Sosiaaliset vuorovaikutustaidot
Millaiset sosiaaliset vuorovaikutustaitosi ovat? Osaatko sopeutua kaikkiin tilanteisiin? Pärjäätkö ihmisten kanssa? Pohdiskele muiden kanssa avoimesti asioista. Voit myös kertoa omia kokemuksia ja kysyä muilta apua erilaisiin tilanteisiin.
Itselläni ei ole paljon kavereita. Suurin osa kavereistani on tullut ja mennyt. Muutama on onneksi jäänytkin. Heitä tapaan kuitenkin aika harvoin. En tiedä johtuuko se lähinnä heidän kiireistään opiskelun kanssa vai enkö itse ole tarpeeksi aktiivinen. Minussa saattaa olla myös jotain vikaa, kun itse olen yleensä aina se joka soittaa tai laittaa muille viestiä. Voi olla myös, että olen valinnut väärät kaverit.
En osaa suhtautua ikinä oikein riitatilanteissa. Vetäydyn/sulkeudun helposti itseeni ja yritän olla saamatta itselleni pahaa mieltä. Tilanteen jälkeen yleensä itken kotona omassa nurkassa. Riitatilanteita on syntynyt esim. kun minua ei ole ymmärretty oikein. En ole kovin hyvä puhumaan suullisesti. Sanani saattavat olla päin mäntyä selitellessäni omia tunteitani tai asioita. Sitten voin sanoa toiselle jotain, mitä en olisi saanut sanoa (kannattaa ajatella ensin ja sitten vasta sanoa, aika vain ei välttämättä riitä ajattelemiseen). Ymmärrän myös muut helposti väärin. Kaikkiin suuntiin saattaa mennä siis virheellistä tietoa. Tämän takia minulla ei ole kavereita paljoa, kun he eivät ymmärrä minua ja minä heitä. Pitää myös yrittää kiinnittää huomiota omiin käytöstapoihin, eleisiin ja ilmeisiin puheen lisäksi.
Olen joutunut olemaan myös kerran ohjaajana, jolloin minun olisi pitänyt puuttua kahden ihmisen riitaan. En osannut siihenkään puuttua mitenkään, kun ne kaksi repivät toisia. En uskaltanut mennä siihen väliin enkä sanoa mitään. Onko teillä samansuuntaisia kokemuksia? Myös, jos joku ns. oppilaista on rikkonut sääntöä, en osaa sanoa heille mitään vakavaa.
Olen huomannut, että en osaa näyttää kaikkia tunteitani muille. Ilon osaan näyttää, mutta surua ja vihaa en. Kun olen surullinen tai vihainen, hymyilen vain muille. Se on kai tapa piilottaa negatiiviset tunteet. Kotona sitten vasta purkaudun ja itken. Vihaa en pysty purkamaan mihinkään. Huono puoli sinäänsä, kun ei osaa näyttää tunteita. Muut eivät ymmärrä niin helposti minua.
Millaisesti lähtisit tutustumaan uuteen ihmiseen? Itse yleensä alan ns. töksäyttelemään vaan kaikkia kysymyksiä. Tuntuu välillä siltä, että pitää tietää eka kaikki ja sitten vasta pohtia haluaako hänet kaveriksi. Ihmiset eivät vain tunnu oikein tykkäävään siitä tyylistä. Monet haluavat vain hengata, oleskella, juoda, tanssia ja katsella paikkoja. Puheenaihe saattaa olla taas jotain yleistä asiaa eikä toisiin tutustumista. Ehkä puhun ja kyselen liikaa ja ärsytän toisia sillä. Toisinaan isommassa seurassa olen taas tosi hiljainen hyvä, kun avaan edes suuni kerran. Kommunikointi tuntuu tosi vaikealta. Lähinnä miettii mistä pitäisi puhua, mitä muut tykkäävät tehdä ja mitä heiltä uskaltaa kysyä ettei saa takaisin tylyjä kommentteja?
tutun kuuloisia ongelmia...
