Kirjoitin 2008 syksyllä ylioppilaaksi jonka jälkeen olin 6 kk työharjoittelussa eläinhoitoloissa missä rakastin työtäni. Kesällä tapasin miehen johon kaikki aikani ja rahani sitten menikin.. Syksyllä aloitin opiskelut eläintenhoitajaksi mutta tuntuu ettei enää kiinnosta, koulussa en jaksanut käydä vaan jäin kotiin nukkumaan ja illalla kävin ostamassa miehelleni kaljaa.. Säästöt menivät sinne.. Erosimme muutama kuukausi sitten ja sen jälkeen yhden illan juttuja on riittäny.. Olen tehnyt asioita ajattelematta yhtään mitään tai ketään.. Loukannut minulle tärkeitä ihmisiä.. Ja koulussa ei vieläkään tule käytyä.. Viime perjantaina huomasin että olen raskaana.. Eipä siinä paljon miettimistä ollut, tähän tilanteeseen en millään voisi synnyttää lasta, lapselle se ei olisi oikein.. Eilen otin ensimmäisen pillerin ja huomenna pitäisi sitten 2 muuta joilla raskaus keskeytyy.. Nyt olen nähnyt unia pienistä lapsista.. Pelottaa huominen, ei ole rahaa hakea kipulääkkeitä jotka lääkäri määräsi ja olen yksin kotona vaikka ohjeissa lukee että pitäisi olla joku tukihenkilö.. Meni nyt osa hieman ohi aiheen mutta pointtini oli että tuntuu kuin polkisin vaan paikallani, tulevaisuutta en edes halua ajatella, joka ehkä onkin osa syynä siihen ettei koulu kiinnosta vaikka ala onki juuri minulle tehty.. Välit vanhempiini ja pikkusisareeni ovat menneet huonoiksi vaikka he eivät sekoilustani teidäkkään.. Kaiken lisäksi exäni jota vielä ehkä rakastanki soittaa aina humalassa ja pyytää päästä viereeni, johon aina valitettavasti suostun.. Silloin saan kuulla kuinka ihana olen ja kuinka paljon hän rakastaa ja pyytää anteeksi kaikkea tekemäänsä pahaa (kuten että kävi päälleni) ja aamulla on taas kun ei mitään olisi tapahtunutkaan ja hyvässä tapauksessa soittaa illalla voisinko lainata rahaa kun hän haluaa jollekkin tytölle tarjota illan baarissa.. Enkä tietenkään voi sanoa ei.. Tuntuisi edes joku joltain mutta mikään ei liikuta enää.. Itkettää kyllä mutta itkukaan ei tule.. Koiranikin saavat kärsiä ja tunnen olevani eläinrääkkääjä kun ovat jääneet niin vähälle huomiolle.. Olisipa joku ketä vaan tulis ja halais ja antais olla kainalossa niin kauan että olisin itkuni itkeny ja valmis jatkamaan elämää vaikka siihen kuinka kauan menisikin..
voimia sinne🙂👍
Kuulostaa vähän siltä, että olet todellakin jäänyt yksin ongelmiesi kanssa. Voiko irtosuhteesi johtua siitä, ettet ole saanut edellisiä asioita käsiteltyä? Kun asioita jää yksinään pyörittelemään mielessään taakka vain kasvaa ja kasvaa. Lopulta se on niin painava, että koko ihminen ns. hajoaa kokonaan. ☹️
Käytkö siis vielä koulua, vaikka se ei kiinnosta?
Puratko pahaa oloasi koiriisi? Se voi tuntua pahalta, jos he ovat jääneet vähemmälle
huomiolle. Tilanne kylläkin voi korjaantua, ja koirasi sitten tuskin muistavat siitä ajasta sitten mitään. Itselläni on koira, johon olen itsekkin purkanut pahaa oloani.. mua aina kaduttaa kiukku'kohtaukseni' jälkeen ja sen jälkeen yritän pyytää koiraltani anteeksi. Koirat ovat onneksi sellaisia, että ne välittävät meistä vaikka oltaisiin välillä kiukkuisia ja masennutuneita. : )
Paljon voimia sinulle! 🙂🌻
ne irtosuhteet johtuu juurikin siitä.. ja tän piti mennä jonkun ketjuun vastaukseksi mutta ei sit näköjään menny.. käyn koulua vielä, tosin nyt olen ollut sairaslomalla ja muutenki kotona kun ei vaan saa itseään sinne saakka.. kaiken lisäksi aamuisin pelottaa ajaa sinne, on 40 min matka jonka aikana olen monet kerrat nukahtanut 140 km / h vauhtiin.. ei se että itsellä olis niin väliä vaan ne sivulliset..