Selailin hieman nettiä ja löysin tälläisen tekstin sokeririippuvuudesta.
"Sokeririippuvuus ei varsinaisesti ole sairaus, joten siihen ei oikein ole mitään käypää hoitoa. Yksilöllisellä tasolla riippuvuus voi olla osa isompaa ongelmaa, mikä halutaan torjua makealla. Hyvin useat torjuvat ahdistusta, masennusta tai mitä tahansa hankalia tunteita makealla. Pikkuhiljaa makean syöminen voi muuttua riippuvuudeksi. Jos makean syömisestä tulee pakonomaista ja se pyörii koko ajan mielessä, on jotain pielessä. Tällöin kannattaisi alkaa kiinnittää huomiota makean syömiseen ja pyrkiä rajoittamaan sitä jollain tavalla."
Minuun tuo teksti ainakin sopi, kun olin sokeririippuvainen. Olen sitä kyllä jossain määrin vieläkin mutta en läheskään niin paljon mitä oli kun läheisiäni kuoli. Silloin en tullut päivääkään toimeen ilman suklaalevyä, litraa jäätelöä, limskaa ja keksiä. Olisin kuollut ilman niitä, tästä asiasta olen aivan varma.
En oikein osaa neuvoa miten sokeririippuvuudesta pääsee eroon. Itse pääsin kun ahdistukseni ja läheisten ikävä helpotti ja opin hieman puhumaan asioista. Enää en juokse ensimmäisenä kauppaan vaan yritän miettiä miksi haluaisin ahmia sokeria mahan täyteen. Ei se kyllä aina onnistu; tulee vieläkin sokeripäiviä, ei onneksi kovin usein.