Stressi ja väsymys

Stressi ja väsymys

Käyttäjä Aadasofia aloittanut aikaan 21.02.2012 klo 22:41 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Aadasofia kirjoittanut 21.02.2012 klo 22:41

Päätin pitkän harkinnan jälkeen tehdä tunnuksen tänne tukinettiin. Olen 17-vuotias lukiolainen ja päällisin puolin minulla on kaikki hyvin, mutta ajatukseni ja tunteeni ovat hyvin sekavia. En oikein tiedä mistä aloittaisin…

Elämäntapani on hyvin kiireinen. Minulla on tapana järjestää itselleni koko ajan ohjelmaa ja tekemistä. Tuntuu etten koskaa ehdi tehdä kaikkea. Lisäksi minulle tulee suorituspaineita lähes kaikesta. Tunnistan itsessäni perfektionistin piirteitä. Yritän lähes aina pyrkiä täydellisyyteen joka asiassa mitä ikinä teenkin. Luulen, että haen muiden hyväksyntää tällä täydellisyyteen pyrkimisellä. Olen aina ollut tunnollinen ja hyvä koulussa, ja keskiarvoni onkin luokan parhaita.

Täydellisyyden tavoittelusta aiheutuu hirveästi stressiä ja paineita. Minulla on usein kova kiire, mutta silloin kun kiire hetkeksi helpottaa, sitä jotenkin vain tulee lisää. Tätä on vaikea selittää. Uskon, että aiheutan itse itselleni kiireen tunteen, vaikkei oikeasti olisi mikään kiire. Minulla kiire siis periaatteessa ”jää päälle”.

Olen ruvennut stressaamaan niiden ”tärkeiden” asioiden lisäksi myös aivan turhasta. Esimerkiksi välillä kun luen jotain lehteä (ei siis mitään sanomalehteä vaan esim. Naistenlehtiä), minulle nousee jostain pieni stressi siitä, jäähän lehdestä mieleeni kaikki oleellinen. ? 🤨 Samaa lehteä lukiessani huomasin, että minun on tavallaan ”pakko” lukea lehti kannesta kanteen pieniä yksityiskohtia myöden, vaikkei ne minua kiinnostaisikaan. Mitä ihmettä tämä on? Otan jonkinlaisia suorituspaineita jopa lehden lukemisesta, jonka pitäisi olla rentouttavaa! 🤨 En ymmärrä itseäni.

Kiire, stressi ja suorittaminen aiheuttaa minulle paljon negatiivisia tunteita. Koulunkäynnin lisäksi harrastan monipuolista liikuntaa ja harrastan musiikkia. Harrastukset vievät hetkeksi ajatukseni muualle, onneksi. Välillä harjoitukseni loppuvat yhdeksän-kymmenen aikoihin arki-iltoina. Niiden jälkeen ei heti uni tule silmään. Tämän takia unirytmini on sekaisin, ja en saa tarpeeksi unta. Usein olenkin sitten koulussa väsynyt enkä pysty kunnolla keskittymään. Valitettavasti harjoitusaikoja en pysty muuttamaan aikaisemmiksi.

Meillä kotona ei ole kovin hyvä ilmapiiri isän takia. Vanhemmat tiuskivat toisilleen ja välillä syntyy riitoja. Minua ahdistaa heti, kun vanhemmille vähänkin syntyy erimielisyyksiä. Isä tekee kaikesta niin suurta asiaa ja ottaa itseensä helposti. Tämä on kaukana onnellisesta perhe-elämästä. Välillä äiti uhkaa erota, muttei ole koskaan ollut aivan tosissaan. Tuntuu että kavereilla on mukavat perheet ja kivaa kotona, toisin kuin minulla. Rakastan pehettäni, mutta välillä tuntuu, että olisi parempi äidin ja isän asua erillään. Toisaalta se ajatus ahdistaa. Meidän kotiolot ja perheen huono ilmapiiri aiheuttaa myös minulle stressiä ja ahdistusta.