Joillekin se toiseen tutustuminen ei oo sitä että tietää tosiesta kaikkia faktoja, vaan että oppii tuntemaan esim. millä lailla toinen käyttäytyy tilanteissa, minkälainen huumori hänellä on, tai asennoituminen asioihin jotka tapahtuu.
sun tapasi olla vaikuttaa nyt olevan se että sua kiinnostaa tietää ihmisistä asioita tai että olet vähän epävarma miten olla. se on ok. uskon että jos vaan hyväksyt itsesi ja muut sellasiena kun olet/he ovat, avaralla ja sallivalla aenteella, posiitiivisesti, niin asiat loksahtaa paikoilleen.
Jos et osaa "suuttua" tai kommunikoida negatiivisista tutemuksistasi tai mielipiteistäsi voit ehkä (ainakin jos et ole jossakin vastuutehtävässä josa tehtäväsi on pitää järjestystä) kokeilla aloittaa yksinkertaisesti kertomalla tasan miltä sinusta tuntuu: "nyt menen vähän lukkoon, kun tuntuu ehkä huonolta joku juttu tässä, mutten jostain syystä en osaa ilmaista sitä..." jne.
varsinkin jonkun aikuisen kanssa se voi toimia.
ehkä myös epävarmuuden tunteen tullessa voit kertoa siitä. "mulla on vähän epävarma olo kun blabla, niin tulee ny vaan kaikkia kysymyksiä mieleen.. Tarkoitan siis, että ehkä voit vaan puhua juuri tästä mitä nytkin kerroit?
joillekin ihmisille rehellisyys on niin vierasta että he reagoivat sitä vastaan jos joku paljastaa omat heikkoutensa, mutta usein, seurassa kun seurassa se että onnistuu olemaan rehellinen itsestään, kaikenlaisen yrittämisen sijaan, tuntuu kaikille luonnolliselta, ja uskon kyllä että sinut hyväksytään sellaisena kun olet.
tärkein on hyväksyä itensä = olla täysin rauhassa sen kanssa mitä itsessään sattuukaan nyt olemaan tai tapahtumaan. vaikka se olisikin ujostus/pelko/suru/viha..jne.
ja tietenkin joskus, sitä vaan tarvitsee muiden tukea ja toivottavasti sitä saakin.
jos joku käyttäisi hyväkseen avoimuuttasi tai muuta satuttaaksesi sinua, se on vain merkki siitä että olet huonossa seurassa. Joskus elämässä ei löydy parempaa seuraa kuin mitä on, ja silloin jos itseluottamusta löytyy, niin voi yrittää auttaa nitä henkilöitä kasvamaan näyttämällä että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ja myös Jopa heidät sellaisina kun he ovat. Hyväksyntä on vahva "Ase" tyhmyyttä kohtaan. tasi siis paras lääke pelkoon, mikä kaiken loukkaavan käyttäytymisen takana piilee...
Iso halaus sulle, ja onnea elämääsi! ☺️❤️ Vaikutat oleva vahva ja rohkea ihminen vaikeuksistasi huolimatta! Uskon että sulla tulee olemaan rikas ja hieno elämä
Ainiin, siitä vihan tunteen vaikeudesta vielä. mulla on Aivan sama ongelma.
yks mahdollinen keino päästä lähemmäs sen ongelman ymmärtämistä ja käsittelemistä: Kerro vanhemmillesi olosi vihaisuuden ilmaisemisesta, siitä miten toivoisit asian olevan, ja mitä he luulevat syyksi & ratkaisuksi asialle. Heiltä olet todennäköisesti oppinut/saanut sen tavan, ja josseivät he osaa antaa sinulle vastauksia, niin ainakin heidän reaktionsa voi kertoa sinulle jotakin tärkeää... Jos ei sinulla ole tosi läheistä suhdetta heihin, voi olla hyvä miettiä miten asian ilmaisee. vanhemmat saattavt ottaa tollaset kysymykset kritiikkinä tai provokaationa. (kokemusta on....Todellakin)
Ihanaa syksyä☺️❤️ 🙂🌻