun tuntemukset yleensä elämästä on?
Sarjetty, usein ahdistaa kaikki maailman asiat. En ole kovin sosiaalinen enää, peruskoulussa olin hyvinkin eloisa persoona. Tuntuu että en ole tasapainossa. Varsinkin rankan päivän jälkeen tulee syötyä paljon ja epäterveellistä... Tänään oli onneksi keskivertoa parempi päivä ja olen ainakin tähän asti tänään syönyt järkevästi ja kohtuudella.
Ehkä pitäsi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä lopullinen päätös syödä fiksusti ja käsitellä huono olo esim liikkumalla...
Tollanen päätös on hyvä, kunhan varoo ettei ryhdy "liian terveelluseksi". Hienoa🙂👍
Hei!
Kannustaisin myös tekemään jotain muuta ahdistuksen iskiessä, kuten villikettukin ehdotti (kirjoittamaan, lukemaan tai lähtemään ulos kävelylle). Voit vaikka ajatella että saat sillä tavoin ahdistuksesta kaksinkertaisen hyödyn!
Eli sen sijaan että istuisit syömään (ja lihomaan), ottaisitkin kivan kirjan käsiisi tai lähtisit katselemaan lähiseudun taloja tai metsiä. Voit lisäksi kokeilla vähän haaveilla: minkälaisessa kodissa itse haluaisit joskus asut? Haluisitko jonkun eläimen, kissan tai koiran? Miltä luonto näyttää nyt marraskuussa? Näkyykö yhtään vihreää, entä ihmisten heittämiä roskia? Luonto lienee nyt rumimmillaan, mutta saisiko siitä silti otettua yhtään kaunista kuvaa kännykällä?
Tällaisia mietteitä näin aluksi. Kerro jos ei ollut hyötyä niin voin yrittää keksiä jotain muuta vinkkiä sulle
🌻🙂🌻
Kiitos vinkeistä! Olen oikeastaan vain kokeillut jo lähes kaikkea mitä luettelit, eikä mikään ole tuntunut auttavan... Saattaa tietenkin olla että käytän pahaa oloa vain tekosyynä syömiselle ja oikesti siitä on vain kehittynyt paha tapa... Tai sitten kyse on oikeasti ahdistuksesta ja henkisestä huonosta olosta, johon pitää vain löytää jokin muu käsittelytapa kuin syöminen... Ihmeellisen hankalaa vain löytää tapaa joka toimisi...
Mitä kaikkee oot yrittäny?
Olisin kiinnostunut kuulemaan minkälaiset ruokatottumukset teillä on kotona. Kuinka monta ateriaa syötte yhdessä päivän aikana jos yhtään? Syödäänkö teillä pääsääntöisesti terveellisesti ja monipuolisesti säännöllisinä ruoka-aikoina vai onko jokainen vastuussa omasta syömisestään?
On pystytty tutkimuksin osoittamaan, miten suuri myönteinen vaikutus on yhteisillä perheaterioilla. Ruokaa tai herkkuja ei myöskään tulisi käyttää palkintona, eikä niillä saisi kiristää (esim. kotitöiden teko).
Yksi tärkeä ohje hammasterveydenkin kannalta on syödä vain ruoka-aikoina. Herkut on ihan jees silloin tällöin, mutta niitä ei suotta kutsuta jälkiruuiksi. Jatkuvat happohyökkäykset suuhun aiheuttavat etenkin hampaiden reikiintymistä. Tiheästi toistuvan syömisen tuloksena myös maha ja suolisto voi oireilla; kipeytyä tai toimia liian hitaasti/nopeasti.
Ei siis ole vain omaa syytäsi että olet oppinut syömään ahdistukseen ja suruun, jos lisäksi koet ettei kotona pysty edes puhumaan vaikeista asioista. Kannustaisin vielä yrittämään tuota puhumista, vaikka sitä kautta että muuttaisitteko vaikka yhdessä teidän perheen ruokatottumuksia, koska olet huomannut syöväsi välillä liikaa, etenkin kun koulu alkaa ahdistaa?
Kerrothan taas oliko mitään hyötyä vai yritänkö keksiä jotain muuta vinkkiä. Anteeksi kun tuli niin pitkä sepustus 🙂
Ili, kiitos sinusta oli apua! Meillä ei ole arksisin yleensä yhtäkään yhteistä ateriaa, koska kaikki perheenjäsenet eivät ole samaan aikaan kotona... Viikonloppuina on välillä ja olen itsekin huomannut miten kiva on ruokailla koko peheen kanssa. Silloin vain tuntuu että jatkan syömistä niin kauan kun kaikki istuvat pöydässä, jolloin tulee syötyä liikaa... Syön vähintään yhden, yleensä kaksi lämmintä ateriaa päivässä, syön myös aamupalan välipalan(välipaloja) ja iltapalan. Ruoka on perus terveellistä kotiruokaa. En usko että saan perhettäni mukaani syömään terveellisesti, koska he eivät ole hirmu hyviä tukemaan minua ruokailun osalta... Olisi tietysti helpompaa jos kaapeista ei löytyisi mitään epäterveellistä niin ei tulisi syötyä turhaan... Ilmeisesti muutoksen pitää vain lähteä minusta ja minun pitää pystyä pysyttelemään erossa herkuista, mutta olen jo tänäänkin syönyt kaikkea turhaa... Tuntuu että haluaisin että joku lukitsisi minut huoneeseen ja antaisi terveellistä ruokaa säännöllisin väliajoin jotta kehoni tottuisi siihen ajatukseen. Harmi että on pakko keksiä joku helpompi keino...
Sarjetty, olen koittanut viedä ajatuksen pois syömisestä lähtemällä koirien kanssa kävelylle, kirjoittamalla, piirtämällä, Katselemalla netflixiä yms... Paras keino tähänmennessä on ollut hampaiden pesu, koska vihaan jos olen juuri pessyt hampaat ja joudun silloin syömään.😋 Kerran kävi kuitenkin niin että pesin hampaita 5krt päivässä, joka ei varmasti ole hyvä juttu kiilteen kannalta... Sen takia pesen ne nykyään vain korkeintaan 3krt/pv. Haluaisin löytää jonkun samanlaisen toimen jolla estäisin syömisen. Ideoita?
Purkka?
Hei! Itsekin inhoan syömistä kun maistan vielä hammastahnan suussani! 😀
Mutta mikähän muu voisi olla tehokasta... oletko koskaan joogannut? Sitä ennen olisi hyvä olla syömättä, vaikka parikin tuntia. Eikä heti sen jälkeen suositella syömään. Samalla kropan toimintakyky paranee! Olisko mitään kurssia teidän lähellä, minne voisit mennä? Karate ja Taiji ovat myös mukavia harrastuksia, joissa oma mielenhallinta kehittyy 😉