Mullaon jo jonkun aikaa ollu semmosta,että nälkiinnytän itteeni uhalla.😞 Tuntuu, että kaikki kadulla kävelijät on paljon laihempii kuin minä. Haluaisin laihtua semmoset kymmenen kiloo, nyt oon 160/50. Oon oksentanukin muutaman kerran tarkoituksella, kun syönnin jälkeen tulee niin huono omatunto.😭 Tää on ihan kauheeta, kuinka voi tuntea olevansa niin lihava.😠 En tiedä, onko tästä mitään apua, kun kirjoitan tänne, en usko, että mikään muuttaa mun mielen, mutta päätinpähän silti kirjoittaa.
Missä muuten olet tämän otsikon alottaja Jen 83, miten sulla menee?
Eikö teitä auta yhtään syömishäröön, jos pidätte ruokapäiväkirjaa. mun pitää sellaista piettää, merkata yrjötkin, niin eipä pahemmi viitti yrjötä, kun saa selittää miksi yrjöön. valehalla mie en osaa kunnolla, hoitaja heti hoksaa, ekana mua rupee naurattaa, sitten itkettää eli mun valheella on todella lyhyet jäljet.
joko Angelah tiijät mitä teet syksyllä, meetkö lukioon tai johonkin muuhun kouluun. mulla on eessä kirjotukset, nyt jo ahistaa se kuka mun vieressä istuu, missä mie istun ja mitä otan evääksi. pikkusen olen sairas.
kai mä menen syyskuun alussa yrittämään,että jos pystyisin käymään lukion loppuun,
muutan muualle,tai viikonloput asun kotona.saa nähdä miten käy.
pidän kyllä ruokapäiväkirjaa,mutta ei siitä mitään hyötyä tunnu olevan,
niin,
mä olen taas vajonnut alemmas.
ja en jaksa enää taistella tietäni ylöspäin.
Heipä hei kaikille..
Oon uusi koko sivuilla, mahtuuko mukaan? (:
Anoreksiaa mulla on. Oli vuoden tauko, lihoin sinä aikana 15 kiloa ja nyt olen saanut 13 niistä pois ja jälleen alipainonen. Oon liusunut rajan toiselle puolelle kuin huomaamatta missä on vain pimeyttä. Inhoan itseäni, itken ja hakkaan päätä seinään jos satun syömään. Nyt olen vaan paastonnut. Kukaan ei ymmärrä mua, mun syömättömyyttä, ne tietää, että oon sairas, mutta kukaan ei välitä. Noh, saapahan sairastaa rauhassa. Ikää mulla on 16, taitaa koko elämä mennä ruuan miettimiseen. Masennusta ja ahdistusta mulla on ollut jo kolme vuotta. Itsemurhaa en viitsi tehdä, vaikka ratkasu sekin olis. Onko kukaan samassa tilanteessa? Mun ainoa lohtuni on nää foorumit, missä voi jakaa tuntemuksiaan. Pääsispä eroon tästä helvetistä, mutta kun toisaalta ei halua, se on niin vaikeaa.. Miten joku niinkin pieni asia kuin ruoka voi tehdä näin ison ongelman?
*Halaukset kaikille* 🙂🌻
terve zaaz. mahtuu tänne mukaan ja hyvin. mie en oikeastaan ole syömishäiriöinen sillai normaali tavalla. olen aina ollut tarpeeksi läski en liian laiha enkä liian lihava. silti mun maailmani pyörii paljon ruuassa ja jouvun pitään ruokapäiväkirjaa.
mulla on diabetes, siksi tuntuu, että aina vaan pitää laskea hiilareita, kattoa kelloa, mitata sokereita. onneksi on niin hyvät vehkeet, että ne melkien itestään toimivat. mutta samalla sitten tuntuukin, että olen robotti. oikeesti tuntuu, että en mistään ruuasta pijä ja syön vaan siksi, että sokerit pysyy kunnossa. kaikkihan sitä tietenkin syö siksi, että hengissä pysyy, mie syön siksi, että en joudu d-hoitajalle selittään miksi sokerit heittelee.
ensi viikolla lähen serkun kanssa lomaileen. sekin on yhtä ruokajuttuja. eeltäkäsin pittää miettiä missä pysähytään syömään, miten paljon niijen ruuissa on hiilareita. miten paljon otan insullinia mukaan. misä kehtaa mitata sokereita. musta tuntuu, että mie vien diabetekseni lomalle, enkä itse pahemmin ole mukana.
Minäkin liityn tänne(kin).
Syömishäiriötä, oksenteluu, ahmimista, hillitontä liikkumista, ahmimista ja pahaa oloo.
Sellanen resepti.
Xera, sulla nimimerkki rakkausrunot.comissa. Vissiin vanhentunut, minä on usi vai oletko ottanut?+
MInulla on CrystalAngel..
oon ollu aika masentunut viimeaioina. sillon, kun kihlattuni tulee käymään piristyn. nyt oon alottanu hirveen liikkumisen, mutta en oo vielä ainakaan huolestunut siitä, koska syön kuitenkin normaalisti.
Lasi, kyllä Ellikkä-nimimerkin pitäisi toimia.
ok. minä lupaan vielä kokeilla.
Nyt on mennyt paremmin, pelottaa ku on lääkäriaikoi enkä haluu mihinkään hoitoon. pakko olla kunnolla nyt.