Syöminen inhottaa
Tosiaan. Nykyään mulla on alkanut olemaan vähän ongelmia tämän mun syömisen kanssa. Tänään olen syönyt vähän salaattia & kolme kasvisjuustopasteijaa sekä juonut kupillisen kaakaota. Ajattelin, että se riittäisi koko loppupäiväksi. Kaduttaa jo sekin, että edes söin ne pasteijat. Nyt hieman oksettaakin ja mietin, miten romahdin syömään ne, vaikka oikeastaan oli ihan hyvä syödäkin. Eilen söin ehkä vähemmän, kuten edellisinäkin päivinä. Muutama kaveri on jo huolestunut, että tämä mun syömisen vähentäminen ja liikunnan lisääminen voisi johtaa johonkin vakavampaan.
Liikun siis nykyään enemmän ja syön vähemmän. Eilen söin kolme piparia, ihan vähän lasagnea ja salaattia sekä puolikkaan jukurtin. Ensin oli 2h koulussa liikuntaa, myöhemmin tein vatsalihaksia itsekseni jne. ja illemmalla menin pitkälle kävelylle/lenkille kaverin kanssa. Lämmintä ruokaa oli kotona, mutta väitin meneväni syömään ylös. Oikeasti istuin vessassa, yritin huulta purren ja lähes väkisin syödä sitä, mutta lopulta nakkasin kaiken pönttöön.
Tunnen itseni lihavaksi, vaikka muut kehuvat laihaksi ja oikeasti taidankin olla normaalipainoinen. Vaikka tiedän sen, on lihava olo ja haluaa peitellä itseään. Olen 160cm, painan 50kg → & täytin juuri kolmetoista vuotta. Haluan eroon näistä aatteista ja syödä normaalisti, mutta pelkkä syömisen ajatteli saa voimaan pahoin. Viisi ateriaa päivässä kuulostaa kamalan paljolta – miksei yksi tai kaksi riittäisi ?
Haluan vinkkejä, mitä mun pitäisi tehdä, jotta kaveritkin eivät alkaisi kyttäämään samanlain mun syömistä kuin vanhemmatkin tekivät vielä hetki sitten/tekevät hieman edelleen. En uskalla puhua asiasta terkkarillekaan. Perheessä on ollut ongelmia ja on edelleen, jotkut haukkuvat yhä läskiksi piruillakseen jne. Enkä enää hyväksy itseäni samanlain kuin ennen.
Liian vähän syöt mielestäni, vaikka syömisen määrä onki vähän yksilöllistä. Se että kun syö terveellisesti ja tarpeeksi, ja pitää kunnostaan huolta niin se kroppa on sillä just semmonen ku se normaalisti saa ollakkin.
Toiset on pyöreämpiä ja esim niiden painokäyrien ylärajalla ja toiset laiheliineja ja painokäyrien alarajalla ja on saattanu olla koko ikänsä, ja se on ihan normaalia. Itekkin olen ollu aina painokäyrän toisella rajalla, mut se on mulle luonnollista, aina on ollu sillai.
Ei ettäkö itekkään olis aina tyytyväinen omaan ulkonäköönsä ja painoonsa, pitää yrittää olla ajattelematta asiaa liikaa.
Jos 5 ateriaa päivässä tuntuu paljolta niin ajattele sitä sillain, et ei se ole 5 lounasta päivässä. Pieniä välipaloja ja vähintään 1 mieluiten 2 lämmintä ateriaa, ja ei tarvi olla suuria määriä kerrallaan. Jos ajattelet et miks ei 2 riitä, niin itseasiassa 2 kertaa napa täyteen päiväs lihottaa paljon helpommin kun se 5 pienempää annosta. Useammasta kerrasta keho saa tasasesti sitä energiaa. Ja kun syö tosi tosi vähän niin elimistökin voi mennä tietynlaiseen "säästö tilaan". Ajattelisin mielummin et mitä syön ku miten paljon, esim se 2 pipariaki on sun kropalle varmaan lihottavampaa ja epäterveellisempää ku 2 ruisleipää juuston ja kinkun kera vaikka. Paljon sokeria, nopeaa hiilihydraattia vastaan kuituja, parempia hiilareita, ja mitä muuta hyvää siitä saakaan. En yritä olla ravintoneuvojana tässä, enkä sano miten pitäisi välttämättä absoluuttisesti menetellä, maalaisjärellä pötkii pitkälle 😉.
Nykyään jo kaikki lelut, nuket ja barbitki yms, on nii vääristellyn näkösiä ja mitä maailmalla mediassa näkee antaa nuorille ja lapsille ihan kieron kuvan normaalista kehosta.
Olet tosi nuori viel ja sunki keho kehittyy vielä, se tarvii ravintoa siihen ja pari piparia ja pala kurkkua päivässä ei siihen riitä ja kasvukin saattaa häiriintyä. En halua pelotella, mut niin se on, mäkin kasvoin siinä 15-16 vuotiaana kauheen pyrähduksen, ja seki on yksilöllistä kui pitkälle kasvaa. Tilanne ku on tuo niin yritä olla miettimättä sitä syömistä liikaa. Se että perhe ja kaverit jos sitä kyttää niin tietysti tekee siitä ehkä stressaavaa. Ja helppo täs tietysti sanoa vaan et koita heittää romukoppaan kiusaajien läskiherjaukset ja muut haukkumiset, ei nekään ole täydellisiä ihmisiä 😉.
Jos siitä syömisongelmasta ei pääse ny eroon niin sun täytyy puhua koulussa terveydenhoitajalle, ennenkö homma menee niin pahaks et tulee jo muitaki ongelmia.
Voimia sulle, hyvä että kirjotit edes tänne!
🙂🌻