En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olen väsynyt tähän kaikkeen. En halua sairastua masennukseen enkä uupua totaalisesti. Uskon että puhuminen auttaisi, mutta n ole uskaltanut puhua näistä asioista kenellekkään. Minulla on kavereita, mutten ole varma, uskallanko heille tästä kaikesta puhua. En tavallaan uskalla näyttää heikkouksiani, haluan olla vahva muiden silmissä. Vanhemmilleni en halua puhua. Kouluterveydenhoitajalle mainitsin stressistä ja siitä, että se taitaa johtua univeloista, mutten sanonut muuta. Toisaalta tuntuu, että pitäisi mennä uudelleen terkkarin juttusille, vai pitäiskö?

Kiitos jos jaksoit lukea läpi tämän pitkän ja sekavan avautumisen. Olisin kiitollinen, jos joku voisi auttaa. 🙂

Käyttäjä Jones53 kirjoittanut 22.02.2012 klo 09:55

``Toisaalta tuntuu, että pitäisi mennä uudelleen terkkarin juttusille, vai pitäiskö?``

Aadasofia, minusta kysymyksesi sisältää jo vastauksen; hakeudu terkkarille ja kerro koko tarinasi ujostelematta. Ammatti-ihmisen kanssa on hyvä pohtia keinoja jolla saa asioitans ja tuntemuksiaan hoidettua. 🙂👍

Käyttäjä Aadasofia kirjoittanut 22.02.2012 klo 18:57

Jones53 kirjoitti 22.2.2012 9:55

``Toisaalta tuntuu, että pitäisi mennä uudelleen terkkarin juttusille, vai pitäiskö?``

Aadasofia, minusta kysymyksesi sisältää jo vastauksen; hakeudu terkkarille ja kerro koko tarinasi ujostelematta. Ammatti-ihmisen kanssa on hyvä pohtia keinoja jolla saa asioitans ja tuntemuksiaan hoidettua. 🙂👍

Kiitos vastauksestasi. 🙂
minusta tuntuu vaan kauhean vaikealta mennä puhumaan näinkin henkilökohtaisista asioista puoliksi tuntemattomalle terveydenhoitajalle ja vieläpä kasvotusten. Alan kuitenkin itkeä.. En vain ole tottunut puhumaan henk. Koht. Asioistani jollekkin joka todella kuuntelee enkä myöskään itkemään "julkisesti".
Mielummin voisin harkita kaverille puhumista. Entä tukinetin tukihenkilölle kirjoittaminen? Onko teillä hyviä kokemuksia siitä? Netin kautta puhuminen voisi nimittäin olla minulle helpompaa. 🙂

Käyttäjä omgtyhmätyttö kirjoittanut 13.04.2012 klo 15:42

Hei, minulla on juuri sama ongelma! Perheessänikin on aika samanlaista paitsi asun äitin, pikkusiskon ja isoveljen kanssa ja meillä on myös riitaa useasti. Minusta on myös tullu ärtyisä ja ilkeä kaikille kun olen väsynyt ja stressaantunut. Tuntuu että kaverit loittonee ympäriltäni, vaikka olen aika sosiaalinen. Onko sulle käynyt näin? En ymmärrä mistä tuo täydellisyyden tavoittelu on tullu, ennen minullla ei ollut sitä. En halua käyttää kallis arvoista aikaa hukkaan 😀 turhauttavaaa. Mutta sinulla taas on vielä paljon harrastuksiakin. Mutta terkkarille voisit kyllä puhua, itsekkin puhuin mutta terkkarini ei oikein osaa keskustella 😀 Oletko muuten täydellisyyden tavoittelussa yrittänyt muuttaa omaa luonnettasi ja olla niin sanotusti "täydelinen luonne". Vaikka eihän sellaista ole 😀