Olen säälittävän epätoivoinen tyttö joka täyttää 16 marraskuussa (joulukuun lapsia..). Ongelmani ovat varsin mitättömiä ja turhia, mutta niitä on paljon ja ne aiheuttavat mulle suunnatonta ahdistusta ja turhautuneisuutta x1000.

Teen ihan mitä tahansa päästäkseni vain pois täältä, ihan mihin tahansa muualle. Nyt asun vanhempieni luona vielä toistaiseksi, ja asumme eräällä asuinalueella melko suuuressa omakotitalossa, josta matkaa kaupunkiin on noin 25 km, ja sen reunalle n. 15km. Yhteydet ovat koko kaupungin huonoimmat, sillä täällä on vain ja ainoastaan yksi linja, bussi kulkee arkisin kaksi kertaa tunnissa päivällä, iltaisin kerran tunnissa. Käyn yläastetta nyt jonne on matkaa n. 13 kilometria, ja hain lukioon, joka periaatteessa oli yksi ”lähi”lukioistani ja sinne matkaa on yli 20 km. Nyt matkaani kuluu aikaa joka aamu ja iltapäivä n 40 minuuttia ja jatkossa lukioon mennessäni siihen tulee kulumaan aamuisin puolitoista tuntia jos kaikki menee kohdalleen, ja iltapäivän ruuhkissa sitäkin enemmän.
Alueella ei ole muuta kuin ala-aste, kaksi tarhaa ja kauppa (siwa) johon meiltä on matkaa reilu 5 km. Muut lähimmät palvelut sijaitsevat nykyisen kouluni alueella.
Asun alueella myös ns yksin, koska kaikki kaverini asuvat kouluni lähipiirissä eivätkä aina jaksa varata aikaa matkoihin kahta tuntia meille tulemiseen, mutten itsekään voi varata koko päivää siihen, että käyn nopeasti kääntymässä kavereideni luona (matkoihin ~2 tuntia, siellä jää aikaa olemiseen ehkä tunti).
Mulla on myös koira, joka vaatii sen että käyn aina kotona koulun jälkeen ulkoiluttamassa sen eli en voi mennä suoraan mihinkään. Vanhempani eivät ehdi käyttää sitä koskaan, sillä ensinnäkin se on mun oma koira, ei heidän, mä halusin sen joten mun on pakko hoitaakin (olin 12 kun sain koiran), ja heillä menee työmatkaan myös se kaksi tuntia/suunta vähintään. Ne ei enää kaupassa jaksa käydä kun välimatka on niin pitkä ja pieneenkin reissuun kuluu helposti yli 5 tuntia.

En näe mitään järkeä asua tällaisessa perseenreiässä, jossa ei ole palveluita eikä yhteyksiä. Kaikki mitä täälä on, on reilu 3000 asukasta röykkiöittäin keskellä metsää ja peltoa, joita täälä onkin miiljoona hehtaaria. Ei mitään muuta kuin metsää ja peltoa, tuun viel hulluksi joku päivä. Haluaisin muuttaa takaisin sinne, mistä tulimmekin (kaupungista) mutta vanhempani eivät halua takaisin sinne koska siellä oli rauhatonta (yksi kapakka, k kauppa ja juna-asema n. 500m päässä silloisesta asunnostamme). En kaipaa ihmismassoja mitä on enemmän keskustassa, haluan vain elää jotenkin järkevästi.

Ongelmani on suorastaan naurettava muihin verrattuna ja olen kuullut tarpeeksi ”aina on joku jolla menee huonommin” ja mulla ei kuulemma ole mitään oikeutta valittaa, mutta puran ahdistustani silti tavalla jolla en itsekään haluaisi.
Tässä sivussa mainitsen että olen perfektionisti ja valitan mitättömistä asioista kuten tämä, kuolen mielummin kuin oksennan (emetofobia) ja käytän alkoholia purkamaan ahdostustani vain jos saatavilla on diapamia, opamoxia tai tenoxia, sillä pelkään krapulaa (oksentaminen) ja tää kaikki liittyy luultavasti jotenkin siihen, et mulla on ocd ja pahoinpidelty pienenä ja bla bla.. Harvoin tosin alkoholia käytän juuri tästä emetofobiasta johtuen ja harvemmin on mitään bentsoja tarjolla enää. Nykyään syön vain Marzinea ja Primperania/Metopramia jos sellaista sattuu saamaan. Olen sairastanut jonkin asteista masennusta jonka aikana yritin itsemurhaa, koska en pysty käyttämään päihteitä ellen ole varma etten oksenna.

Eli, se mitä tässä kysyn, onko teidän mielestänne muuta reittiä päästä pois kuin muuttaa? Musta tuntuu ettei ole, koska mikään muu ei voi muuttaa tätä välimatkaa palveluihin kuin muuttaminen. Kuulostan ehkä tosi hemmotellulta mutta haluan muuttaa, tai vaikka kuolla, mutta haluan pois täältä. Muuttaminen ja se, että saisin oman kämpän on vanhemmilleni mahdottomuus. Omaan kämppään ei ole rahaa, vaikka odottaisin sen 2 vuotta että olen täysi ikäinen, eikä edes alivuokralaisuuteen. Tätä on mahdoton kuvailla kuinka kaukana kaikesta asun.. Jos tää kunta olis suomi, asuisin rovaniemellä.

Joten, mitä voin tehdä? Haluan vain pois, järjellä ei ole mitään väliä.. Olen valmis mm. hankkiutumaan sairaalaan tai osastolle (näitä yritän parhaillaan), alivuokralle, vuokralle, elämään jonkun siivelle jonnekkin, tai vaikka huoraamaan rahat jotta pääsen pois täältä. Eräällä tutulla täältä flippasi just päässä ja hän pääs pois psykiatriselle osastolle mut mä jäin vielä tänne.. Kaikki neuvovat vain kestämään ja odottamaan täysi-ikäisyyteen mut mä haluan pois. Oon halunnu jo kolmatta vuotta, eikä mitään. Toivon, että päässä naksahtaa kohta mullakin. En siis halua pois siksi, että voisin olla yöt kaupungilla, juoda ja käyttää päihteitä niinkuin vanhempani luulevat, vaan siksi että haluan vain takaisin sivilisaatioon maantieteellisesti, ihan mihin tahansa missä on ihmisiä ympärilläni, erilaisia ihmisiä ja jokaisella oma elämä ja tarkoitus. Haluaisin myös ettei ruokakaupasta maidon hakemiseen mene kahta tuntia ja että voin olla kavereideni kanssa vaikka he soittaisvatkin vaan tunnin varoitusajalla. Tai voin vaikka istua sisällä pimeässä ikkunattomassa huoneessa ja pelkästään tieto siitä, että kuulun johonkin ja että ympärilläni on paljon ihmisiä, riittää. Millään muulla ei ole väliä.

Viesti on sekava ja täynnä virheitä, en osaa jäsennellä tekstiä saati sitten muotoilla muutenkaan, hyvä kuin kirjoittaa.. Itse olen ehkä nyt vähän sekaisin joten järkevää settiä ei varmaan ole. Kysyisin teiltä että olenko vain tyhmä ja heikko vai miksi kaikki on niin vaikeaa? Lukioonhan en tietenkään mene enkä minnekkään muualle opiskelemaan jos asun täälä, jossei se tullut viestistä tarpeeksi hyvin ilmi. En tarvitse välttämättä vastausta muihin kuin tuohon edellä olevaan.